Pikimustassa maailmassa
Raskain askelin kävelin,
Sinne minut johdatti
Musta mieli, synkin sävelin..
Kun siellä kerran kuljin
Samana yönä silmäni suljin.
Yllä mustan maailmani
Siivilläni lentelin,
Kunnes lepäsin pilven reunalla
Ja sieltä rauhaa katselin..
Raskain askelin kävelin,
Sinne minut johdatti
Musta mieli, synkin sävelin..
Kun siellä kerran kuljin
Samana yönä silmäni suljin.
Yllä mustan maailmani
Siivilläni lentelin,
Kunnes lepäsin pilven reunalla
Ja sieltä rauhaa katselin..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Runossa on yksinkertainen tunnelmallinen dynamiikkaa: vaikka runo on kauttaaltaan tavanomaisen tumma, lopussa kertojan on hyvä olla. Runon rytmi ei kuitenkaan välitä minulle tätä tunnelmaa.
Ensimmäinen säkeistö on kaunis ja tiivis. Toinen sen sijaan puuroutuu hieman minun korvassani. Pilven reunalla lepäämistä ennen säkeistö ei tarjoa minulle kiinnostavaa kuvastoa. Mustan maailman yllä lentely ei tartu. Kaipaisin koukkua säkeistön rytmitykseen, jonkinlaista särähdystä tai oivallusta.
Notkistuisiko rytmi, jos toiseksi viimeisestä säkeestä saisi jätettyä kaksi tavua pois ja viimeisestä yhden? Ei sillä kyllä "särähdystä tai oivallusta" saisi aikaan, vain yksioikoista jäntevyyttä.
Äh, ehkä paneudun nyt enemmän kuin on toivottua yksityiskohtiin.
Miellyttävä runo. Tartuin tähän minua ainaisesti vainoavien Uuno Kailas -assosiaatioiden johdosta.