Minkä ikäisenä päiväkotiin

Jos olisin vakituisessa työsuhteessa, niin varmaan mielelläni hengähtäisin välillä ja olisin lapsen kanssa kotona. Taloudellinen tilanne olisi todennäköisesti sen verran hyvä, että parin vuoden pienempi ansio ei hetkauttaisi taloutta, voisinhan sitten taas töihin palatessani palata ns. normaaliin talouteen.

Mutta, en ole vakituisessa suhteessa, viimeisin työsuhteni päättyi 3/2003 ja oli vuoden mittainen. Olen ollut työelämässä 18 vuotta, joista yksi työsuhde on ollut reilun neljä vuotta, muut vuoden tai sen alle kestäneitä. Väliin on mahtunut lasten (3)syntymien lisäksi myös työttömyyttä, en kuitenkaan ole koskaan onneksi pitkäaikaistyöttömäksi jäänyt, vaikka työtilanne maaseudulla onkin heikko.

Kun on kotona ehtinyt olla enemmän kuin tarpeeksi, niin sitä tällainen sosiaalinen ihminen kaipaa taas aikuistakin seuraa, eli tässä tapauksessa työkavereita, "kuuluvuutta johonkin", rahaakaan ei ole ollut liikaa ja eläkettäkin pitäisi ehtiä kerryttää.
Ikäkin alkaa painaa eikä työnantajapuoli välttämättä katso hyvällä ns. "kotiäitiä".

Eli sanonko väärin, jos väitän että yhteiskunta "pakottaa" ihmisiä tekemään erilaisia valintoja elämässään. Joillekin sopii omaan elämäntilanteeseen paremmin olla lasten kanssa kotona kuin kuluttaa itsensä työelämässä, toisille toinen sopii paremmin jo luonteenkin puolesta kuin toinen.

Luulenpa että syyt nuorten ongelmiin ovat jossain muuaalla kuin varhaisessa tarhaanmenossa.Jos asiat muuten kotona hyvin, niin ei tuollainen ratkaise. Ehkä syy onkin vanhempien työttömyydessä, taloudellisessa eriarvoisuudessa tai ahdingossa, uupumuksessa, ajan asettamissa paineissa vanhemmuutta ja uraa kohtaan, yksinäisyydessä?

Hieno asia, jos sinulla elämä tasapainossa ja nautit lasten kanssa kotona olemisesta.

Asioista on niin monta mieltä kuin miestäkin, olkoon jokaisella omansa.

aloittaja kirjoitti:

Jos olisin vakituisessa työsuhteessa, niin varmaan mielelläni hengähtäisin välillä ja olisin lapsen kanssa kotona. Taloudellinen tilanne olisi todennäköisesti sen verran hyvä, että parin vuoden pienempi ansio ei hetkauttaisi taloutta, voisinhan sitten taas töihin palatessani palata ns. normaaliin talouteen.

Mutta, en ole vakituisessa suhteessa, viimeisin työsuhteni päättyi 3/2003 ja oli vuoden mittainen. Olen ollut työelämässä 18 vuotta, joista yksi työsuhde on ollut reilun neljä vuotta, muut vuoden tai sen alle kestäneitä. Väliin on mahtunut lasten (3)syntymien lisäksi myös työttömyyttä, en kuitenkaan ole koskaan onneksi pitkäaikaistyöttömäksi jäänyt, vaikka työtilanne maaseudulla onkin heikko.

Kun on kotona ehtinyt olla enemmän kuin tarpeeksi, niin sitä tällainen sosiaalinen ihminen kaipaa taas aikuistakin seuraa, eli tässä tapauksessa työkavereita, "kuuluvuutta johonkin", rahaakaan ei ole ollut liikaa ja eläkettäkin pitäisi ehtiä kerryttää.
Ikäkin alkaa painaa eikä työnantajapuoli välttämättä katso hyvällä ns. "kotiäitiä".

