Tällä palstalla on vuosien saatossa monesti joku nostanut esiin kysymyksen, mitä ja miten tänne pitäisi kirjoittaa ajatuksiaan ja tunnelmiaan.
Joidenkin mielestä kirjoitukset ovat liiaksi negatiivissävytteisiä. Pitäisi olla enemmän positiivista kerrottavaa. Ollako siis optimisti vai pessimisti?
Kolmas vaihtoehto olisi olla realisti. Toisin sanoen nähdä asiat ja ilmiöt sellaisina, kun ne todellisuudessa ovat.
Esimerkkinä kelvatkoon vanhusten hoito Suomessa. Olemmehan me 70 ikäiset jo siinä iässä, että vanhuuden aika kiinnostaa.
Julkisuudessa esiintyy melko usein hätkähdyttäviä tietoja vanhusten huonosta kohtelusta laitoksissa. Miksi ei sitten uutisoida niistä hyvistä asioista, joita varmasti esiintyy myös laitoksissa?
Epäkohdista on puhuttava siksi, että asiantilaan saataisiin korjaus. Jos vain puhuisimme ja kirjoittaisimme positiivisista asioista, eivät epäkohdat tulisi yleiseen tietoisuuteen ja vanhukset saisivat maata ulosteissaan ilman, että kukaan tekee mitään.
Mielestäni esimerkkitapauksessa ei ole kysymys pessimismistä vaan realismismistä.
Antakaatten hyvät ihmiset meidän kirjoittaa tänne keskustefoorumille mitä haluamme ja mistä tunnemme tarvetta kirjoittaa. Kun teemme sen nettikettiä ja lakeja noudattaen, niin ei pitäisi kellään olla nokan koputtamista.
Joidenkin mielestä kirjoitukset ovat liiaksi negatiivissävytteisiä. Pitäisi olla enemmän positiivista kerrottavaa. Ollako siis optimisti vai pessimisti?
Kolmas vaihtoehto olisi olla realisti. Toisin sanoen nähdä asiat ja ilmiöt sellaisina, kun ne todellisuudessa ovat.
Esimerkkinä kelvatkoon vanhusten hoito Suomessa. Olemmehan me 70 ikäiset jo siinä iässä, että vanhuuden aika kiinnostaa.
Julkisuudessa esiintyy melko usein hätkähdyttäviä tietoja vanhusten huonosta kohtelusta laitoksissa. Miksi ei sitten uutisoida niistä hyvistä asioista, joita varmasti esiintyy myös laitoksissa?
Epäkohdista on puhuttava siksi, että asiantilaan saataisiin korjaus. Jos vain puhuisimme ja kirjoittaisimme positiivisista asioista, eivät epäkohdat tulisi yleiseen tietoisuuteen ja vanhukset saisivat maata ulosteissaan ilman, että kukaan tekee mitään.
Mielestäni esimerkkitapauksessa ei ole kysymys pessimismistä vaan realismismistä.
Antakaatten hyvät ihmiset meidän kirjoittaa tänne keskustefoorumille mitä haluamme ja mistä tunnemme tarvetta kirjoittaa. Kun teemme sen nettikettiä ja lakeja noudattaen, niin ei pitäisi kellään olla nokan koputtamista.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kyllähän epäkohdistakin on puhuttava, vaikka onkin optimisti!
Ehkäpä ongelmien esiinnostaminen auttaa pysymäänkin optimistina, sillä epäkohtiakin joskus korjataan, kun ne ensin on nostettu foorumille!
Minusta tuo viimeinen kappaleesi on - koko hyvästä aloituksestasi puhumattakaan - vielä todella huomionarvoista asiaa, kunpa palstan pahin hyökkäilijäkin sen ymmärtäisi!
