Minulla on satunnaisesti yötöitä. Työni sinällään on kevyttä fyysisesti, mutta valvoa pitää. Varsinainen yön yli työvuoro sattuu vain noin 2-3 kertaa kuukaudessa. Loput on enemmän tai vähemmän päivä/ilta painoitteisia. Työvuoro alkaa klo 22 ja päättyy klo 6 aamulla. Tämä on minulle täyttä myrkkyä.
Työvuoroa ennen ei oikein pysty nukkua, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää nukkua työvuoron jälkeen. Silloin tosin väsyttääkin, eikä unen tuloa tarvitse kauaa houkutella. Pääsen omaan sänkyyn noin 6.30 ja nukun siitä jonnekin klo 11:ta. Elimistöni pystyisi tuon yön jälkeen nukkua paljon pidempäänkin, mutta sitten menisi vielä enemmän sekaisin. Ennen päivä meni väsyneenä, ja sain seuraavana yönä hyvin nukuttua ja univelat kuitattua.
Nyt sitten ongelmaksi on tullut se, että en saa tästä 11:ta heräämisestä huolimatta seuraavana yönä nukuttua. Pyörin sängyssä aamukuuteen saakka, kunnes alkaa väsyttämään. Sitten kuitenkin elimistöni herää siinä 8:n aikoihin viimeistään. Eli unet jää kahteen tuntiin. Sama juttu seuraavana yönä, ja vielä sitäkin seuraavana. Aina sängyssä pyörien aamuun saakka, ja sitten elimistö jo herääkin. Eniten minua tässä huolestuttaa kuitenkin se, että päiväsaikaan minua ei tästä huolimatta nukuta, eikä vielä iltapäivälläkään, eikä illalla, eikä yöllä, vaan vasta aamulla klo 6 alkaen, ja kello 8 loppuen. Päivisin toki on zombie olotila, krapulainen maku suussa, väsyttää muttei nukuta.
Ja tätä kestää 3-4 vuorokautta, kunnes saan jälleen illalla unen päästä kiinni, ja tilanne normalisoituu. Mutta tuo 3-4 vuorokautta on aivan yhtä tuskaa ja h e l v e t t i ä. Sydämen syke on koholla tuona aikana, mitään ei jaksa, pää on kipeä, hermot kireällä, yms.
Niin, ja eikä minulla ole (ainakaan tietoisesti) mitään stressiä tms elämänhuoliakaan. Kaikki perusasiat on kunnossa. Nukkumaan mennessäni en myöskään stressaa asiasta. Enemmänkin olen yöllä kolmen aikoihin kelloa vilkaistessani (vielä hetkeäkään nukkumatta), vain naureskellut mielessäni, että onpas ihmiskeho ihmeellinen kapistus. Sänkyyn olen mennyt siinä klo 22 jälkeen, haukotteluakin esiintyy, mutta uni ei vain tule, ennen aamukuutta.
Olen koittanut saada apua d-vitamiinista, mutta ei siitä ainakaan ole mitään suuntaan tai toiseen hyötyä ollut. Pitääkö tässä alkaa unilääkkeitä popsimaan? Ei huvittaisi, koska tätä läpi yön työtä on vain 2-3 kertaa kuukaudessa, että siitä kyllä pitäisi periaatteessa selvitä aika vähin haitoin. Varsinkin, kun aikaisemmin olen AINA saanut kuitattua univelan seuraavana yönä. Se on tähän asti toiminut hyvin, että nukkuu valvotun yön jälkeen ainoastaan sinne 11:ta.
Pitäisikö minun nyt sitten muuttaa tuota yövuoron jälkeen nukkumista siten, että nukkuisinkin 6.30 alkaen vain jonnekin 9-10 saakka? Vai pitäisikö nukkua vain 8:aan saakka? Ja aloittaa siitä sitten "normipäivä". Täytyy kokeilla, mutta entä jos uni ei tästä huolimatta tule muutamaan seuraavaan yöhön. Jotenkin minusta tuntuu, että elimistöni muistaa valvotun yön, ja pyrkii olemaan hereillä samaan aikaan myös seuraavinä öinä, nukkumisrytmeistä riippumatta.