Eli sanonko väärin, jos väitän että yhteiskunta "pakottaa" ihmisiä tekemään erilaisia valintoja elämässään. Joillekin sopii omaan elämäntilanteeseen paremmin olla lasten kanssa kotona kuin kuluttaa itsensä työelämässä, toisille toinen sopii paremmin jo luonteenkin puolesta kuin toinen.

Luulenpa että syyt nuorten ongelmiin ovat jossain muuaalla kuin varhaisessa tarhaanmenossa.Jos asiat muuten kotona hyvin, niin ei tuollainen ratkaise. Ehkä syy onkin vanhempien työttömyydessä, taloudellisessa eriarvoisuudessa tai ahdingossa, uupumuksessa, ajan asettamissa paineissa vanhemmuutta ja uraa kohtaan, yksinäisyydessä?

Hieno asia, jos sinulla elämä tasapainossa ja nautit lasten kanssa kotona olemisesta.

Asioista on niin monta mieltä kuin miestäkin, olkoon jokaisella omansa.

Lue lisää

että siinä vaiheessa kun suunnittelee lapsen hankintaa täytyy henkisesti olla valmis luopumaan monista asioista. Yksikään lapsi ei ole itseään väkisin tänne tunkenut joten vanhempien tärkein tehtävä on hoitaa ja huolehtia lapsesta. Tämä tarkoittaa sitä, että omista menoista ja sosiaalisista suhteista täytyy tinkiä. Ja lapsen saaminen lähes aina tarkoittaa myös taloudellisia uhrauksia joihin niihinkin täytyy olla valmius. Jos tällaiset rajoittavat tekijät tuntuvat liian ylivoimaisilta kannattaa miettiä miksi ylipäätään on hankkimassa lasta. Lapsen paikka on kotona, ei tarhassa. Jos tässä on jotain epäsälvää niin ei kun ehkäisy kuntoon ja antaa niiden tehdä lapsia joilla on halu ja kyky olla heidän kanssaan ja pitää heistä huolta.

Isän kädestä kirjoitti:

että siinä vaiheessa kun suunnittelee lapsen hankintaa täytyy henkisesti olla valmis luopumaan monista asioista. Yksikään lapsi ei ole itseään väkisin tänne tunkenut joten vanhempien tärkein tehtävä on hoitaa ja huolehtia lapsesta. Tämä tarkoittaa sitä, että omista menoista ja sosiaalisista suhteista täytyy tinkiä. Ja lapsen saaminen lähes aina tarkoittaa myös taloudellisia uhrauksia joihin niihinkin täytyy olla valmius. Jos tällaiset rajoittavat tekijät tuntuvat liian ylivoimaisilta kannattaa miettiä miksi ylipäätään on hankkimassa lasta. Lapsen paikka on kotona, ei tarhassa. Jos tässä on jotain epäsälvää niin ei kun ehkäisy kuntoon ja antaa niiden tehdä lapsia joilla on halu ja kyky olla heidän kanssaan ja pitää heistä huolta.

Lue lisää

Käytkö sinä töissä? Jos käyt, ilmeisesti vaimo hoitaa kotona lapsia. Kuinka monta lasta teillä on? Kuinka paljon taloutenne nettotulot ovat kuukaudessa? Missä päin Suomea asutte?

fani kirjoitti:

Käytkö sinä töissä? Jos käyt, ilmeisesti vaimo hoitaa kotona lapsia. Kuinka monta lasta teillä on? Kuinka paljon taloutenne nettotulot ovat kuukaudessa? Missä päin Suomea asutte?

