täten olen agnostikko

ehkä-ei

Minua on vaivannut pitkänaikaa tämä, että Ateistit uskovat omaan sattumaansa.

Mitenkä tämä sitten on?

12

285

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Ateismi on jumalhahmoihin uskon puutetta. Ei sen enempää eikä vähempää.

      Olemassaolon todistaminen on toki aina esittäjän vastuulla, ei epäilijän.

    • aamen2

      Eihan sita pysty todistamaan suuntaan, tai toiseen. Jokaisen paatos on oma mihin haluaa uskoa, tai olla uskomatta. Ns. todisteita ja kokemuksia "ylemmasta" on yleensa pelkastaan persoonallisella tasolla, toisille sattuu ja tapahtuu ja he vakuuttuvat kokemuksiensa perusteella, ehka osa uskoo pelkastaan toivosta ja halusta uskoa, etta on enemman kuin elama sellaisenaan. En nae siina mitaan vaaraa, jos se parantaa ihmisen eleman tasoa ja edistaa elamasta nauttimista olemalla uskossa, vaikka todisteita ei olisikaan ja jopa vaikka olisi vaarassa.

      pahoittelen ääkösista olen ulkomailla ja en jaksa vaantaa talla nappiksella.

    • Yritys hyvä 9

      *Otetaan käyttöön asteikko 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7.

      Kukin luku kuvaa jumalan todennäköisyyttä ihmisyksilön uskomusjärjestelmässä siten, että ihminen nro 1 sanoo "Olen 100%:n varma siitä, että Jumala on". Asteikon toiseen ääripäähän, numeron 7. kohdalle itsensä sijoittava ihminen puolestaan on "100%:n varma siitä, ettei Jumalaa ole".

      Nro 1 on täydessä todennäköisyydessään ehdottoman jumalauskoinen, siis "teisti". Numero 7 siellä asteikon toisessa ääripäässä puolestaan on yhtä ehdoton "ateisti". Ja kuten arvata saattaa, tyylipuhdas "agnostikko" ajattelee vähän savolaisittain "Jumala on tai saattaapi olla olemattakin", ja sijoittaa itsensä asteikon puoliväliin numeroon 4.

      Kyse on siis todennäköisyydestä, jolla ihminen suhtautuu persoonallisen Jumalan olemassaoloon tai olemattomuuteen. Kyse on kaikissa tapauksissa aina uskosta, ei faktoista tiedosta, sillä mielestäni 100%:n varma ateistikaan ei pysty näyttämään Jumalaa epätodeksi. Asiaa sotkee myös se, kun "jumalasta" aletaan puhua pienellä alkukirjaimella tarkoittaen esim. panteismin tapaa ymmärtää jumala materialistiseksi maailmankaikkeudeksi, ilman sen kummempaa persoonallista henkeä, "kaikki liittyy kaikkeen" tms.

      Mutta jos palaan vielä tuohon uskon asteikkoon, niin pitäisin itseäni "heikkona ateistina" ja annan itselleni arvon 6. Luonnontieteellisen maailmankuvan omaavana ihmisenä minusta näyttäisi vahvasti siltä, että Jumalaa ei ole, mutta - kuten sanottua - en voi todistaa kantaani satavarmaksi mitenkään. Työselityksenä ateistimini aste on kumminkin itselleni riittävä, jotta voin jättää sen elämässäni taustaoletukseksi ja keskittyä muuhun kiinnostavampaan.

      • Juurikin väärin. Ateistilla ei vaan ole uskoa jumalhahmoihin.

        Olemattoman todistaminen olemattomaksi on mahdotonta. Ongelmaa kuvaamaan on kehitetty Näkymättömän Vaaleanpunaisen -yksisarvisen kuvitteellinen uskonto:

        http://en.wikipedia.org/wiki/Invisible_Pink_Unicorn

        Näkymättömälle Vaaleanpunaiselle Yksisarviselle mikään ei ole mahdotonta, edes näkymättömänä ja vaaleanpunaisena oleminen yht'aikaa, eikä kukaan pysty todistamaan olemattomaksi.