Tuskin kukaan on sataprosenttinen optimisti tai pessimisti, kumpikaan ääripää ei ole ainakaan realistista. Ei siinä ole mitään pahaa, että puhuu täälläkin heikompien puolesta. "Maailmassa on paljon parsittavaa, mutta onneksi on parsijoitakin". Tämän sanonnan olen kuullut skriivarilta ja myönnä pois, että Sinunkin pohjimmainen elämänasenteesi on positiivinen. Pahinta pessimismiä olisi, ettei piittaisi mitään ympärillä tapahtuvista vääryyksistä, jämöttäisi vain synkkyydessä rypien tumput suorina odottaen, että pahin mahdollinen uhkakuva toteutuu.
"Optimisti näkee tehtävää joka vaikeudessa, pessimisti näkee vaikeutta joka tehtävässä." Paljon on tästäkin lausahduksia, määritelmiä ja vertauskuvia, esimerkiksi onko lasi puoliksi täysi vai puoliksi tyhjä. Asenteen ratkaisevuudesta puhutaan jo liiankin kuluneena hokemana. Sorrutaan helposti pintaliitoon, toisten vähättelyyn vaikkapa taputtamalla vaikeuksissa kamppailevaa olkapäälle, kehottamalla piristymään ja hokemalla "kyllä se siitä".
Luonnollista on , että itsekullakin on parempia ja huonompia päiviä. Joku alkaa näpytellä tänne purkaakseen huoliaan ja murheitaan, joku jakaakseen hyvää tuultaan. Nokan koputus tuo oikeastaan hauskoja mielikuvia , nokkapokka mukaanlukien. Jos todella juttelisimme nokitusten, mistähän juteltaisiinkaan.
Kaikkea voi opetella, optimistista ja positiivista asennoitumistakin, ellei ole saanut sitä jo synnyinlahjana.
Paha epäkohta on kun ei ole aikaa nyt, mutta senverran kirjoitan tästä ajelehtimisesta.Minulla on sellainen vika että syytän itseäni enkä hyökkää Lipposen kimppuun tai Holkerin.
Ajelehtimalla olen elänyt eikä minulla oikeastaan ole muuta sanottavaa kuin se eettteei olisi toisten neuvoihin kantsinut niin luottaa, koska ne on hyvässä tarkoituksessa annetut, mutta johtaneet kuitenkin usein epätyydyttävään lopputulemaan.
Kehua en voi ajelehtimalla saavutettua melko lokoisaa eläkeläis elämää, mutta pyrin parempaan realissmiin ja tyytymättömyydettömyyden vähentämiseen.
Siinä onkin aimo annos kansanmiehen viisautta.
Mukavaa onkin eläkepäivinään määrätty huolettomuus ja elämästään nauttiminen, varsinkaan kun en ole koskaan osannut odottaa yhteiskunnan takaavan hyvinvointiani. Itse se on ollut hankittava.
Eiköhän systeemi mene jo lainsäädösten mukaan omalla painollaan, ilman niitä vaatimuksiakin.
vapaasti saa minun puolestani kaikki kirjoittaa sopivaisuuden rajoissa mistä lystäävät, vapaushan täällä on, mutta mielipiteensä täytyy voida kaikkien ilmaista.
Luotsit ja ylläpito kyllä hoitavat pyynnöstä karkeimmat ylilyönnit.
Hyvin menee, mukavaa jatkoa eikä mikään harmita.
Tuossa iltapäivälehdessä koko sivun jutussa
joku kirjoitti ihmettelynsä siitä, että tämä
oltuaan vuodesta 1981 vuoteen 2003 Nuorisosäätiön johdossa, sen keskeisimpänä tekijänä,
liukkaasti luikahti pois kaikesta vastuusta.
Kauanhan siellä jaksoikin vaikuttaa poliittisen uransa lisäksi. Kaivelkoon lautakasoja ken sellaisissa viihtyy.
Minä en ainakaan kysele muilta lupaa kirjoittaa omia sanojani laillani, niin kauan kuin teen sen ylläpidon antamin säännöin.
