Olen 15 vuotias tyttö ja asun virallisesti äidin ja äidin miesystävän (suhteessa ei kyllä rakkautta ole nähty mutta kumminkin) kanssa. Asumme keskellä metsää, minulla on kouluun n. 11km jonka kuljen joka aamu täpötäydellä bussilla seisten. En pääse juuri mihinkää koulun jälkeen sillä kyyditys ei aina onnistu. Äitini tekee vuorotyötä ja on yleensä joko töissä tai niin väsynyt ettei jaksa heittää. Minulla on keskimäärin 4-6 päivänä viikossa menoa joten kyydin tarve on aika suuri. Olen jo 2 ja ½ yrittänyt sopeutua tilanteeseen että elän yksin ilman kavereita ja sosiaalista ympäristöä keskellä metsää ilman virikkeitä. Nyt viimeaikoina olen kuitenkin huomannut että en jaksa sitä enään ja olenki nyt muutaman viikon asunut isälläni joka asuu hyvällä paikalla menojani ajatellen. Ongelmana on se että isäni on alkoholisti ja kännissä 2-6 päivää viikossa. Menee hyvin silloin kun isä on selvinpäin mutta heti kun hän korkkaa, minun on vaikea olla isälläni. Hän tulee öisin kotiin ja tuo mukanaa ystäviä jotka sitten mölyävät täällä koko yön. En muutenkaa tykkää katsella häntä kännissä eikä mielestäni minun ikäiseni edes kuuluisikaan.
Haluasin niin kovin asua äitini kanssa mutta sen lisäksi että hän asuu niin ulkona sivityksestä, en koe että olen siellä kotona missä minun kotini papereiden mukaan on. Ahdistun ja itken, eikä asiat suju. Syksyllä menen opiskelemaan ja kulku kouluun äidiltä on melko hankalaa. En kuitenkaan tunne olevani valmis asumaan yksin kotona ja haluaisin asua siellä. Olen koittanut puhua äidille asiasta mutta hänen mielestä kaikki on hyvin ja että he muuttavat kyllä jos löytävät jonkun kivan paikan = keskeltä metsää eikä saa olla naapureita, hinnankin pitäisi olla sopiva ja mielellään iso tontti. Noh asuntoja josta he tykkäisivät on markkinoilla hyvin vähän enkä edes usko että äidin mies olisi valmis muuttamaan minun takiani muualle. En kuitenkaan voi pakottaa heitä siihen enkä myöskään voi pakottaa äitiäni asumaan kanssani. Tiedän että äitin rakastaa minua ja tuntuu pahalta nähdä kun hänellä on ikävä minua mutta samalla täytyy miettiä omaa parastani. Olen tehnyt komporomisseja heidän takiaan ja mielestäni hekin voisivat niin tehdä minun takiani. Isällä asuminen on henkisesti kovin raskasta ja vaikeaa. Voisiko joku antaa neuvoja mitä minun kannattaisi tehdä ? pitäisikö vain muuttaa omaan kotiin vaikka en todellakaan ole vielä valmis. Tämä raastaa minua :(
Haluasin niin kovin asua äitini kanssa mutta sen lisäksi että hän asuu niin ulkona sivityksestä, en koe että olen siellä kotona missä minun kotini papereiden mukaan on. Ahdistun ja itken, eikä asiat suju. Syksyllä menen opiskelemaan ja kulku kouluun äidiltä on melko hankalaa. En kuitenkaan tunne olevani valmis asumaan yksin kotona ja haluaisin asua siellä. Olen koittanut puhua äidille asiasta mutta hänen mielestä kaikki on hyvin ja että he muuttavat kyllä jos löytävät jonkun kivan paikan = keskeltä metsää eikä saa olla naapureita, hinnankin pitäisi olla sopiva ja mielellään iso tontti. Noh asuntoja josta he tykkäisivät on markkinoilla hyvin vähän enkä edes usko että äidin mies olisi valmis muuttamaan minun takiani muualle. En kuitenkaan voi pakottaa heitä siihen enkä myöskään voi pakottaa äitiäni asumaan kanssani. Tiedän että äitin rakastaa minua ja tuntuu pahalta nähdä kun hänellä on ikävä minua mutta samalla täytyy miettiä omaa parastani. Olen tehnyt komporomisseja heidän takiaan ja mielestäni hekin voisivat niin tehdä minun takiani. Isällä asuminen on henkisesti kovin raskasta ja vaikeaa. Voisiko joku antaa neuvoja mitä minun kannattaisi tehdä ? pitäisikö vain muuttaa omaan kotiin vaikka en todellakaan ole vielä valmis. Tämä raastaa minua :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Älä tee mitään mihin et ole valmis. Itsekin halusin muuttaa opiskelujen vuoksi "korvesta" kaupunkiin 15-vuotiaana, mutta en ollut mielestäni valmis. Minulla oli tuolloin erittäin hyvä ystävä joka asui jo omillaan ja kysyin häneltä, että voisinko asua luonasi yksin viikon verran. Hän suostui ja kyllähän ne pari ensimmäistä päivää hieman olivat vaikeita kun ei ollut ketään jolle puhua kotona. Mutta sitten huomasin myös miten vapaampi olo siitä tuli. Tietenkin kun asuu yksin niin pitää myös muistaa tosiasiat. Ei ole ilmaista asua omassa kämpässä, ruoka, puhelin, netti yms. laskuja satelee, mutta jos vain osaat laskea tulosi (opintotuki, mahd. opintolaina, asumistuki) niin kyllä siinä elää. Olet voinut kuulla, että opsikelijat syövät vain pastaa, nuudeleita ja tonnikalaa. Ei pidä paikkaansa hyvää, tuoretta ja terveellistä saa kyllä pienelläkin rahalla jos vain osaa etsiä.Useimmiten vanhemmat avittavat kun lapsi muuttaa, mutta et tietenkään voi vaatia sitä. Ota heiltä apu vastaan jos tarjoavat. Itse he tarjoutuivat maksamaan puolet vuokrastani kun lupasin tulla kesäisin leikkaamaan nurmikon ja tekemään muita töitä aina kuin vain oli mahdollista. Mutta lyhennettynä koita siipiäsi ja etsi sinulle paras ratkaisu. Jos olet erittäin sosiaalinen ja et halua asua yksin yritä löytää kimppakämppä.
myös yrittää järjestää isällesi hoitoa hänen ongelmassaan, ovatko mummut ja papat elossa, he ovat yleensä tosi hyviä ongelmanratkaisijoita. tossa on sulle vielä hyödyllinen linkki!
Apua alkoholismiin
Rehappi - tehokasta päihdehoitoa Minnesota-mallilla
www.apuaalkoholismiin.fi