      • Yritys hyvä 9
        Kollimaattori kirjoitti:

        Juurikin väärin. Ateistilla ei vaan ole uskoa jumalhahmoihin.

        Olemattoman todistaminen olemattomaksi on mahdotonta. Ongelmaa kuvaamaan on kehitetty Näkymättömän Vaaleanpunaisen -yksisarvisen kuvitteellinen uskonto:

        http://en.wikipedia.org/wiki/Invisible_Pink_Unicorn

        Näkymättömälle Vaaleanpunaiselle Yksisarviselle mikään ei ole mahdotonta, edes näkymättömänä ja vaaleanpunaisena oleminen yht'aikaa, eikä kukaan pysty todistamaan olemattomaksi.

        ^Miten niin "juurikin väärin"? :) Olen samaa mieltä kanssasi. Edellisessä viestissäni yritin vain kuvata sitä, millä tavoin olen omaan kantaani päätynyt. Olen vahvasti ateismiin nojaava ihminen ihan siksi, koska näyttäisi vahvasti siltä, ettei Jumalaa (isolla kirjaimella, hahmoa) ole. Perusteluiksi minulla ei ole muuta kuin Jumala-todisteiden puuttuminen ja oma vajavainen järkeni, mutta näillä mennään.

        *Nuo Vaaleanpunaiset yksisarviset, Lentävät spagettihirviöt, Russellin teekannut tms. uskontoparodiat ovat ihan hauskoja sinänsä, vaikka uskonnosta ei tässä keskustelussa tainnut ollakaan kyse.


      • sem antics

        Riippuu agnostismin määritelmästä, mutta jos agnostismi määritellään siten, että sen mukaan jumalten olemassaolosta tai olemattomuudesta ei koskaan voi saada varmaa tietoa, se ei sijoitu lainkaan tuolle asteikolle, vaan on ortogonaalinen sille.

        Toisin sanoen ihminen voi olla tällä asteikolla 2 eli hyvin teistinen, mutta silti sitä mieltä että jumalan olemassaoloa ei koskaan pystytä osoittamaan. Hän on siis teistinen agnostikko. Vastaavasti asteikolla 6 voi olla ateistinen agnostikko.

        Minusta itsensä määrittely pelkästään agnostikoksi ottamatta kantaa omaan uskoonsa esim. kuvatulla asteikolla on moraalista epärehellisyyttä.

        Mutta ymmärrän että sanalla ateisti on joidenkin korvissa "paha kaiku", joten monet ateistit kutsuvat itseään agnostikoksi.


    • korttitalo romahtaa?

      Miksi se vaivaa sinua? Koetko sen uhkana uskollesi?

    • "Minua on vaivannut pitkänaikaa tämä, että Ateistit uskovat omaan sattumaansa."

      Usko sattumaan ei ole perusteetonta. Ajattele sattumaa näin (englanninkielessä on parempia sanoja, kuten random, eli en puhu sattumasta siinä mielessä että emme tiedä), kaksi irrallista ei keskenään sukua olevaa tapahtumaa jotka tapahtuivat kuitenkin samaan aikaan, miksi? Ei koska olisi yhteyttä niiden välillä, vaan siksi että tarpeeksi aikaa ja tarpeeksi usein antaa tapahtumien kulkea itsestään niin välillä todennäköisyyslakien sallimina tilastollisesti voi tapahtua samaan aikaan, tapahtuma jolle on se huvittava sana englannin kielessä "coincidence".
      (Olen kirjoittanut tästä enemmän ja voin kopsata sen tekstin jos enemmän tästä erosta sattumasssa jäi toivottavaksi.)
      Tässä toisinsanoen sattuma on nolla-hypoteesi, eli ei oleteta että on kaikella jokin allakulkeva yhteys joka on tuonut kaiken olemaan tietyn suunnitelman mukaisesti, että kaikki olisi tietyllä kausaalisella tavalla sukua keskenään, vaan universumi on iso paikka missä tietenkin paljon on sukua keskenän mutta myöskin joskus sattuu tapahtumaan asioita koska mikään ei ohjaa kaikkea samaan aikaan samalla suunnitelmalla. Tämä on parsimooninen johtopäätös tarkastelemalla todellisuutta missä me elämme eikä mikään suosi sitä että joku olisi suunnitellut kaiken tietty ajatus mielessään.

