Akita ja amerikanakita

Niillä ei juurikaan ole luonne-eroja. Kaverillani on amerikanakita, joka on akitan pentueesta peräisin, mutta päätettiin sopivan värin vuoksi rekisteröidä amerikanakitaksi, eli kaverillani on amerikanakita, jolla on akitan luonne. Lisäksi koiranäyttelyssäkin olen tavannut akitan, joka on kuulemma amerikanakitan ja akitan risteytys. Niin paljon näitä kahta rotua risteytellään keskenään ja jopa rekisteröidään toistena rotuina, että ei voi puhua kuin yksilöllisistä luonne-eroista. Geenipohja on melkein yhteisempi näillä kahdella rodulla kuin millään muilla roduilla keskenään.

Urokset ovat dominoivempia toisille koirille kuin nartut. Näin kerran koiranäyttelyssä, kun urosamerikanakita hyökkäsi toisen uroksen niskaan. Kaverini koira on narttu ja suhtautuu melko välinpitämättömästi toisiin koiriin, eikä haasta riitaa niidenkään koirien kanssa, jotka tapaa joka viikko. Uroksen testosteroinitaso on kymmenkertainen narttuihin verrattuna. Mutta Japanissa koirissa arvostetaan niin paljon dominoivaa, yhdelle perheelle uskoutunutta luonnetta, että kannattaa hommata joku laumatyöskentelyyn kehitetty rotu, jos mahdollisimman sosiaalisen koiran haluaa. Kumminkin valtaosa tuon rotuisista koirista on Japanissa, josta muualle maailmaan joudutaan hakemaan paljon jalostusyksilöitä.

Tuntuu kumminkin siltä, että Japanin ulkopuolella näistä roduista ollaan saamassa hiljattain suvaitsevaisempia toisia koiria kohtaan kuin mitä ne olivat aikoinaan. Kumminkin enää vain Japanissa taidetaan arvostaa sen maan rotujen luonteessa dominoivuutta toisia koiria kohtaan.