En puutu muiden sanomiin, en jankuta enkä ilkeile, olen mieluummin hiljaa.
Enkä myöskään tekeydy muiden oppiäidiksi.
Luonteeltani olen pessimisti/realisti, enkä voi sille yhtään mitään, kun apteekistakaan ei voi ostaa optimismia, ei millin vertaa.
Näillä kyvyilläni minun on selvittävä, jos en kelpaa, en sille mitään voi.
Epäkohtiin on puututtava, mutta tämän palstan ikiaikainen poliitikkojen haukkuminen äklöttää.
Kansahan heidät on valinnut.
Veikko Vennamon sanoin: "Kyllä kansa tietää", vaikken aatesisarensa olekaan.
.
Onhan useasti tullut ilmi, kirjoitin ensin olmi, vaikka olmius on aloittavassa henkilössä ei määräävää. Kuten sanoin on tullut ilmi ettei yhteiskunta ole aloittajaa auttanut tipantippaa, mutta kaikki toiset ovat kouluttamattomia laiskureita joita hän joutuu jatkuvasti verotettuna hyysöämään.
Tämä em. on ollut mahdollista verrattoman menestyksekkään elämänsä kautta,
Tässä nynnötellen kotosalla vaan tänään, vihdoinkin sain "arkistoni" setvittyä, muka tärkeät muistiinpanoni kriittisesti käytyä läpi. Vanhan tavan mukaan mapeissa olleet kuittitositteet yms. roskiin.Vielä ne elämäni asuinpaikat kun saan paperille, olen kuolemaa vaille valmis. Niin, ihan iloisesti sanon tuon.
Ramoona taas väläytti minun luonteenlaatuni, kun en itse sitä pohtinut ole....ääri-optismistihan minä.Vaikka kukkuloilta aaltojen syvyyksiin välllä vaipuen, mutta se onkin toinen juttu. Aina kun ryhdyn, ts. sotkeudun jotain juttua setvimään, on tavoitteeni päämäärään pyrkiminen. Perfektionisti en kuitenkaan ole, jollain lailla boheemin puolelle menee ainakin siinä mielessä, kun sanon, että kaikesta aina selviää, juuri sopivasti.
Kesken kaiken....kiva aihe, kun saa ihan luvalla, kehotetaan puhumaan itsestään, minä niin ja minä näin !!!
Sekin on jännä juttu, että mitä vaikeampi homma edessä, sitä enemmän tuntuu ratkaisuja probleemeihin löytyvän. Onhan "joku" kiinnittänyt huomionsa adrenaaliinini lisääntymiseen joissain tilanteissa. Kivikaudellakin oisin voinu olla aika hyvä metsästäjä, mahdollinen pelkokin häviää tiukoissa paikoissa.
Tuo ois aika mielenkiintoinen aihe sinänsä tuumiskeltavaksi.
Mitenkä toiset ihmiset joutuvat, kuten minäkin, ihan tälläytyvät mahdottomilta tuntuviin juttuihin ja kuitenkin suht. ehjin nahoin niistä selviävät. Voi kyllä haavoittuakin, epäillä jo voimiaan, mutta selvästi jaksoissa kulkee elämän tie....jos tänään huonompi päivä niin jossain vaiheessa vaihtuu parempaan huomiseen.
Ai niin, kyllä itseeni vois liittää myös kuvauksen rationalisti-käsitteellä, oiskohan se lähinnä sellaista järkeistäjää tarkoittava.
"Te suomalaiset olette päättäneet
tarjota meille nämä edut, ettem-
me muuttaisi täältä pois, vaan ri-
kastuttaisimme kulttuuria.
Olisihan se synkkää, jos kaikki
täällä olisivat huonohampaisia
juntteja."
"Niin että mikä ei ole kuolemaksi se vahvistaa", kirjaimellisesti otan tuon jämäkän lauseen.
