Minulla on 9kk vauva joka on ollut hoidossa kerran 5kk ikäisenä n. 3h. Tämä siis tarkoittaa myös sitä että mieheni kanssa meillä ei ole ollut yhteistä aikaa muuten kuin että vauva on nukkumassa. Nyt viikonloppuna vauva on menossa n. 5-6h hoitoon että saamme mieheni kanssa yhteistä aikaa, ja alan tarvita itsekin vapaa-aikaa. Ongelma on vaan siinä että mun on todella vaikea antaa hoitoon ja mietin koko ajan että miten vauvani pärjää. Lisäksi vauva myös vierastaa ja aivan varmasti käy itkemään kun lähdemme enkä tiedä miten tulen tämän kestämään ja epäilen pystynkö edes rentoutumaan koko ajassa kun en tiedä miten vauvallani menee. Eihän tämmöinen tee mitään pahaa vauvalleni? Voisko joku puhua mulle järkeä vai pitäisikö mun vaan luopua koko hoitoideasta.
Vauva hoitoon
miten kestän
12267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mun mielestä vauvasi hyötyy nyt siitä, että sinä saat välillä muuta jateltavaa ja pientä lepoa vauvanhoidosta.. Anna itsellesi välillä lupa levätä. Et ole huono äiti vaikka sanotkin ääneen, että välillä tarviit lepoa/ lapsi tuntuu rasittavalta/ tarviit parisuhdeaikaa.Yökylään en noin pientä jättäisi/ jättänyt itse, mutta harvakseltaan toki tuollaisia lyhyitä aikoja. Vauvallekin tekee hyvää (jos hoito lyhytkestoista ja hoitaja tuttu ja turvallinen) saada vaihtelua ja totutella siihen ,että maailmassa on muitakin huolehtivia aikuisia kuin vanhemmat. Olet kyllä oikeilla jäljillä siinä, että vierastavaa/ eroahdistunutta vauvaa ei pitäisi tarpeettomasti altistaa liian pitkille eroille rakkaistaan. Mutta ole huoleti. Olet selvästi välittävä ja hyvä äiti. Ajattele; jotkut tunnekylmät vanhemmat laittaa tuon ikäisen jo päivähoitoon.
Hienoa, että sinulla on ollut mahdollisuus hoitaa vauvaasi pitkään kotona. On kuitenkin typerä ja ylimielistä leimata tunnekylmiksi vanhemmat, jotka laittavat yhdeksänkuisen päivähoitoon. Kaikilla ei nimittäin ole vaihtoehtoa. Esimerkiksi yksinhuoltajan on yleensä pakko mennä töihin vanhempainvapaan päätyttyä. Siinä ei ole tunnekylmyydellä mitään tekemistä asian kanssa. Ja ilmeisesti puolet maailman asukkaista on tunnekylmiä, koska monessa maassahan äidit menevät töihin ja lapset hoitoon poikkeuksetta vielä paljon aiemmin kuin Suomessa. Ja ei, oma lapseni ei ole menossa päivähoitoon kuin aikaisintaan kaksivuotiaana, mutta en silti lähde leimaamaan muita vanhempia heidän tekemiensä ratkaisujen perusteella. Aina ei voi valita.
"Ajattele; jotkut tunnekylmät vanhemmat laittaa tuon ikäisen jo päivähoitoon."
Just. Olipa fiksu kommentti.
Vain tunnekylmä ja muutenkin heikon ÄO:n omaava ihminen voi laittaa tällaisen kommentin: "Ajattele; jotkut tunnekylmät vanhemmat laittaa tuon ikäisen jo päivähoitoon."
