Anteeks että rupeen kirjotteleen Suomi24 sivuille miltä musta tuntuu, mut juuri nytten mulla ei oo muutakaan paikkaa missä kertoisin... Joten, enköhän alota kirjottamisen.
Oon siis 14wee tyttö Hämeenlinnasta.
Kaikki alko kun me muutettiin pienemmälle paikkakunnalle kun täytin viis. vuoden jälkeen menin eskariin - pikkukylällä oli tarkat säännöt siitä, kuka kuuluu ja mihinkin porukkaan. Jopa meidät eskarilaiset ''jaettiin'' isompien oppilaiden toimesta. Olin uus kylällä, joten mua ei tietenkää huolittu mihinkään porukkaan. Vietin päivät yksin. Eskarilaisena sitä ei viel tajunnu, mmut nykyään... noh. Tietäähän siit miyä seuraa. Eli...
Vaihoin koulua, jossa siis vietin 3.-6 luokat. En enää ikinä haluu siihen kouluun takasin: Kiusaamista, haukkumista ja syrjimistä. Mua haukuttiin mun sukujuurten takii, mun blondien hiusten takii yms...
Rakastuin yhteen jätkään nelosel, mut se vaan haukku mua läskiks, rumaks yms koko ajan. Niimpä rupesin laihduttaan, ja kärsin anoreksian ja bulimiankin jo aikanaan. Terveydentilan ja muiden juttujen takia vaihoin taas kouluu...
En oo ikinä ollu yhtä väkivaltasessa koulussa kun mitä se oli. Mut hakattiin vähintään kerran viikos. Sen takia käyn joka viikonloppu sairaalas; selässä on vakavii vammoja jotka ei koskaan häivy. Käsissä on arpia ja mustelmia... oon kun joku räsynukke kiusaajille, koska mulle on opetettu ettei saa lyödä takas...(Lisäks mut paiskottiin aina päin ovia, seiniä ja lukittiin luokkiin...) Mut ainoo reitti mulle unohtaa ees hetkes nää asiat, oli et rupesin purkamaan surun kouluun; 9.9 keskiarvo. Opettajat sano et musta vois tulla mitä vaan.
Edelleen, oon ylä-asteella ja 9.72 keskiarvo. Silti tuntuu, et oisin tehny jotain todella väärin, koska en kelpaa kenenkään kaveriks... Mun sisällä on koko ajan pelkoo, suruu, masennusta ja tuskaa... Haluaisin niin paljon saada ystävii, ja olla onnellinen. Tekisin yhden tosiystävän takia mitä vaan! :(
Onks kukaan ollu joskus kiusattu/kiusaaja? Tarvisin oikeesti rakentavaa kommenttii et selviin täst! :( En enää tiiä kauanko jaksan elämää :c Tuntuu kun oisin vaan eläny elämän loppuun aikoja sitten...
Jos haluutte lisäinformaatioo niin täs blogi: http://lueppassittevaa.blogspot.fi/
Kiitän suuresti jos jaksatte auttaa! :(
Oon siis 14wee tyttö Hämeenlinnasta.
Kaikki alko kun me muutettiin pienemmälle paikkakunnalle kun täytin viis. vuoden jälkeen menin eskariin - pikkukylällä oli tarkat säännöt siitä, kuka kuuluu ja mihinkin porukkaan. Jopa meidät eskarilaiset ''jaettiin'' isompien oppilaiden toimesta. Olin uus kylällä, joten mua ei tietenkää huolittu mihinkään porukkaan. Vietin päivät yksin. Eskarilaisena sitä ei viel tajunnu, mmut nykyään... noh. Tietäähän siit miyä seuraa. Eli...
Vaihoin koulua, jossa siis vietin 3.-6 luokat. En enää ikinä haluu siihen kouluun takasin: Kiusaamista, haukkumista ja syrjimistä. Mua haukuttiin mun sukujuurten takii, mun blondien hiusten takii yms...
