En ole tarpeeksi vanha tälle palstalle, mutta rohkenen taas poiketa ja kuulostella muistojanne
omasta isoäidistä, sekä kertoa millainen isoäiti kukin meistä on tai haluaisi olla.
Minulle isoäitina oleminen on suuri ilo.
Lastenlapset halaavat ja suukottelevat tavattaessa, puhelimeen ne viimeiset sanat heiltä; " Mummi, minä rakastan sinua."
Oma isoäitini oli minulle tärkeä, monia töitä hän opetti, monta kertaa lohdutti ja monta kertaa myös moitti jos oli tarpeen. Koskaan en sinutellut häntä, se ei silloin ollut tapana.
Vanhempia ihmisiä kunnioitettiin eri tavalla kuin nykyisin, kumpi sitten parempi.. siihen jokaisella on oma mielipide.
Tästä tulee pitkä litania, mutta haluan laittaa tähän Viljo Kajavan runon; " Isoäiti "
sillä se kuvaa niin kauniisti omiakin muistojani.
Kun ehtoopäivisin
kohotit maanryppyiselle suullesi
kahvikuppisi,
minä näin, vaikka olin pieni vielä,
että kupin korva
oli puhdasta kultaa.
Ja kun nyt hyvin pitkän
ja vaikean ajan jälkeen
tulen huoneeseesi
sinne kauas, missä nyt asut,
saan kädestäsi kupin, minäkin,
koska olen jo hiukan vanhempi
kuin silloin,
mutta kovasti pelkään
käsieni vapisevan liiaksi
tarttuessani kuppiisi,
jonka korva on puhdasta kultaa.
-----
-----
Minunkin isoäitini säilytti kultakorvaiset kuppinsa, minä säilytin muistot ja yritän olla hänen kaltaisensa isoäiti.
Isoäiti
11
865
Vastaukset
- Liena
Ainakin tällä erää, siis rauhallinen.
Isoäitiin.
Minulla itselläni ei ole ollut isoäitiä koskaan , eikä sen paremmin isoisääkään.
He olivat molemmat kuolleet jo äitini ollessa lapsi.
Itse olen nyt sitä, isoäiti, vaikka pieni kooltani.
Kovin on pienet minun tekonikin isoäitinä. Silloin kun lapsenlapseni ovat olleet pieniä, hoidin heitä jokaista aina vanhempien ollessa estyneinä.
Ne ajat ovat kultaisia muistoja täynnä.
Nykyisin tapaamme harvemmin ja ymmärrä sen että silloin enemmän vieraantuu.
12vuotiaat kaksoistytöt olivat eilenkin isänsä kanssa täällä, mutta huomioin ettei heillä ollut minuun kovin paljon "yhteyttä".
Halataan toki tavattaessa ja kyllä he ovat niin söpöjä ja kilttejä minulle, mutta jotakin niinkuin puuttuisi.
Mitä pienempiä lapset ovat , sitä enemmän heillä on sitä rakkautta jakaa isovanhemmilleenkin.
Aivan samoinhan se on omienkin lasten kanssa, se rakkaus muuttaa kai vaan muotoaan iän lisääntyessä.- MUMMELI1
Minunkin isoäideistä toinen oli kuollut ennen syntymääni ja toinen oli jo sairasvuoteella kun hänet alan muistaa. Sen aikaisella isoäidillä olikin kyllä paljon lapsenlapsia ,kun omia oli jo kymmenkunta ja kaikilla lapsilla vähintäin se viisi lasta. Mummua käytiin kuitenkin tervehtimässä sairasvuoteella ,muita muistoja ei ole.
Omille lapsilleni ovat mummot olleet tosi tärkeitä ja rakkaita ja heidän neuvojaan ja opetuksiaan on jopa otettu opiksi ja muistellaan paljon vieläkin .Toisen jo kuoltua ja toisen ollessa jo hyvin heikko.
Itse tunnen olevani tärkeä ja rakas mummo ja olenkin tänne paljon kirjoitellut tekemisistäni heidän kanssaan.
Kyllähän se on totta ,että lapsenlapsille on enemmän aikaakin kuin omille aikoinaan.Mutta me kaikki ihmiset olemme erilaisia ja esim. minun lapsenlapsistani ei toinen mummu juurikaan välitä.