      "Kyse on kaikissa tapauksissa aina uskosta, ei faktoista tiedosta, sillä mielestäni 100%:n varma ateistikaan ei pysty näyttämään Jumalaa epätodeksi."

      Luulen että kyseessä keskustelussa on se vanha "you can't prove a negative" logiikka, ja tavallaan olet tietysti oikeassa, mutta ajatuskoe ensin:
      Sanotaan että kutsun sinut kylään ja kerron sinulle että minulla on virtahepo takapihallani, joten - oikeutetusti - pyydät minua näyttämään sitä. Vien sinut takapihalleni, mutta se näyttää ihan normaalilta, ei mitään virtahepoja näkyvissä. Väite falsifioitu. Se olisi voinut olla niin että olisit nähnyt jalanjälkiä, sontaa, tuhottuja paikkoja, tai ehkä jopa virtahepon itse, mutta koska väite oli muotoiltu niin että oli selkeät rajat (ellen ole niin hullu kuin lakimies tai teologi ja ala uudelleen määrittelemään sanoja mielivaltaisesti "On se virtahepo siellä, mutta koko maailma on takapihani" Tai "On se virtahepo siellä, näetkö tuon pörröisen nukkuvan otuksen kopissaan? Se on virtaheponi"), on takapiha lakisääntöisesti, aitoineen, virtahepo on selkeästi iso nisäkäs jne.

      Joten, kun puhutaan "heikosta ateismista" niin mielestäni on oikeutta puhua paljon vahvemmasta asemasta, koska "teismi" viittaa juuri tiettyihin jumaliin joista on kirjoitettu paljon - deistinen jumala on paljon epämääräisempi, tulkinnanvaraisempi ja siksi vaikeampi osoittaa vääräksi, mutta ihmisten anthropomorphiset oliot jotka suunnittelivat universumin tietyillä tavoitteilla haluillaan ja omilla toiveillaan jotka mukamas tiedämme ja on selkeästi osa hypoteesia, mukaanlukien tiettyjä historiallisia narratiiveja, niin on heti empiirisiä väitteitä jotka on osoitettu vääriksi kerta toistensa jälkeen.

      Siksi täysin perusteltu filosofinen kanta luonnontieteellisesti on Agnostinen Adeisti & Gnostinen Ateisti. Eli ei "tiedä" sanan arkipäiväisessä mielessä että onko jotain lissynlässyn deististä olemusta, mutta on silti skeptinen (siksi se a-), ja tietää että ei ole niitä eri jumalolioita kuten Thor, Ra, Zeus, Yahweh jne, koska niistä on selkeästi tehty hypoteeseja, empiirisillä väittämillä jotka eivät ole pärjänneet testeissä kun todellisuus on koetellut meitä.

      • Aale Tynnyri

        Hyvä kirjoitus ja selkeästi jäsennelty. Saivartelija minussa pyrkii kuitenkin esiin:
        "niin on heti empiirisiä väitteitä jotka on osoitettu vääriksi kerta toistensa jälkeen."
        Tässä meni mielestäni hiukan hutiin.

        Empiiriset todisteet, sikäli kun minulla on niistä tietoa, kumoavat lähinnä ja ainoastaan osia, selityksiä tai "todisteita" näiden jumalolentojen osalta. Esim. kun pystymme osoittamaan jonkin raamatullisen tekstin perättömäksi, tai kumoamaan jumalan tarpeellisuuden tieteellisellä teorialla, (l. vaikka ukkoselle löytyy luonnontieteellinen selitys, eikä enää tarvita ukkosen jumalaa selittämään sitä), emme silti pysty osoittamaan itse olennon olemassa olemattomuutta.

