Paljon

Joo - kyllä koen jo niin, että pelkkä syömisen ajattelukin lihottaa. Olen muuttanut eli vähentänyt syötyjen kaloreiden määrän nälkärajalle ja liikun entistä enemmän, mutta paino vaan hiipii hiljalleen ylös. Ainakin kuumina päivinä tunnen itseni ylipuhalletuksi jalkapalloksi - onneksi ilmat ovat viilentyneet, jotta esim. nilkkasukkien rajat eivät ole niiiin syvät kuin pahimmillaan. Tuntuu kuin viimeinenkin ilo = syöminen - ollaan viemässä pois - vaikka toisaalta, jos lihon, niin mitäs sitten - itsehän kiloni kannan. Tätäkin pitää miettiä laajemmin, jotta pääsisi tasapainoon ja ajatuksiin tulisi muutakin sisältöä kuin kilot ja kalorit ja joulit jne. Ei kyllä ole helppoa tämä naisena oleminen! Yritetään jaksaa ja rajoittaa ainakin rasvoja - jospa se vaikka pidemmällä juoksulla tuottaisi toivottuja tuloksia.:)

Olen aina ollut laiha ja siksi nämä vaihdevuosien hiljalleen tuomat lisäkilot harmittaa oikein olan takaa. Aionkin mennä huomenna elämäni ensimmäistä kertaa painonvartjoihin. Saa nähdä kestääkö kantti sinne menoa vai joudunku turvautumaan kirjekurssiin.