Lapset ovat nyt vielä pieniä ,vaan osaavat jo itsekin ihmetellä sitä. - Rituli
MUMMELI1 kirjoitti:
Minunkin isoäideistä toinen oli kuollut ennen syntymääni ja toinen oli jo sairasvuoteella kun hänet alan muistaa. Sen aikaisella isoäidillä olikin kyllä paljon lapsenlapsia ,kun omia oli jo kymmenkunta ja kaikilla lapsilla vähintäin se viisi lasta. Mummua käytiin kuitenkin tervehtimässä sairasvuoteella ,muita muistoja ei ole.
Omille lapsilleni ovat mummot olleet tosi tärkeitä ja rakkaita ja heidän neuvojaan ja opetuksiaan on jopa otettu opiksi ja muistellaan paljon vieläkin .Toisen jo kuoltua ja toisen ollessa jo hyvin heikko.
Itse tunnen olevani tärkeä ja rakas mummo ja olenkin tänne paljon kirjoitellut tekemisistäni heidän kanssaan.
Kyllähän se on totta ,että lapsenlapsille on enemmän aikaakin kuin omille aikoinaan.Mutta me kaikki ihmiset olemme erilaisia ja esim. minun lapsenlapsistani ei toinen mummu juurikaan välitä.
Lapset ovat nyt vielä pieniä ,vaan osaavat jo itsekin ihmetellä sitä.minäkin tälle palstalle, vaikka on sellainen tunne että tunkeilen seuraanne.
Minulla oli isoäiti isän puolelta. Hän oli mustiin pukeutunut körttimummo. Ei minulla oikein kultaisia muistoja hänestä ole. Sen muistan vain, että hän aina narisi äidilleni jostain.
Äitini äiti kuoli, kun äitini oli 1/2 vuotias ja isä kuoli kun hän oli 5 vuotias. Äitini joutui huutolaiseksi ja hänen lapsuutensa oli aika surkea. Hän kuitenkin sinnitteli itsensä ulos surkeudesta, hankki ammatin, mutta hän kuoli sitten nuorena. vähän yli 40-vuotiaana. Hän kuitenkin oli ihana ihminen, aina toiset huomioiden ja kaikkia auttaen vointinsa mukaan.
Lieneekö niin, että hyvät ihmiset kuolevat nuorena.
Nyt minä hyppäsin aiheesta.Anteeksi!
Itse yritän olla niin hyvä isoäiti kuin mahdollista. Seuraan heidän edesottamuksiaan päivittäin. Jos eivät ole luonani, soittelemme.
Sitä toivon, että saisi elonpäiviä sen verran, että voisi seurata heidän kehittymistään vielä pitkään.
Joskus tuntuu, että omat lapsetkin tarvitsevat vielä äidin tukea monissa asioissa.
Minä jäin orvoksi 18-vuotiaana. Minulla ei ollut ketään tukena. Siitä olen kiitollnen, että olen saanut lapseni tolkunaikuisiksi. Kyllä he hyvin pärjäävät.
Tulipas tästä nyt vuodatus! Anteeksi! - Kirjar
Olin onnellisessa asemassa lapsuudessani, sillä minulla oli kaksi mummoa ja kaksi pappaa.
Isäni äiti opetteli ajamaan polkupyörällä vasta vanhalla iällään ja monta hauskaa reissua me teimme yhdessä, minä tarakalla istuen, usein peläten kaatumistamme.
Kun sitten kerran iso kivi sattui etupyörän alle me molemmat löysimme itsemme ojasta, ylös kiireesti ja mummo minua varoitteli ettei tästä saa kertoa, eivät päästä meitä enää pyöräilemään.
Lupaukseni olen pitänyt, tässä vasta tunnustan että hiekat ja pölyt pyyhimme esiliinan helmaan, polviin tulleet nirhamat peitti hame ja ne kyynärpään veriset jäljet voi selittää kuinka vain.
Tuo pyöräretki on jäänyt muutenkin mieleeni.
Kun kaatumisen jälkeen jatkoimme mummolaan, oli mummolla tehtävänä " toppasokeria ", siis hienosta sokerista tehtiin ns. sokeritoppa, josta
sitten sokerisaksien avulla leikattiin sokeripaloja kahvin kanssa suuhun laitettavaksi.
Nyt se palasokeri on tasapalaista ja valkoista,
silloin hieman ruskeaa kun mummoni sitä voipaperi käärössä uunissa kuivatti.