Lue lisää

1. käyn töissä ja vaimokin on töissä.
2. kolme lasta
3. noin 3000 euroa
4. pääkaupunkiseudulla

Isän kädestä kirjoitti:

että siinä vaiheessa kun suunnittelee lapsen hankintaa täytyy henkisesti olla valmis luopumaan monista asioista. Yksikään lapsi ei ole itseään väkisin tänne tunkenut joten vanhempien tärkein tehtävä on hoitaa ja huolehtia lapsesta. Tämä tarkoittaa sitä, että omista menoista ja sosiaalisista suhteista täytyy tinkiä. Ja lapsen saaminen lähes aina tarkoittaa myös taloudellisia uhrauksia joihin niihinkin täytyy olla valmius. Jos tällaiset rajoittavat tekijät tuntuvat liian ylivoimaisilta kannattaa miettiä miksi ylipäätään on hankkimassa lasta. Lapsen paikka on kotona, ei tarhassa. Jos tässä on jotain epäsälvää niin ei kun ehkäisy kuntoon ja antaa niiden tehdä lapsia joilla on halu ja kyky olla heidän kanssaan ja pitää heistä huolta.

Lue lisää

Aina ei voi etukäteen tietää, kuinka hyvin pää kestää sitä kotona oloa. Parempi on äidin lähteä 8 tunniksi päivässä 5 päivänä viikossa töihin ja viedä lapsi päiväkotiin kuin jooutua joutua 24 tunniksi päivässä 7 päiväksi viikossa mielisairaalaan sen jälkeen kun on pahoinpidellyt lastaan kun on kirjaimellisesti tullut hulluksi.

Isän kädestä kirjoitti:

että siinä vaiheessa kun suunnittelee lapsen hankintaa täytyy henkisesti olla valmis luopumaan monista asioista. Yksikään lapsi ei ole itseään väkisin tänne tunkenut joten vanhempien tärkein tehtävä on hoitaa ja huolehtia lapsesta. Tämä tarkoittaa sitä, että omista menoista ja sosiaalisista suhteista täytyy tinkiä. Ja lapsen saaminen lähes aina tarkoittaa myös taloudellisia uhrauksia joihin niihinkin täytyy olla valmius. Jos tällaiset rajoittavat tekijät tuntuvat liian ylivoimaisilta kannattaa miettiä miksi ylipäätään on hankkimassa lasta. Lapsen paikka on kotona, ei tarhassa. Jos tässä on jotain epäsälvää niin ei kun ehkäisy kuntoon ja antaa niiden tehdä lapsia joilla on halu ja kyky olla heidän kanssaan ja pitää heistä huolta.

Lue lisää

En provosoidu väittelemään tai puolustelemaan kanssasi, koska ymmärrän että asioissa on puolensa, enkä halua katsoa asioita mustavalkoisesti.

Sen verran valotan sinullekin, että kyllä esimerkiksi koulunsa aloittavalle lapsellekin on hyväksi,jos äiti on kotona kouluun lähdettässä ja tultaessa, ja sama pätee vielä murkkuikäiseenkin. Mistä tulee tuo kolmen vuoden raja? Rahastako kysymys?

Ehkä nuo toimisivat vielä paremmin, mitä nuorison käyttäytymiseen tulee.

Vastausta kysymyykseeni kaipaan edelleen, mutta ehkä löydän sen nettiä koluamallakin.

äiti kirjoitti:

Aina ei voi etukäteen tietää, kuinka hyvin pää kestää sitä kotona oloa. Parempi on äidin lähteä 8 tunniksi päivässä 5 päivänä viikossa töihin ja viedä lapsi päiväkotiin kuin jooutua joutua 24 tunniksi päivässä 7 päiväksi viikossa mielisairaalaan sen jälkeen kun on pahoinpidellyt lastaan kun on kirjaimellisesti tullut hulluksi.

Lue lisää

jos ihminen on noin sekopää niin siihen ei enää työssäkäyminen paljon auta. Hoitoon vaan jo ennenkuin rupeaa lapsia tekemään.

Tosiasia on, että nykyäidit ovat itsekeskeisiä omaan napaan tuijottelijoita joilta äidinvaistot on pahasti hukassa.

