Kansalaisalote murtteihen virallisen käytön lisseemiseks

Käykkee allenkirjuttamassa luatimanj kansalaisalote, joka löyttyy seurroovasta linkin takkoo:

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/89

Viime vuosikymmeninä on alettu tiedostaa kielillisen monimuotoisuuden kulttuurinen arvo, mikä on johtanut ympäri maailman useiden vähemmistökielten yhteiskunnallisen aseman parantamiseen ja toimiin näiden kielten katoamisen estämiseksi. Suomessa tällainen toiminta on koskenut tähän mennessä etenkin saamelaiskieliä sekä suomen romanikieltä ja karjalan kieltä.

Looginen jatkumo vähemmistökielten käytön tukemiselle olisi tunnustaa myös kielen sisäisen variaation kulttuurinen arvo ja ryhtyä Suomessa toimiin suomen kielen sisäisen murrediversiteetin säilyttämiseksi. Kielen ja murteen välinen ero ei ylipäänsä ole kaikissa tapauksissa kielitieteellisesti yksiselitteisesti määritettävissä ja siten useimmiten on kyse poliittisesta päätöksestä siinä, halutaanko jotain kielimuotoa tukea ja antaa sille virallinen status kutsumalla sitä kieleksi murteen sijaan. Tulisi kuitenkin muistaa, että murteenpuhujalle murteella on kulttuurinen ja omaan identiteettiin liittyvä arvo riippumatta siitä, määritelläänkö hänen puhumansa kielimuoto itsenäiseksi kieleksi vai murteeksi.

Suomen kielen murteet ovat historiallisesti eronneet toisistaan varsin paljon, mutta kansakoulu- ja myöhemmin peruskoulujärjestelmän väestölle syöttämä kirjakielen malli on vaikuttanut suomen murteiden kehitykseen siten, että ne ovat vähä vähältä menettäneet erityispiirteitään ja lähentyneet toisiaan. Nykypäivänä kehitys on vielä voimistunut uusien medioiden vaikutuksesta, eikä olekaan ihme, että murteet unohtuvat kun kaikki kirjoitettu teksti sekä television ja radion viralliset uutislähetykset käyttävät vain kirjakieltä ja viihdeohjelmatkin suosivat Helsingin puhekieltä muiden murteiden kuuluessa mediassa aniharvaan.

Kielen kehitys ja muutos on sinällään luonnollista, mutta tällä hetkellä käynnissä oleva monimuotoisuuden surkastumiseen johtava kehitys juontaa juurensa kirjakielisen kielenkäytön mallin yksipuolisuuteen. Tästä esimerkkinä on se, että jos itäsuomalaislapsi kouluun mennessä oppiikin, että hänen käyttämänsä sana "mua" pitääkin kirjoittaa "maa" ja lisäksi hän kuulee mediassa sitä käytettävän lähestulkoon aina muodossa "maa", tämä muoto tarttuu hänen puheeseensakin joko tiedostamatta tai sitten jopa sitä kautta, että hän kokee omaan murteeseensa kuuluvan muodon vanhahtavaksi, epämuodikkaaksi tai muulla lailla sellaiseksi, ettei ympäristö tue eikä toivo sen käyttöä. Omaan murteeseen liittyviin muotoihin liittyy siten usein joko tietoista tai tiedostamatonta häpeää, joka taas johtaa ihmisen identiteetin rakentamisen kannalta ikäviin lopputuloksiin ja edelleen suuremmassa mittakaavassa koko suomalaisen kulttuurin yksipuolistumiseen ja monimuotoisuuden surkastumiseen. Pyrin tässä lakialoitteessa esittämään keinoja, joilla suomalaisen kulttuurin säilyvyyttä ja myönteistä kehitystä voitaisiin edistää nostamalla murteet joissakin yhteyksissä nykyistä virallisempaan ja näkyvämpään asemaan.

Ehdotan, että Suomessa ryhdytään valmistelemaan lakia (tai lakeja) tai muuttamaan jo olemassa olevia lakeja siten, että seuraavat näkökohdat otetaan huomioon:

1) Äidinkielen opetussuunitelmassa annetaan paikallismurteisiin tutustumiselle ja niiden kirjalliselle ja suulliselle käytölle huomattavasti nykyistä isompi painotus. Tavoitteena tulisi olla, että jokainen lapsi tuntee peruskoulun käytyään oman alueensa murteelle tyypilliset piirteet sekä osaa tuottaa tekstiä murteella.

2) Paikkakuntien viralliset nimet tulee palauttaa nykyisistä kirjakieltä varten standardisoiduista asuista varhaisempiin murteellisiin muotoihin. Esimerkiksi Rääkkylä on Riäkkylä jne.

3) Tienviitat ja liikennemerkit tulee kirjoittaa paikallismurteiden puhuma-alueilla kyseisellä murteella. Muutos ei koske vain paikkakuntien nimiä tienviitoissa vaan ylipäänsä kaikkia liikennemerkeissä esiintyviä tekstejä.

4) Yleisradion tulee alkaa lähettää paikallisuutiset paikallismurteilla selostettuna ja toimitettuna. Lisäksi tulee sallia, että yleisradion valtakunnallisissakin ohjelmissa toimittaja tai juontaja voi halutessaan käyttää murretta siten että esimerkiksi valtakunnallisten uutisten toimittaja voisi käyttää murretta kirjakielen sijaan, eikä toimittajaa voida erottaa tehtävistään murteen käytön takia.