Monien äitikin varmasti on niitä entisajan töitä tehnyt, ne isoäidit olivat siihen pakotettuja kun kaikkea ei saanut valmiina.
Tuo nyt oli muisto toisesta isoäidistäni.
Minulle vanhin lapsenlapseni merkitsee aina kirjeen tai kortin lähettäessään allekirjoittajaksi " Lapsesi.... "
Meillä on lämpöinen yhteys, samoin muihin lastenlapsiin vaikka osa asuu kauempana.
Muuttuuko äidin ja lapsen suhde iän myötä paremmaksi... ainakin meillä on käynyt niin. - Kirjar
MUMMELI1 kirjoitti:
Minunkin isoäideistä toinen oli kuollut ennen syntymääni ja toinen oli jo sairasvuoteella kun hänet alan muistaa. Sen aikaisella isoäidillä olikin kyllä paljon lapsenlapsia ,kun omia oli jo kymmenkunta ja kaikilla lapsilla vähintäin se viisi lasta. Mummua käytiin kuitenkin tervehtimässä sairasvuoteella ,muita muistoja ei ole.
Omille lapsilleni ovat mummot olleet tosi tärkeitä ja rakkaita ja heidän neuvojaan ja opetuksiaan on jopa otettu opiksi ja muistellaan paljon vieläkin .Toisen jo kuoltua ja toisen ollessa jo hyvin heikko.
Itse tunnen olevani tärkeä ja rakas mummo ja olenkin tänne paljon kirjoitellut tekemisistäni heidän kanssaan.
Kyllähän se on totta ,että lapsenlapsille on enemmän aikaakin kuin omille aikoinaan.Mutta me kaikki ihmiset olemme erilaisia ja esim. minun lapsenlapsistani ei toinen mummu juurikaan välitä.
Lapset ovat nyt vielä pieniä ,vaan osaavat jo itsekin ihmetellä sitä.tyttäreni muisteli molempia isoäitejään, oli käynyt toisen haudalla ja monet muistot siellä olivat palautuneet mieleen.
Jotain muistikuvia hänellä on vielä äitini äidistäkin ja koska heidät on haudattu samaan hautaan, kivessä molempien nimet, niin niitä muistoja palautui vaikka hän oli pieni isoäitini kuollessa.
Toisen lapseni lapsilla ei ole yhtään pappaa ja vain yksi mummo. Toisen mummonsa osa muistaa.
Me suhtaudumme sukuun niin eri tavoin, lapset kyllä huomaavat jos suhtaudumme heihin
välinpitämättömästi tai jätämme kokonaan huomioimatta. Rakkaan lapsenlapseni pieni poika juoksee syliini kirkkain silmin ja silloin, jos koskaan, tunnen olevani rakas isoisoäiti. - Kirjar
Rituli kirjoitti:
minäkin tälle palstalle, vaikka on sellainen tunne että tunkeilen seuraanne.
Minulla oli isoäiti isän puolelta. Hän oli mustiin pukeutunut körttimummo. Ei minulla oikein kultaisia muistoja hänestä ole. Sen muistan vain, että hän aina narisi äidilleni jostain.
Äitini äiti kuoli, kun äitini oli 1/2 vuotias ja isä kuoli kun hän oli 5 vuotias. Äitini joutui huutolaiseksi ja hänen lapsuutensa oli aika surkea. Hän kuitenkin sinnitteli itsensä ulos surkeudesta, hankki ammatin, mutta hän kuoli sitten nuorena. vähän yli 40-vuotiaana. Hän kuitenkin oli ihana ihminen, aina toiset huomioiden ja kaikkia auttaen vointinsa mukaan.
Lieneekö niin, että hyvät ihmiset kuolevat nuorena.
Nyt minä hyppäsin aiheesta.Anteeksi!
Itse yritän olla niin hyvä isoäiti kuin mahdollista. Seuraan heidän edesottamuksiaan päivittäin. Jos eivät ole luonani, soittelemme.
Sitä toivon, että saisi elonpäiviä sen verran, että voisi seurata heidän kehittymistään vielä pitkään.
Joskus tuntuu, että omat lapsetkin tarvitsevat vielä äidin tukea monissa asioissa.