        Eli siis vaikka jonkun jumalolennon kaikki saavutukset ja historialliset ilmentymät osoitettaisiin epätosiksi, on varsin vaikeaa esittää todistetta ettei ko olentoa voisi sitenkin olla olemassa.

        Lähimmäksi tällaista todistusta päästäneen Spinoza -tyyppisellä järkeilyllä, jossa koitetaan osoittaa tietyntyyppinen jumaluus mahdottomaksi ja ristiriitaiseksi oman määritelmänsä kanssa. Vaikkapa näin:

        1) Jumala on määritelmän mukaan kaikkivoipa ja ikuinen. Pystyykö Jumala tuhoamaan itse itsensä?
        A) Pystyy. Sitten se ei ole Jumala, koska määritelmän mukaan Jumala on ikuinen, ja tämä olento ei ole.
        B) Ei pysty. Sitten se ei ole Jumala, koska määritelmän mukaan Jumala on kaikkivoipa, ja tämä olento ei ole.

        Tai agnostikon todistelu:
        Jumala on määritelmän mukaan kaikkivoipa ja ikuinen. Toisaalta minulla on vapaa tahto. Koska minulla on vapaa tahto, on olemassa asia, johon Jumala ei voi vaikuttaa, minun valintoihini. Jos on olemassa asia, johon Jumala ei voi vaikuttaa, Jumala ei ole kaikkivoipa. Kun Jumala on määritelmän mukaan kaikkivoipa, tästä seuraa että tällaista olentoa ei voi olla olemassa. Tai siitä seuraa, että minulla ei ole vapaata tahtoa, (vaikka luulen niin). Jos minulla ei ole vapaata tahtoa, voin huoletta olla ja ajatella, ettei Jumalaa ole, sillä en ole itse valinnut tätä ajatelmaa oikeasti, enkä voi siihen vaikuttaa, tulenko uskoon vai en.

        Mutta mielestäni myös nämä perustelut pystyn kumoamaan mystisillä vastaselityksillä ja saivarteluilla, joten ei näilläkään oikein aukottomasti jumalien olemattomuutta todisteta. Yleisin lienee se, että Jumala on olemassa, mutta minun järkeni ei riitä käsittämään ratkaisua näihin paradokseihin :).


    • AfterLife2.0

      Minua kiinnostaa kovasti tarinat uudestisyntymisestä. Tieteellistäkin näyttöä on esim. lapsista, jotka ovat kuvailleet tarkasti paikat ja ihmiset jossa ovat edellisessä elämässä eläneet. Myöhempi tutkimus on osoittanut, että ko. paikat ja ihmiset ovat todellsia. Ja mikä hämmästyttävintä, tuhansienkin kilometrien päässä.

      Kolme vuotias lapsi alkaa kesken palikkaleikkien rakentaa alttaria ja vetää kömpelösti läpi luterilaisen jumalanpalveluksen. Filmikin on olemassa ko. lapsesta. Tarinoita on monenlaisia.

      Minä itse koin lapsena usein "mielikuvitusmaailmaan" vaipumisia. Joskus oppitunnilla, kesken ruokailun, missä tahansa. Se paikka mikä aina piirtyi mieleeni oli hirrestä rakennettu iso talo, tai linna jopa, iso takka, likaisia ja huonosti rakennettuja huonekaluja ja ne tietyt ihmisten vaatteet. Jopa hajut tunsin nenässäni. Hiekan tai pölyn ja savun aiheuttama tunkkainen haju. Kun ensimmäistä kertaa kävin Turunlinnassa, luokkaretkellä, niin eräs kohde siellä (hirsiseinät ja hirsirakenteet katossa, suuri takka, aikuisen kokoisia nukkeja päällä keskiaikaiset vaatteet jne) sai aikaan massiivisen tunnekuohun. Yllättävä koti-ikävä, vanhemmista ja tutuista ympyröistä eroaminen ... se oli monenlaisten negatiivisten tunteiden sekamelska ja tunsin yllättävää vierautta nykyiseen elämään ja että se ei ole oikein eikä oikea paikka. Se fiilis sillointällöin askarrutti, että mistä se johtui.