Tässä taas uutta oppimassa on todella oltava optimisti muuten jää kallis uusi kone käyttämättä ja se ei kai liene taloudellista.
Helskutin hidasta ja vääriä näpyttimiä tökin mikäs tässä eläkkeellä ollessa kertovat että on aikaa opetella vaikka lapsia tekemään ;-)).
Entinen koneeni oli niin monta vuotta ettei koskaan tullut tenkkapoota, nyt vieläon tämä pelkkää tenkkapoota kokokone.
Luntakin tulee taivaan täydeltä voihan tästä vielä talvikin tulla uudelleen kuviin, ainakin lumitöiden osalta lumihiutaleetkin jo lakanan kokoisia.
Toivon ettäsaan tämän lähetettyä oikeaan osoitteeseen jasitten kokeilen radion toimivuutta, voi herranjestas...;-)).
Realistihan olisi hyvä vaihtoehto. Olen kyllä ainakin ajoittain siihen pyrkinyt. Ei suuria pilviä hipovia unelmia, mutta ei myöskään "tuhkassa pyörimistä." Ei se helppoa ole löytää tasapaino, se on mahdollisuuksien välillä valitsemista. Aina johonkin tietolähteeseen pitää perehtyä ja myös vasta- argumentteihin. Joskus on niin, että kukaan ei tunnu tietävän luotettavasti asioiden tilaa.
Mitä enemmän tietää, sitä enemmän ilmestyy harkittavia vaihtoehtoja. Tietysti helpoin tapa olisi ottaa joku "johtotähdekseen", kuunnella vain sitä ja kertailla sen sanomisia, kuten johonkin uskonoppiin sokeasti kiintynyt. Ei minkäänlaista järkähtämistä vastaväitteistä, ei edes kuuntelua.
Joissakin asioissa myös moraali asettelee jarruja. Moraali ja sen vastuusisältö on kuitenkin laaja käsite, se vaihtelee eri ihmisillä. Esimerkkinä voisin sanoa, että kun joku kirjoittaa henkilöön kohdistuvasti räävittömästi ja halventavasti, niin hän on mielestäni menettänyt valitusoikeudensa. Näin, jos sattuu saamaan samalla mitalla takaisin. Hyvin usein kyllä käy, että räävistelyn aloittaja ei kestä, ei ymmärrä ja alkaa vollottamaan kaltoin kohtelusta. Jopa vuosiakin. On tällä sivistynyt nimityskin, mutta olkoon kertomatta.
Lentokoneesta tippuva optimisti sanoo: tähän mennessä kaikki hyvin. Pessimisti murehtii lasillisen tyhjenemistä jo ennen eka ryypin ottoa.
nen riitaan, ja anteeksipyynnön velkaa, se on totuus.
hyökkääjä on syyllinen.
Tämä optisti aloittaja joitakin aikoja sitten kehui pyörittävänsä miten tahtoo 70 väkeä ja palstaa uho oli suurta silloin ja siellä taustoilla se uho on nytkin.
Parhaat jutut elämässä ovat oikeita, todellisia, totuudellisia, aitoja ... ja mukavinta niitä on kuulla tai kokea positiivisella painotuksella koettuna ja kerrottuna.
Eikös sitä tule skriivattua mielialan mukaan. Se myönteinen, hymyä tuova teksti, tuottaa moninkertaista iloa.
Kun taas "harmaita hiuksia" tuottava asiakin helpottaa, jos sen saa sanottua. Saattaapa saada kanssaharmittelijoita.
Onhan ne jossain kirjoittamisen kultaiset säännöt. Luulisin niiden tarkoittavat, etten mollaa toisten mielipiteitä.
Kyllähän kirjoittaminen on yksi alue vaikuttaa asioihin.
Myönteisenä pointtina, tuo aurinko yritti ainakin paistaa..........
...niinpä tämä viikko menköönkin näin mutta ens viikolla aurinko näyttää hämärille nurkille närhin näppylit.