Minä jäin orvoksi 18-vuotiaana. Minulla ei ollut ketään tukena. Siitä olen kiitollnen, että olen saanut lapseni tolkunaikuisiksi. Kyllä he hyvin pärjäävät.
Tulipas tästä nyt vuodatus! Anteeksi!sukupolvelle, äidillesi ja sinulle nostan hattua.
Äitisi elämä ei varmasti ollut rakkauden täyttämää lapsuutta vaikka eihän kaikkien huutolaislapsien kohtaloa voi samaistaa. Osalla oli hyvä onni joutua, tai päästä parempiin oloihin ja osalla oli kohtalona se työjuhdan paikka isossa talossa.
Omia vanhempia lapsi kaipaa ja samoin sinäkin varmasti monta kertaa olet ajatellut heitä.
Hyvät muistot ja esimerkki antavat suuntaa ja uskon että sinäkin olet isoäitinä hyvin tärkeä sukupolvien ketjussa.
Samaa toivon, nähdä ja kokea yhdessä nuorempien kanssa vielä vuosia eteenkin päin. - pioni
Kirjar kirjoitti:
Olin onnellisessa asemassa lapsuudessani, sillä minulla oli kaksi mummoa ja kaksi pappaa.
Isäni äiti opetteli ajamaan polkupyörällä vasta vanhalla iällään ja monta hauskaa reissua me teimme yhdessä, minä tarakalla istuen, usein peläten kaatumistamme.
Kun sitten kerran iso kivi sattui etupyörän alle me molemmat löysimme itsemme ojasta, ylös kiireesti ja mummo minua varoitteli ettei tästä saa kertoa, eivät päästä meitä enää pyöräilemään.
Lupaukseni olen pitänyt, tässä vasta tunnustan että hiekat ja pölyt pyyhimme esiliinan helmaan, polviin tulleet nirhamat peitti hame ja ne kyynärpään veriset jäljet voi selittää kuinka vain.
Tuo pyöräretki on jäänyt muutenkin mieleeni.
Kun kaatumisen jälkeen jatkoimme mummolaan, oli mummolla tehtävänä " toppasokeria ", siis hienosta sokerista tehtiin ns. sokeritoppa, josta
sitten sokerisaksien avulla leikattiin sokeripaloja kahvin kanssa suuhun laitettavaksi.
Nyt se palasokeri on tasapalaista ja valkoista,
silloin hieman ruskeaa kun mummoni sitä voipaperi käärössä uunissa kuivatti.
Monien äitikin varmasti on niitä entisajan töitä tehnyt, ne isoäidit olivat siihen pakotettuja kun kaikkea ei saanut valmiina.
Tuo nyt oli muisto toisesta isoäidistäni.
Minulle vanhin lapsenlapseni merkitsee aina kirjeen tai kortin lähettäessään allekirjoittajaksi " Lapsesi.... "
Meillä on lämpöinen yhteys, samoin muihin lastenlapsiin vaikka osa asuu kauempana.
Muuttuuko äidin ja lapsen suhde iän myötä paremmaksi... ainakin meillä on käynyt niin.en tuntenut,olivat molemmat kuolleet ennen maailmaan tuloani.Kova elämä verrottanut ennenaikaisesti.
Äitiäni muistan lasteni isoäitinä sitäkin lämpimämmin.Hän oli maailman paras äiti ja isoäiti.Koskaan en kuullut kieltävää lausetta,kun apua pyysin.Vnhimman tyttäreni vanhempani hoitivat kouluikään asti, työpäivinäni,ja se "hoito" ylttyi minuun ja mieheenikin.Ruoka oli aina pöydässä,kun tulimme tytärtämme hakemaan,ja iltapalaa mukaan vielä,kyllä kelpasi.
Lauantaisin saimme tuoreen leivän ja laatikko kupin tai paistin ,sunnuntaiksi.Taloudellisestikin se oli iso asia ja entä työ,miltä säästyin.
Hyvät sain eväät kotoa,olin kuopus ja kohtelu oli sen mukainen,tokkopa tuli kovin hyvin kiiteltyä.
Äitinä olen yrittänyt toimia samoin,tuloksista en osaa sanoa.Lastenlasten mummina olen myös yrittänyt parhaani,mutta tämälastenlastenlasten,osa on jo jäänyt huonommaksi,nyt itsekkäästi pyörin oman "napani" ympärillä.