Mielestäni on aivan pöyristyttävää, että tällaisesta asiasta pitää edes keskustella. Siis siitä, että joku ei pysty/osaa hoitaa omaa lastaan saati, että pää ei kestä kotona olemista. Ehkä tällaisten ihmisten kannattaisi kokeilla sitä kotona olemista ensin ihan yksin ennen kuin lähtee lapsia hankkimaan. Ja jos jo silloin ahdistaa niin jättää sovinnolla lasten hankkimisen täysipäisten hommaksi.

Avussa numero 37 on psykologi Keijo Tahkokallion artikkeli, jossa hieman asiaa alle 3- vuotiaan tarpeista.

Isän kädestä kirjoitti:

että siinä vaiheessa kun suunnittelee lapsen hankintaa täytyy henkisesti olla valmis luopumaan monista asioista. Yksikään lapsi ei ole itseään väkisin tänne tunkenut joten vanhempien tärkein tehtävä on hoitaa ja huolehtia lapsesta. Tämä tarkoittaa sitä, että omista menoista ja sosiaalisista suhteista täytyy tinkiä. Ja lapsen saaminen lähes aina tarkoittaa myös taloudellisia uhrauksia joihin niihinkin täytyy olla valmius. Jos tällaiset rajoittavat tekijät tuntuvat liian ylivoimaisilta kannattaa miettiä miksi ylipäätään on hankkimassa lasta. Lapsen paikka on kotona, ei tarhassa. Jos tässä on jotain epäsälvää niin ei kun ehkäisy kuntoon ja antaa niiden tehdä lapsia joilla on halu ja kyky olla heidän kanssaan ja pitää heistä huolta.

Lue lisää

idiootti!

Isän kädestä kirjoitti:

jos ihminen on noin sekopää niin siihen ei enää työssäkäyminen paljon auta. Hoitoon vaan jo ennenkuin rupeaa lapsia tekemään.

Tosiasia on, että nykyäidit ovat itsekeskeisiä omaan napaan tuijottelijoita joilta äidinvaistot on pahasti hukassa.

Mielestäni on aivan pöyristyttävää, että tällaisesta asiasta pitää edes keskustella. Siis siitä, että joku ei pysty/osaa hoitaa omaa lastaan saati, että pää ei kestä kotona olemista. Ehkä tällaisten ihmisten kannattaisi kokeilla sitä kotona olemista ensin ihan yksin ennen kuin lähtee lapsia hankkimaan. Ja jos jo silloin ahdistaa niin jättää sovinnolla lasten hankkimisen täysipäisten hommaksi.

Lue lisää

idiootilla meinaan tuota "isän kädestä" henkilöä..

Löysinkin kaupungin ko. sivun, mutta en vielä ehtinyt perehtyä enempää. Kiitos sinulle tiedoista ;)

Oletko itse ollut yhdenkään lapsen kanssa kotona vanhempainvapaalla tai hoitovapaalla??

Tiedätkö ITSE millaista se on??

Itse olen nauttinut olla kotona lapsen kanssa tämän ensimmäisen vuoden (ok, vauva vasta 6kk) ja rakastan lastani yli kaiken!
En silti usko olevani huono äiti kun vien lapseni hoitoon vanhempainvapaan päätyttyä, eli lapsen ollessa 9kk.

Kaikki eivät nauti kotona olemisesta niin paljon, että mielellään jäisivät kolmeksi vuodeksi! Minä ainakin haluan palata töihin, koska nautin työstäni ja on kiva että on muutakin kuin kodin seinät ja hiekkalaatikko...silti rakastan lastani ja haluan hänelle pelkkää hyvää!! Siihen liittyy myös äidin hyvinvointi!
Lisäksi taloudellinen tilanteemme on sen verran huono, että on palattava siitäkin syystä töihin.