      Myöhemmin tutkin uudestisyntymää, ja millaisia aistimuksia tai tuntemuksia mahdolliset aiemmat elämät herättää. Yritin löytää jotain todellisen tuntuista niiden kaikkien humpuukitarinoiden joukosta... ja voiko tällaiset muistot elämästä kulkea ns. "soluperimänä" tai DNA:ssa. Jollain tavalla uskon, että mielemme voi elää aikakaudesta toiseen eri ruumiissa ja ympäristöissä, toisaalta taas skeptikko minussa nauraa moisille. Mutta osa tarinoista on todisteiden valossa vaikea debunkata.

      Jos "uudesti syntyminen" on todellisuutta, niin sekään ei vielä todista Jumalan olemassaoloa. Ehkä vasta kun nykyinen maallinen majamme luovuttaa mahdollisen sielun pois, niin totuus valkenee. Mutta, jos sielut, uudestisyntyminen, Jumala jne on totta, niin mikä senkin kaiken tarkoitus on? Kun kaikki tuntuu loppujenlopuksi tarkoituksettomalta, niin se saa uskomaan, että elämä on vain monimutkaisten yhteensattumien summa.

    • yourbodymyboeverybod

      ihmiset uskovat tieteeseen , arvatkaapa uskonko minä, tai onko tiede edes ns tiedettä,

    • Onko jumalaa

      Minulla ei ole mitään sitä vastaan että jumala olisi olemassa.

      Todisteita jumalan olemassaolosta ei vaan ole.

      Jos jumala ei ilmesty minulle ja jotenkin todista olevansa jumala en voi uskoa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Marin on ehkä maailman kaunein "Nelikymppinen"

      Marinin julkaisu on saanut yli 68 500 tykkäystä. Postauksen kommenttikentässä ylistetään paljon Marinin kauneutta, jota
      Maailman menoa
      410
      4208
    2. Vernu Vasunta

      On mahotonta miten marjanpoimijoita on kohdeltu! Eikö paremmalla kohtelulla olisi saanut paremman tuloksen?
      Suomussalmi
      137
      2841
    3. En kelpaa sinulle

      Varattuna - olen sinulle ongelma. Eroaminen vuoksesi voi olla turhaa, sillä me ei puhuta, kun olen varattu ja kumpikin v
      Ikävä
      130
      1968
    4. Taidat vanhempi nainen

      Haluta sen tien itsellesi. juokse vaan karkuun ! Pahentaa vaan asiaa.Pitäs toimia ihan toisin päin
      Ikävä
      73
      1370
    5. Olisi kiva tietää miksi pidät minusta?

      Miehelle kysymys :)
      Ikävä
      75
      1302
    6. Venäjä aikoo yksipuolisesti muuttaa rajalinjauksia Suomenlahden itäosassa

      Venäjä aikoo muuttaa rajalinjauksia Suomenlahden itäosassa Venäjän saarten eteläpuolella. Ylen jutussa kerrotaan mm.
      Maailman menoa
      174
      1268
    7. Voi nainen...

      Kun luovutit meistä liian aikaisin, just kun aloin oppimaan sinua. Jos oisin alussa jo lukenut aiheesta oisin voinut toi
      Ikävä
      51
      1262
    8. Hetkeäänkään miettimättä ottaisin sinut

      Mutta mitä mieltä miehesi siitä olisi?
      Ikävä
      73
      1231
    9. Naiselle kysymys

      Mitä oikein näet minussa?
      Ikävä
      53
      1031
    10. Suomi lähettää tarkkailijoita merialueelle

      Venäjä on ilmoittanut aikovansa ylittää Suomen merialueen rajat kysymättä lupaa kertomalla että Suomen merialueen raj
      Maailman menoa
      291
      970
    Aihe