Tämä nyt meni ohi itse otsikon,mutta isomummia vailla ollen ,halusin näin mukaan tulla,
Hyvät vanhemmat saanut,,pioni - Liena
Kirjar kirjoitti:
Olin onnellisessa asemassa lapsuudessani, sillä minulla oli kaksi mummoa ja kaksi pappaa.
Isäni äiti opetteli ajamaan polkupyörällä vasta vanhalla iällään ja monta hauskaa reissua me teimme yhdessä, minä tarakalla istuen, usein peläten kaatumistamme.
Kun sitten kerran iso kivi sattui etupyörän alle me molemmat löysimme itsemme ojasta, ylös kiireesti ja mummo minua varoitteli ettei tästä saa kertoa, eivät päästä meitä enää pyöräilemään.
Lupaukseni olen pitänyt, tässä vasta tunnustan että hiekat ja pölyt pyyhimme esiliinan helmaan, polviin tulleet nirhamat peitti hame ja ne kyynärpään veriset jäljet voi selittää kuinka vain.
Tuo pyöräretki on jäänyt muutenkin mieleeni.
Kun kaatumisen jälkeen jatkoimme mummolaan, oli mummolla tehtävänä " toppasokeria ", siis hienosta sokerista tehtiin ns. sokeritoppa, josta
sitten sokerisaksien avulla leikattiin sokeripaloja kahvin kanssa suuhun laitettavaksi.
Nyt se palasokeri on tasapalaista ja valkoista,
silloin hieman ruskeaa kun mummoni sitä voipaperi käärössä uunissa kuivatti.
Monien äitikin varmasti on niitä entisajan töitä tehnyt, ne isoäidit olivat siihen pakotettuja kun kaikkea ei saanut valmiina.
Tuo nyt oli muisto toisesta isoäidistäni.
Minulle vanhin lapsenlapseni merkitsee aina kirjeen tai kortin lähettäessään allekirjoittajaksi " Lapsesi.... "
Meillä on lämpöinen yhteys, samoin muihin lastenlapsiin vaikka osa asuu kauempana.
Muuttuuko äidin ja lapsen suhde iän myötä paremmaksi... ainakin meillä on käynyt niin.Muistan nuo sokeritopat. Meillä ei niitä usein käytetty ja vielä lisäksi muistaisin että ne olivat jo kaupasta ostettuina valmiita toppia.
Sitä ostettiin kai sen takia kun se oli halvempaa kuin valmis palasokeri.
En ole koskaan kenenkään nähnyt enkä kuullut sellaista kotona tehtävän.
Minulla on muuten vielä tallella äidin kuluneet sokerisakset. - Kirjar
Liena kirjoitti:
Muistan nuo sokeritopat. Meillä ei niitä usein käytetty ja vielä lisäksi muistaisin että ne olivat jo kaupasta ostettuina valmiita toppia.
Sitä ostettiin kai sen takia kun se oli halvempaa kuin valmis palasokeri.
En ole koskaan kenenkään nähnyt enkä kuullut sellaista kotona tehtävän.
Minulla on muuten vielä tallella äidin kuluneet sokerisakset.Mummoni teki tosiaan hienosta sokerista sokeritopan, Voipaperista teki ison tötterön, sinne sokeria ja pikkuhiljaa hän kostutti vedellä sokeria, ravisteli ja kääri tiukaksi. Siinä se ensin seisoi pöydällä ja välillä hän sitä ravisteli ja tiivisti taas, kunnes lopulta laittoi koko paketin uuninsuulle kuivumaan.
Saman näköinen kartio siitä syntyi kuin kaupasta saatavatkin, ei niin sileä pintainen ja valkoinen kylläkään.
Ja mummon sokerisakset minulla on, joskus leikkaan niillä Sirkku palan kahtia.( en tosin nuukuuttani )
Tyttäreni muisteli naurussa suin kuinka isoäiti joi kahvia, kaatoi vadille, puhalteli ja hörppi siitä kermakahvinsa, kuppi sirosti toisessa kädessä.
Poiketaan vain muistoihin, mitä nyt mieleen sattuu nousemaan sieltä vanhasta ajasta jolloin kaikki ei ollut kuin nyt. - emma
pioni kirjoitti:
en tuntenut,olivat molemmat kuolleet ennen maailmaan tuloani.Kova elämä verrottanut ennenaikaisesti.