Sukulaisperheellä on 3 lasta jotka ovat kaikki menneet 9-12 kuukauden ikäisinä päiväkotiin ja ihan iloisia ja terveitä lapsia ovat kaikki! Ei lapsille jää traumoja aikaisin hoitoon viemisestä!
Jos lapselle luodaan turvallinen ja tuttu hoitoympäristö ja kaikesta huolehditaan rakkautta annetaan, niin se riittää turvaamaan lapselle terve ja iloinen lapsuus.

Tara kirjoitti:

Oletko itse ollut yhdenkään lapsen kanssa kotona vanhempainvapaalla tai hoitovapaalla??

Tiedätkö ITSE millaista se on??

Itse olen nauttinut olla kotona lapsen kanssa tämän ensimmäisen vuoden (ok, vauva vasta 6kk) ja rakastan lastani yli kaiken!
En silti usko olevani huono äiti kun vien lapseni hoitoon vanhempainvapaan päätyttyä, eli lapsen ollessa 9kk.

Kaikki eivät nauti kotona olemisesta niin paljon, että mielellään jäisivät kolmeksi vuodeksi! Minä ainakin haluan palata töihin, koska nautin työstäni ja on kiva että on muutakin kuin kodin seinät ja hiekkalaatikko...silti rakastan lastani ja haluan hänelle pelkkää hyvää!! Siihen liittyy myös äidin hyvinvointi!
Lisäksi taloudellinen tilanteemme on sen verran huono, että on palattava siitäkin syystä töihin.

Sukulaisperheellä on 3 lasta jotka ovat kaikki menneet 9-12 kuukauden ikäisinä päiväkotiin ja ihan iloisia ja terveitä lapsia ovat kaikki! Ei lapsille jää traumoja aikaisin hoitoon viemisestä!
Jos lapselle luodaan turvallinen ja tuttu hoitoympäristö ja kaikesta huolehditaan rakkautta annetaan, niin se riittää turvaamaan lapselle terve ja iloinen lapsuus.

Lue lisää

Tähän loppuun ei voi kun sanoa että onneksi välillä täällä saa lukea ihan normaalijärkistenkin ihmisten kirjoituksia kuten tuo edellinen sekä muutama muu täällä. Eniten inhoan yli kaiken sellaisia kiihkomielisia fanaattisia hulluja jotka ovat valmiit julistamaan mikä heidän mielestään on parasta kullekin perheelle ja kullekin lapselle ja vanhemmalle.

Täytyy olla oikeasti hieman hullu jos todella haluaa julistaa tai syyllistää muita sillä että "teini-iän ongelmat johtuvat suoraan ja ainoastaan siitä minkä ikäisenä on päiväkoti aloitettu, rahalla ei ole mitään väliä kyllähän sitä hyvin kotihoidontuella elää jne. muuta täyttä potaskaa!"

Olen samaa mieltä yhden edellisen kirjoittajan kanssa siitä että eiköhän ole aika selvä että perheiden ongelmat johtuvat kaikkein eniten työttömyydestä, heikosta taloudellista asemasta, alkoholi- tai terveysongelmista jne.

Lapsen voi aivan hyvin viedä päiväkotiin vaikka äitiysloman jälkeen jos siis töihin on pakottava tarve rahatilanteen takia. Toki kaveriseuran tai virikkeiden takia en suosittele tuon ikäisenä viemään.
Kunnon kansalaisia niistä lapsista kasvaa kunhan kotiolot ovat muuten kunnossa.

Omat lapseni ovat aloittaneet kummatkin äitiysloman jälkeen päivähoidon enkä ole ikinä tuntenut olevani joku kiireinen uranainen ja meille jää mielestäni ihan tarpeeksi yhteistä aikaa perheen kesken.
Ja toden totta turha syyllistää edes niitä jotka jopa sanovat tykkävänsä käydä kodin ulkopuolella töissä eivätkä halua viettää koko elämäänsä 24h kotiäitinä. Jos jonkun mielestä hyvä äiti on vain kotiäiti joka on kotona 24h päivässä 7 päivää viikossa niin en voi muuta kun ihmitellä tuon ihmisen älykapasiteettia?