Rakastuin yhteen jätkään nelosel, mut se vaan haukku mua läskiks, rumaks yms koko ajan. Niimpä rupesin laihduttaan, ja kärsin anoreksian ja bulimiankin jo aikanaan. Terveydentilan ja muiden juttujen takia vaihoin taas kouluu...
En oo ikinä ollu yhtä väkivaltasessa koulussa kun mitä se oli. Mut hakattiin vähintään kerran viikos. Sen takia käyn joka viikonloppu sairaalas; selässä on vakavii vammoja jotka ei koskaan häivy. Käsissä on arpia ja mustelmia... oon kun joku räsynukke kiusaajille, koska mulle on opetettu ettei saa lyödä takas...(Lisäks mut paiskottiin aina päin ovia, seiniä ja lukittiin luokkiin...) Mut ainoo reitti mulle unohtaa ees hetkes nää asiat, oli et rupesin purkamaan surun kouluun; 9.9 keskiarvo. Opettajat sano et musta vois tulla mitä vaan.
Edelleen, oon ylä-asteella ja 9.72 keskiarvo. Silti tuntuu, et oisin tehny jotain todella väärin, koska en kelpaa kenenkään kaveriks... Mun sisällä on koko ajan pelkoo, suruu, masennusta ja tuskaa... Haluaisin niin paljon saada ystävii, ja olla onnellinen. Tekisin yhden tosiystävän takia mitä vaan! :(
Onks kukaan ollu joskus kiusattu/kiusaaja? Tarvisin oikeesti rakentavaa kommenttii et selviin täst! :( En enää tiiä kauanko jaksan elämää :c Tuntuu kun oisin vaan eläny elämän loppuun aikoja sitten...
Jos haluutte lisäinformaatioo niin täs blogi: http://lueppassittevaa.blogspot.fi/
Kiitän suuresti jos jaksatte auttaa! :(
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ekaks on aika uskomatonta ett sä sait purettua tuon kouluun! Ite meinasin polttaa ne kirjat :D
Sä tosiaan tarvitset jonkun tukemaan sua. Ensimmäisenä siitä pitäis jonkun tulla puhumaan esim sun luokan kans siten, että muut näkevät kuka sun puolella on (käykö tällanen intissä kiusattu lomapukuun sonnustautuneena :D?)
Se on huomiota herättävä, mutta lopuks aika sympaattinen näky :D
Jos opettajat kuitenkin kannustaa sua, ei ole ihme ettei ne kuitenkaan puuttuisi. Mun luokanvalvoja ja reksi pesi yläasteella kätensä ku mun kiusaamisesta tuli poliisiasia.
Mut muista kuitenkin, ett kiusaajat voi lähteä, mutta se kiusaus ei ehkä ikinä lähde susta! Se näkyy mun käsivarsissa ohuina n 7cm arpina, joten älä vajoa kuitenkaan niin syvälle!
Jatka opiskelua! Kun lukioajat koittaa, luulis lukiossa olevilla olevan ne kurssit päänsärkynä :D jos se jatkuu siellä niin kirjoita tänne uudestaan ja saat vinkkejä varmasti :)
Aloittaja: minulla on sinulle erittäin tärkeä neuvo: ÄLÄ LUOVUTA NYT! Juuri nyt sinä olet pääsemässä pois tuosta kouluhelvetistä. Sinulla on niin hyvä keskiarvo, että pääset opiskelemaan ihan minne tahansa haluat. Kaikille unelmillesi on nyt tie avoinna, kunhan vain et nyt luovuta.
vaau, kiitos kommenteista! Ja joo o, mullakin näkyy kaikki tää paska mun käsissä, ja se tulee varmaan kasvamaan vuosien saatossa... Joten, oon vajonnut jo.
Ja mitä tohon kouluun tulee, niin näillänäkymin aion vaan parantaa tota keskiarvoa: viime jaksoarvionnissa keskiarvo oli noussut takas siihen 9.9, joten tästä sitten vielä jatketaan(: Ja joo, onneks ei oo tätä ylä-astetta kun enää 2 vuotta. Sitten lakiksee...
