Kun ei ole ulkopuolista arvioimassa omaa tekstiä, niin ei voi muuta kuin luottaa siihen, että itse arvioi tekstinsä ainakin "tarpeeksi hyväksi". Kuvataiteilija kyllä tietää, että oma juttu on vähintään ok, mutta pitääkö sama paikkansa myös tekstien suhteen? Voihan siitä syntyä jotakin harhaakin, kun omat tekstit on joskus arvioitu hyviksi, mutta sitten olisikin tullut joku romahdus ja kaikki minkä kirjoitat olisikin jotakin pelkkää paskaa. Vai uskoisitko, että yleensä aika hyvä on aina aika hyvä?
Vai miten ajattelisit? Jotenkin tätä asiaa oli kamalan vaikea selittää. Ymmärsittekö mitään siis?
Vai miten ajattelisit? Jotenkin tätä asiaa oli kamalan vaikea selittää. Ymmärsittekö mitään siis?
Vastaukset 1
Vanhimmat
En tiedä ovatko havaintoni yleispäteviä, mutta ne onnistuneet kirjoitukset edustavat korkeintaan viittä tai yltiöpäisimmillään kymmentä prosenttia koko tuotetusta massasta. Ja ne hyvät kyllä erottuvat, yleensä jo tuoreeltaan mutta joskus tarvitaan aikaa, kuukausiakin, ennen kuin voi luottaa omaan arvioonsa.
Miten tätä voisi muutoin lähestyä kuin oman tarkastelunsa pohjalta?
Tulee myös luottaa, joskus hieman hullunrohkeasti, siihen että oma ääni on puhdas sävel ja oikealla nuottiviivastolla. Jos on epävarma, voi kokeilla sitä että antaa tekstille aikaa. Hyvä teksti kestää ajan, heikko ei sitäkään.
Luulen tämän aiheen olevan kaikille kirjoittajille tuttu. Saahan sitä joskus palautetta - hyvääkin -, mutta olen huomannut, että tärkeintä on itse olla sujut tekstinsä kanssa. Vasta silloin se omaa mahdollisuuksia kantaa itsensä myös niissä tilanteissa, että joku muukin pitäisi juttua onnistuneena.
Kirjoittamiseen vaikuttavat samaiset lainalaisuudet kuin muuhunkin luovaan työhön. Ei aina "irtoa", voi mennä pitkiäkin aikoja vastamäessä. Kyllä niitä romahduksia tapahtuu ja niiden kanssa, tai oikeammin niiden yli, on elettävä.
Ennen muuta pitää jaksaa uskoa itseensä.