Äitiäni muistan lasteni isoäitinä sitäkin lämpimämmin.Hän oli maailman paras äiti ja isoäiti.Koskaan en kuullut kieltävää lausetta,kun apua pyysin.Vnhimman tyttäreni vanhempani hoitivat kouluikään asti, työpäivinäni,ja se "hoito" ylttyi minuun ja mieheenikin.Ruoka oli aina pöydässä,kun tulimme tytärtämme hakemaan,ja iltapalaa mukaan vielä,kyllä kelpasi.
Lauantaisin saimme tuoreen leivän ja laatikko kupin tai paistin ,sunnuntaiksi.Taloudellisestikin se oli iso asia ja entä työ,miltä säästyin.
Hyvät sain eväät kotoa,olin kuopus ja kohtelu oli sen mukainen,tokkopa tuli kovin hyvin kiiteltyä.
Äitinä olen yrittänyt toimia samoin,tuloksista en osaa sanoa.Lastenlasten mummina olen myös yrittänyt parhaani,mutta tämälastenlastenlasten,osa on jo jäänyt huonommaksi,nyt itsekkäästi pyörin oman "napani" ympärillä.
Tämä nyt meni ohi itse otsikon,mutta isomummia vailla ollen ,halusin näin mukaan tulla,
Hyvät vanhemmat saanut,,pioniPojat olivat ihanan vastaanottavaisia 10 vuoteen saakka.
Teimme kaikkea hassua yhdessä melkein koko tämän ajan. Pyysivät tulla mummin luo.
Halailtiin , oli kiva kun saatiin tulla. Koko huusholli meni mullin mallin ja kaikki nautimme siitä.
Luontoretkiä, kevätpurojen uudelleen ohjailua, piirustuskilpailuja.
Sen jälkeen kaverit alkoivat olla tärkeimpiä, sitten tyttöystävät.
Nyt 24 v jälkeen molemmilla on perhe. Mummi on taas tärkeä.
Pidetään yhteyttä , muistellaan vanhoja ja tuodaan tykö pieniä ihania uusia pojan ja tytön muhnukoita.
Näinhän se kuulu mennäkin.
- señora lyyli
kiitos aivan ihastuttava runo,on sinulla kauniit muistot isoäitistä.
minul on muistot vähä toisenlaisii. mummoo ko muistelen tässä iässä niin hänet on jo alkant näkemää huumorin kantilta.
mummo ei olt mikkää halaaja ja lempeä lapsii kohtaa. häneltä sain remmii usseemmin ko äitiltä tukkapöllyy.
pelkäsin häntä kovasti. mummo kulki ain mustis vaatteissa, liinapäisenä ja kumaraselkäsenä.
hää ko tuli maantietä pitkin mie ylleensä pötkin piiloon.
sitte hää asu meiän kanssa vähä aikaa viipurissa enne kuolemaansa, ko ei voint ennää olla torpassaa, siel ko laps itki lattialautojen alla. oli kuulema pantu sinne ilman siunaamista.
joka ilta mummo sano että huomen aamulla hää ei ennää nouse.
joka ilta hää peseyty ko arkkuu männessä ja pani päällensä lakanoista ompelemansa valkosen paian ja valkosen liinan.pesi niitä ain välillä ko kuolema ei tullu.
siin män toista vuotta ko hää kuolemaa valmistu ja enneko se tuli.
mummo kerto myös kummitus juttuja ja pelotteli paljo meitä lapsii. semmostakki et jos teet syntii ja valehtelet hänelle, jumala puottaa kuuman kiven päähän ja se on sitte mennoo, siit ei pelasta mikkää.
hää ko kuoli, on ruma sannoo mutta minun lapsen mieli tunsi suurta helpotusta ko yks pelottavin ihminen lähti.
minul ol kyllä täti bertta joka korvas mummon. lempeä, kiltti ja ah, niin taiteellinen.
hää ko män dementii niin elämä muuttu niin kauniiksi bertta näki kukkia joka seinällä ja kaikkialla.:)))
mie oon nyt isoäiti jehupojalle, vaikkei toivo oma poika olekkaa, niin mummon aseman mie oon omaksunnu. se onkii aivan ihana virka
terveisin lyyli
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399166Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3737947Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681615657William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542353Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62091Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821740Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan201688Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921427Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4381358Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista
Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt71283