Ei kenenkään tarvitse olla kotiäiti jotta olisi hyvä vanhempi ja lapsesta kasvaisi normaali! Täällä kun on väläytelty että ehkä ne lapset kannattaa jättää tekemättä jos ei ole valmis olemaan kotona vähintään 3 vuotta tai enemmänkin niin minä taas kannustan kaikkia jotka eivät halua olla pelkkiä kotiäitejä niin tehkää vain lapsia jos siltä tuntuu. Kyllä hyvä vanhempi voi olla vaikka töissä kävisikin arkisin n. 8 tunnin ajan!

Tara kirjoitti:

Oletko itse ollut yhdenkään lapsen kanssa kotona vanhempainvapaalla tai hoitovapaalla??

Tiedätkö ITSE millaista se on??

Itse olen nauttinut olla kotona lapsen kanssa tämän ensimmäisen vuoden (ok, vauva vasta 6kk) ja rakastan lastani yli kaiken!
En silti usko olevani huono äiti kun vien lapseni hoitoon vanhempainvapaan päätyttyä, eli lapsen ollessa 9kk.

Kaikki eivät nauti kotona olemisesta niin paljon, että mielellään jäisivät kolmeksi vuodeksi! Minä ainakin haluan palata töihin, koska nautin työstäni ja on kiva että on muutakin kuin kodin seinät ja hiekkalaatikko...silti rakastan lastani ja haluan hänelle pelkkää hyvää!! Siihen liittyy myös äidin hyvinvointi!
Lisäksi taloudellinen tilanteemme on sen verran huono, että on palattava siitäkin syystä töihin.

Sukulaisperheellä on 3 lasta jotka ovat kaikki menneet 9-12 kuukauden ikäisinä päiväkotiin ja ihan iloisia ja terveitä lapsia ovat kaikki! Ei lapsille jää traumoja aikaisin hoitoon viemisestä!
Jos lapselle luodaan turvallinen ja tuttu hoitoympäristö ja kaikesta huolehditaan rakkautta annetaan, niin se riittää turvaamaan lapselle terve ja iloinen lapsuus.

Lue lisää

Alle yksi vuotiaan päiväkotihoitoon vieminen ei ole ilman riskejä. Kaikki lapset eivät kärsi eivätkä samalla tavalla mutta on paljon tutkimusta joka osoittaa että liian varhainen,liian pitkä päivittäinen ero äidistä on riski taaperoikäiselle lapselle. Kehityksellisä viivästymiä ja ongelmia ollaan nähty sosiaalisten taitojen kehityksessä, tunteiden hallinnassa sekä motivaatiossa koulussa ja myöhemmin työelämässä.

sammakoita kirjoitti:

Tähän loppuun ei voi kun sanoa että onneksi välillä täällä saa lukea ihan normaalijärkistenkin ihmisten kirjoituksia kuten tuo edellinen sekä muutama muu täällä. Eniten inhoan yli kaiken sellaisia kiihkomielisia fanaattisia hulluja jotka ovat valmiit julistamaan mikä heidän mielestään on parasta kullekin perheelle ja kullekin lapselle ja vanhemmalle.

Täytyy olla oikeasti hieman hullu jos todella haluaa julistaa tai syyllistää muita sillä että "teini-iän ongelmat johtuvat suoraan ja ainoastaan siitä minkä ikäisenä on päiväkoti aloitettu, rahalla ei ole mitään väliä kyllähän sitä hyvin kotihoidontuella elää jne. muuta täyttä potaskaa!"

Olen samaa mieltä yhden edellisen kirjoittajan kanssa siitä että eiköhän ole aika selvä että perheiden ongelmat johtuvat kaikkein eniten työttömyydestä, heikosta taloudellista asemasta, alkoholi- tai terveysongelmista jne.

