Kevään toivo Osa1

Tää on ensimmäinen tarina minkä kirjotan tänne. Ei ehkä viimenen jos tästä pidetään.

Oli kylmä loppu talven päivä. Kävelin löntystellen kohti kotia. Koulupäivä oli ollut rankka. Joni ihastukseni oli musiikin tunnilla määrätty tekemään ryhmätyötä kansani. Olin innoissani siihen asti kunnes tietokoneluokassa Joni oli pyytänyt minua tekemään työn. Hän itse meni luokan perälle pelaamaan kaveriensa kanssa.
Kävellessäni ystäväni Jukka juoksi vierelleni. Moi mikset jääny oottaan koululle mua, Jukka tivasi.
No mä halusin äkkiä kotiin.
Kiinostaisko sua tulla meille nyt, Jukka kysyi.
Ei mä meen kotiin mulla on kiireitä. Pian tiemme erkanivat kun käänyin pienelle sivukujalle. Olin jo pitkään epäillyt että Jukka piti musta, mutta mua ei Jukka kiinostanu. Jukalla oli pitkät ruskeat hiukset ja Jukka oli rakenteeltaan laiha. Ehkä vähän liiankin. Jonilla taas oli lyhyet vaaleat hiukset, sinertävät silmät ja lihaksikas. Huokasin syvään kun ajattelinkin Jonia. Illalla sängyssä ollessani mietin jälleen keinoja kuinka saada Jonin huomio. Seuraavana päivänä meillä oli liikassa jääkiekkoa. Joni oli kanssani samassa liikunta ryhmässä. En ollut koskaan tuntenut oloani kotoisaksi jäällä, mutta en halunnut missata tunnin jälkeistä suihkua ja mahdollisuutta nähdä edes vähän Jonin kehoa. Haaveilessani kaikesta tästä tunsin äkkiä pistävän kivun jalassa ja lensin kumoon jäälle. Olin luistellut pieneen railoon jäässä ja lentänyt kumoon. Makasin jäällä ja vaikeroin. Opettaja luisteli luokseni tunnusteli jalkaa ja kun vaikeroin kosketuksen osuessa hän huusi. Joni sinua kun ei tämä luistelu näytä innostavan vie Juha terveydenhoitajalle. Joni luisteli viereeni auttoi minut jaloileen ja lähdimme luistelemaan kohti koppia. Kopissa vaihdoimme luistimet jalasta. Luojan kiitos pääsin pois tuolta, Joni sanoi. En ois enää hetkeekään kestäny tota opee. Sattuuks siihen jalkaan paljonkin?
No vähän mutta kyllä mä yksinkin pääsisin terkkarin luo.
No mä haluan auttaa sua kun sä teit sitä musan juttua koko viime tunnin yksin. Joni sanoi hymyilen. Kiitin ja lähdimme kohti terkkaria. Terveydenhoitaja tarkisti jalan ja pääsin sen jälkeen pois. Käydäänkö kaupassa kysyin Jonilta. Ei mun tarttee käydä suihkussa hikosin tossa alkutunnilla, Joni sanoi. Aaah selvä mullakin on reppu siellä. Kävelimme kentän ohi ja näimme kuinka muut vielä pelasivat. Pukuhuoneessa istahdin penkille ja kaivoin kännykän taskustani. Joni heitti tavaransa penkille ja rupesi riisumaan vaatteitaan. Tarkailin hänen toimiaan tarkasti sivusilmällä. Paidan alta paljastui vatsalihakset jotka erottuivat selvästi. Housujen alta tuli näkyviin tiukat bokserit jotka eivät jättäneet paljoa mielikuvitukselle. Joni katsahti minuun ja käänsin katseeni nopeasti pois. Tunsin kuinka munani alkoi herätä näyn johdosta. Eks sä tuu suihkuun joni kysyi leikisällä äänellä.
Emmä hionnu yhtään. Ei tarvi. Koitin pistää reppua haarojeni peitoksi. Joni käveli eteeni heitti reppuni lattialle ja naurahtaen sanoi. Sullahan seisoo. Ookko homo? Ajatukseni kävivät laukkasivat villinä. En, oon bi-seksuaali, vastasin. Joni hörähti huvittuneena. Hän nosti minut hartioista seisaalle ja sanoi. Sähän tuut suihkuun ellet halua että tää juttu ei levii kellekkään. Huokaisten rupesin riisumaan vaatteitani. Takki, huppari, paita kengät, housut sukat. Joni tarkkaili muutaman metrin päästä hymyilen. Huomasin että hänen katseensa oli lukkiutunut boksereihini josta näkyi selvästi että minulla seisoi. Laskin bokserit ja lähdin kävelemään suihkun alle. Hetken päästä Joni tuli viereiseen suihkuun. Hänen munansa roikkui löysänä haarojen välissä. Katselin sitä hetken ajan sitten lähdin pukeutumaan. Joni seurasi heti perässä. Otin sun bokseris, joni sanoi. Miks ihmeessä mä tarvin niitä? Tuut viikonloppuna käymään meillä saat ne sillon takas. Siihen asti mä pidän niistä huolen. Huokaisin ja puin muut vaatteet päälleni. Lähdin pukuhuoneesta vakavasti miettien mitä viikonloppu toisi tullessaan.