Joskus kysyy itseltään .....

Joka päivästä olen kiitollinen , ja menneitä ei kannata edes miettiä .
Tuleehan niitä muistoja väkisinkin ,ilman senkummemmin miettimättä joskus ,--- muistot elää
Ja hyvä näin

Alusta en haluais aloittaa , sitä kun ei aina tiedä edes tulevaa kuinka sitten menneisyyteen hyppäisin.

Nyt on aika uus , lapset on aikuisia ja ,minun lasten lapsillakin on jo uutta polvea kehittymässä .
Ihanaa kun olen saanut ja saan elää vielä eteenkinpäin . ,sitä toivon.

Monet kerrat on tullut mieleeni,mitähän muutoksia tulee 55vuoden aikana...
Olemme varmoja me 70v eivät saa enää fantastista jälkee,kuin meidän työ aikana..
Paperi ei riittäis,jos luettelon kirjottais.
Sentakia tuli mieleen,kun 10v lapsenlapsi tuli vihkon kanssa opettaja valmiit kysymykset tehnyt. Tietenkin vastailin,kun kysyi monenlaisia Hän kysyi usamman
kerran samoja asioita,kun hänestä vastaukseni ei ollut uskottavia
Te tiedätte turhaan teen sitä listaa..

En voi sanoa kaipaavani entiseen, en edes onnellisimpiin aikoihin. Ne on jo eletty kerran,...katselin omaa kirjoitustani eilen,---tanssin pyöteissä ketjussa. Miksihän kirjoitin hieman surullisena totean ettei tanssin ilo tullut osakseni? Höh, minähän olen tanssinut läpi elämäni riemulla, silloin kun on ollut riemun aika, tanssien suoriutunut monista tehtävistäni iloiten,-- hyvää väsymystä kyllä tuntien. Yhtä kiihkeästi olen surrut kun se aika on ollut, muu ei ole luonteelleni ollut mahdollista.

Yleensä en voi elää menneisyydessä, vaan juuri tässä ja nyt , se mikä on kerran eletty, on vain muistoja, rakkaitakin.

en alottaisi uudelleen,
elämä on eletty,
nyt mennään kohti tuonpuoleista,
JOS elämällä on mulle vielä jotain uutta annettavaa,
otan sen kiitollisena vastaan.

m.v
Useimat sanovat, että menneisyys on mennyt, mutta ei minulle. Ikuisesti, siis tämän eletyn elämäni, olen kaivannut ihmistä, joka Todella rakasti minua.

Harmi, että kohtasin hänet vasta, kun meillä molemmilla oli jo kaksi lasta ja minä en voinut perhettäni rikkoa. Sanoinkin hänelle, että olet kuin "pankinryöstäjä""!

Jäikö muka jotain tekemättä? Paljonhan sitä olisi toisin toiminut, jos nyky mittapuulla katsotaan.

Ei minullakaan olisi ollut kiire avioliittoon, vaikka kihloihin menin 19-v ja lähdin siinä välillä Englantiin. Ilmoitin sieltä, että haluan jäädä tänne, mutta "paluupostissa" tuli liput Suomeen, tosin Doverista yli..johonkin, en muista nyt mihin.

Sen muistan, kun Köpiksessä tuli riitaa jostain eng. kielen sanonnasta ja minähän lähdin "vitomaan", ajattelematta, että minulla ei ollut matkalippua koti suomeen.

Siellä sitten taxia tilatessa selvisi sekin kauheus, että mihin juna-asemalle??? Olihan siellä useampia, kuten Lontoossakin, mutta kuvittelin tulevani Hesaan???

Kaikki pättyi hyvin tuon seikkailuni jälken, sillä sulhoni keskusteli Knut Möllerin kanssa, jonka hän tunsi hyvin samasta talosta, jossa hän itse työskenteli.

meikä ei menneitä muistele,,,,,, ainakaan vielä,
elän tätä päivää suruineni ja huolineni,
väsyny olen usein, nytki,
miksi ihmiset piehtaroi meneessä,
niinkuin edellinenki kirjoittaja muitelee syrjähyppyään rakkaudella,
niitä ny on kaikilla mutta mä en niihin takerru, enkä muistele,
etsin vielä huomista elämääni,
mielenkiinolla mietin, onko huomista ja mitä tuo se tullessaan,

Vaikka kulkisit kuinka hitaasti tai nopeasti, aika kulkee rinnallasi samaa tahtia!
Mikään minkä teit, ei jäänyt tekemättä, minkä ohitse kuljit, sen kohdalle et voi palata.

Niin se vain on!