Sinulla on loppupeleissä kaikkia kiusaajiasi HUOMATTAVASTI paremmat lähtökohdat opiskelumaailmassa, ja selvät suuntaviivat OMASSA elämässäs, niin NYT TSEMPPIÄ ja tuo koulu loppuun, ja elämäsi muuttuu! Sinunlaisistasi älykkäistä suorastaan kilpaillaan yliopistotasolla ja pötkit pitkälle, kiusaajiasi pitemmälle! Heistä moni jää rannalle, ja uskon, että paha saa aina palkkansa ja ahkeralla on aina menestys edessään! Opettele pitämään itse itseäsi ARVOKKAANA, sillä olet näin sivusta katsoen oikea kultakimpale tulevaisuuden työmarkkinoilla! Rakasta itseäsi siten, että annat anteeksi pahoille, sillä SITEN VAPAUDUT katkeruudesta ja mikään vpaha ei saa Sinua vahingoittamaan itseäsi! Olet arvokas persoona ja moni kiusaaja kadehtii menestystäsi. Sääliksi käy heitä!
Sopiiko kysyä mikä on lakis? :o
Tosiaan jatka ihmeessä yläaste tuolla samalla tahdilla ja tulevaisuutesi tulee olemaan helvetisti laadukkaampi kuin kenenkään kiusaajasi!
Olin itse vähän vastaavassa tilanteessa viitisen vuotta sitten, omakin keskiarvoni oli 9,8 kun 9. luokka loppui. Hain kaupungin parhaaseen lukioon, ja suosittelen samaa sinullekin ehdottomasti! Ei kannata mennä mihinkään, johon pääsee jo 7:n keskiarvolla, sieltä löytyy ne samat pellet kuin yläasteeltakin.
Tsemppiä, pidä hyvä rytmi yllä!
lakis = oikis :3 (juristiksi siis aion :)
joo-o, en oo opiskelua lopettamassakaan, mutta on joskus käyny mieles et saisko kavereita jos ei olis niin hyvä koulus? oisko kellään kokemusta sanoo?
ja kiitos paljon tsemppikommenteista, kyl tää tästä varmaan lähtee meneen jos jaksaa uskoa niin (:
ootte ihania ihmisiä
Ainiin, niinpä tietenkin. :D Tyhmä minä.
Tsemppiä peruskoulun viimeisiin vuosiin ja tulevalle urallesi! Muistahan ahkeroida lukiossakin, niin oikiksen ovet aukenevat. ;)
Mullakin on vähän samanlaisia ongelmia mun keskiarvo on 6.9 meleessä ja mage on 7.4 mut runecraftingissa mä oonkin aika hyvä ja juuri sen takia minua kiusataankin. Runcraftaus on minulla 9.4, ja minä tulen kiusatuksi monesti päivässä aina siitä saakka kun rekisteröidyin runescapen sivulta Lumbridgeen. Saan turpaani aina Lumbridgen porttien ulkopuolelle menosta, ja minut heitetään takaisin spawniin, minua niin harmittaa kun en saa siltä 92 tasoiselta range purelta peppu seksiä... se teki hienoa damagea jousipyssyllään ja myös "pyssyllään" Voi niitä muistoja kun Range-puren pallit heiluivat kimakasti peppuani vasten, Tuntuu kuin se olisi eilinen, sillä edelleenkin sattuu kun hän alkoi, muutaman ylimääräisen strenght-potionin ja kaljan jälkeen leikkimään sillä nuolella ja minulla. sen päivän jälkeen en pitänyt itseäni enään normaalina runeukkona, vaan raiskatulta peikolta... minut myös sexskuaalisesti pahoinpideltiin 4 kertaa päivässä ja tungettiin kullid suuhuni ja sen jälkeen perseeseeni, jonka jälkeen minut heitettiin palomies-otteella dampsteriin... Joten sinä 14-vuotias tyttö voisitko hankkia minulle seksi kaverin...
ps. Kyllä muksu tietää mikä loukkaa uskotonta... T:SIMBAN BILI