Mikä avuksi?
Työvuoroa ennen ei oikein pysty nukkua, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää nukkua työvuoron jälkeen. Silloin tosin väsyttääkin, eikä unen tuloa tarvitse kauaa houkutella. Pääsen omaan sänkyyn noin 6.30 ja nukun siitä jonnekin klo 11:ta. Elimistöni pystyisi tuon yön jälkeen nukkua paljon pidempäänkin, mutta sitten menisi vielä enemmän sekaisin. Ennen päivä meni väsyneenä, ja sain seuraavana yönä hyvin nukuttua ja univelat kuitattua.
Nyt sitten ongelmaksi on tullut se, että en saa tästä 11:ta heräämisestä huolimatta seuraavana yönä nukuttua. Pyörin sängyssä aamukuuteen saakka, kunnes alkaa väsyttämään. Sitten kuitenkin elimistöni herää siinä 8:n aikoihin viimeistään. Eli unet jää kahteen tuntiin. Sama juttu seuraavana yönä, ja vielä sitäkin seuraavana. Aina sängyssä pyörien aamuun saakka, ja sitten elimistö jo herääkin. Eniten minua tässä huolestuttaa kuitenkin se, että päiväsaikaan minua ei tästä huolimatta nukuta, eikä vielä iltapäivälläkään, eikä illalla, eikä yöllä, vaan vasta aamulla klo 6 alkaen, ja kello 8 loppuen. Päivisin toki on zombie olotila, krapulainen maku suussa, väsyttää muttei nukuta.
Ja tätä kestää 3-4 vuorokautta, kunnes saan jälleen illalla unen päästä kiinni, ja tilanne normalisoituu. Mutta tuo 3-4 vuorokautta on aivan yhtä tuskaa ja h e l v e t t i ä. Sydämen syke on koholla tuona aikana, mitään ei jaksa, pää on kipeä, hermot kireällä, yms.
Niin, ja eikä minulla ole (ainakaan tietoisesti) mitään stressiä tms elämänhuoliakaan. Kaikki perusasiat on kunnossa. Nukkumaan mennessäni en myöskään stressaa asiasta. Enemmänkin olen yöllä kolmen aikoihin kelloa vilkaistessani (vielä hetkeäkään nukkumatta), vain naureskellut mielessäni, että onpas ihmiskeho ihmeellinen kapistus. Sänkyyn olen mennyt siinä klo 22 jälkeen, haukotteluakin esiintyy, mutta uni ei vain tule, ennen aamukuutta.
Olen koittanut saada apua d-vitamiinista, mutta ei siitä ainakaan ole mitään suuntaan tai toiseen hyötyä ollut. Pitääkö tässä alkaa unilääkkeitä popsimaan? Ei huvittaisi, koska tätä läpi yön työtä on vain 2-3 kertaa kuukaudessa, että siitä kyllä pitäisi periaatteessa selvitä aika vähin haitoin. Varsinkin, kun aikaisemmin olen AINA saanut kuitattua univelan seuraavana yönä. Se on tähän asti toiminut hyvin, että nukkuu valvotun yön jälkeen ainoastaan sinne 11:ta.
Pitäisikö minun nyt sitten muuttaa tuota yövuoron jälkeen nukkumista siten, että nukkuisinkin 6.30 alkaen vain jonnekin 9-10 saakka? Vai pitäisikö nukkua vain 8:aan saakka? Ja aloittaa siitä sitten "normipäivä". Täytyy kokeilla, mutta entä jos uni ei tästä huolimatta tule muutamaan seuraavaan yöhön. Jotenkin minusta tuntuu, että elimistöni muistaa valvotun yön, ja pyrkii olemaan hereillä samaan aikaan myös seuraavinä öinä, nukkumisrytmeistä riippumatta.
Mikä avuksi?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lentäjät jotka työssään joutuvat rikkomaan valve-nukkumisrytmiään, käyttävät nukkumiseen melatoniinia. Muuta en tiedä kuin sen että he käyttävät sitä säännöllisesti työssään, kun lentävät yön, tulevat aamulla perille ja sitten pitäs nukkua. Ilmiötä kutsutaan jetlagin hallitsemiseksi.