Lapsen voi aivan hyvin viedä päiväkotiin vaikka äitiysloman jälkeen jos siis töihin on pakottava tarve rahatilanteen takia. Toki kaveriseuran tai virikkeiden takia en suosittele tuon ikäisenä viemään.
Kunnon kansalaisia niistä lapsista kasvaa kunhan kotiolot ovat muuten kunnossa.

Omat lapseni ovat aloittaneet kummatkin äitiysloman jälkeen päivähoidon enkä ole ikinä tuntenut olevani joku kiireinen uranainen ja meille jää mielestäni ihan tarpeeksi yhteistä aikaa perheen kesken.
Ja toden totta turha syyllistää edes niitä jotka jopa sanovat tykkävänsä käydä kodin ulkopuolella töissä eivätkä halua viettää koko elämäänsä 24h kotiäitinä. Jos jonkun mielestä hyvä äiti on vain kotiäiti joka on kotona 24h päivässä 7 päivää viikossa niin en voi muuta kun ihmitellä tuon ihmisen älykapasiteettia?

Ei kenenkään tarvitse olla kotiäiti jotta olisi hyvä vanhempi ja lapsesta kasvaisi normaali! Täällä kun on väläytelty että ehkä ne lapset kannattaa jättää tekemättä jos ei ole valmis olemaan kotona vähintään 3 vuotta tai enemmänkin niin minä taas kannustan kaikkia jotka eivät halua olla pelkkiä kotiäitejä niin tehkää vain lapsia jos siltä tuntuu. Kyllä hyvä vanhempi voi olla vaikka töissä kävisikin arkisin n. 8 tunnin ajan!

Lue lisää

En asu Suomessa tällä hetkellä, mutta on hirveää lukea näitä päiväkotikirjoituksia: en todellakaan tunne yhtään naisvaltaista yhteisöä ulkomailla, jolla olisi näin voimakas tarve syyllistää muita äitejä kuin suomalaiset toiset äidit.
Pahin syyllistämisaihe on tietenkin subjektiivinen varhaiskasvatus.
Miten te äidit kehtaatte tuomita toisia äitejä, jotka tuovat lapsiaan päiväkotiin? Eikö teillä ole yhtään solidaarisuutta? Ovatko kotiäidit tosiaan noin aliarvostettuja omasta mielestään, että toisia äitejä pitää alkaa morkkaamaan jotta oma kutsumus arvottuisi.
Itse pidän lapseni kotona 3-vuotiaaksi asti, mutta ei tulisi mieleenikään tuomita muita, jotka eivät sitä voi tehdä. Päinvastoin, olisin valmis auttamaan varhaiskasvatuksen kehittämistä niille, jotka sitä tarvitsevat.
Ja niille emoille, jotka taivastelevat niitä lukuisia työttömiä tai kaljankittaajia, antakaa mielummin auttava käsi. On liian helppoa ja jotenkin tekopyhääkin arvostella ihmisiä omalta kapealta näkökannalta.
Onneksi huomenna menen puistoon lasteni kanssa ilman yhtään arvostelevaa kotiäidin katsetta.

ehkä apua kirjoitti:

Alle yksi vuotiaan päiväkotihoitoon vieminen ei ole ilman riskejä. Kaikki lapset eivät kärsi eivätkä samalla tavalla mutta on paljon tutkimusta joka osoittaa että liian varhainen,liian pitkä päivittäinen ero äidistä on riski taaperoikäiselle lapselle. Kehityksellisä viivästymiä ja ongelmia ollaan nähty sosiaalisten taitojen kehityksessä, tunteiden hallinnassa sekä motivaatiossa koulussa ja myöhemmin työelämässä.

Lue lisää

oisko sulla enemmän tietoa tosta tutkimuksesta, lukisin mielelläni. Löytyykö netistä?