Tiedän kotiäiteja, joilla lapsenhoito on täysin retuperällä ja lapset huonosta hoidosta vammautuvat yksi toisensa jälkeen, mutta he silti ITSE luulevat olevansa maailman parhaita äitejä, koska he eivät ole laittaneet lapsia hoitoon. :P
Voi niin tuttu tunne! Mutta koita muistaa, että on tärkeää pitää huolta myös sinun ja miehesi välisestä suhteesta ja tuollainen pieni happihyppy tekee varmasti terää suhteellenne :D Vauva jäänee ihan luotettavalle hoitajalle, joten sinun ei tarvitse murehtia hänen pärjäämisestään. Aikakin on soppelin lyhyt, pärjäävät varmasti tuollaisen pätkän ihan leikiten. Hän saattaa itkeä alkuun kun lähdet, mutta kun olet hyvin syöttänyt ja hän on levännyt niin varmasti hoitajan kanssa keksivät jotain kivaa puuhaa.
Se onkin sitten toinen pulma, että miten sinä itse osaat rentoutua. Tällä ensimmäisellä kerralla todennäköisesti huonosti. Mahdollisesti se on sinulle vaikeampaa kuin lapselle. Voi vaatia muutamia harjoituskertoja, että opit antamaan vauvan jonkun toisen hoidettavaksi. Mutta ajattele niitä etuja, pienillä pyrähdyksillä ulkomaailmassa saat vähän tuuletettua itseäsi ja parisuhdettasikin. Ja ainahan te voitte ensimmäisellä kerralla lähteä semmoisella varauksella, että jos menee ihan hulinaksi, palaatte takaisin.
Kiitos kannustuksesta teille! Tosiaan vauva jää isovanhemmalle hoitoon, mutta ei olla kuitenkaan ehkä tarpeeksi usein nähty eikä ole niin liian tuttu kuin haluisin isovanhemman olevan että pystyisin huoletta jättää hoitoon. (tiedän kyllä siis että pärjäävät ja osaa hoitaa vauvaani) Silloin 5kk oli myös tällä isovanhemmalla ja itku siellä tuli. Kotiin kun haettiin 3h päästä niin oli kuin kotonaan siellä. Itse en rentoutunut tänä aikana ollenkaan ja hammasta purin koko 3h ajan. Olen myös ajatellut että nyt on pakko yrittää vaan rentoutua, mieskin kaipaa yhteistä aikaa ja minä tietysti. Eniten vaan huolettaa että voiko tästä vauvalle koitua jotain traumoja tms.
haluaisin muistuttaa että suomessa on maailman pisimmät äitiyslomat, esim. jenkeissä äitiysloma usein on 2 viikkoa hyvällä tsägällä 3 viikkoa, joten enpäs usko että saat minkäänsortin traumaa aiheutettua vauvalle jos hän on hoidossa isovanhemmillaan, jotka mitä toden näköisemmin hössöttää vauvan kanssa ylenpalttisesti, ja kukapa vauva ei huomiosta nauttisi. Itse ainakin poistun usein paikalta kun mummit ja papat tulee kylään, ihan siksikin että saavat nauttia lapsenlapsestaan täysillä, enkä että itse neuvoisin , kommentoisin tai "varastaisin " vauvan huomion heiltä. Ensimmäiset kerrat kun olen jättänyt mummeille hoitoon ja kirmannut jumpalle, on tietenkin ollut tuskaa ja olen ajanut kotiin tuhatta ja sataa, mutta nyt olen oppinut että ihan turhaan huolehdin, aina kun olen kotiin tullut on meidän 5 kk tyttö räkättänyt hullunlailla, ja on meinaa unikin maistunut kun ovat touhunneet pari tuntia täysillä.
Että anna palaa vaan, ja käytä ihmeessä useamminkin isovanhempia hyväksi, meillä ainakin oikein odotetaan koska saa tulla hoitamaan.
No, suomessa ei kyllä kukaan nälkään kuole tai kylmyyteen/ eikä ns. perusasioiden puutteesta kärsi vaikka ei töissä kävisikään. Ketään ei liene aseella uhattuna ole pakotettu pienokaista päiväkotiin laittamaan? Eli se on aina puhtaasti arvovalinta, että hoitaako pienen lapsensa kotona vai ei. Pakkoko se iso talo tai auto on olla? Itse tein sen valinnan, että tingin elintasosta, jotta voin hoitaa lapsen kotona. Huom. olen yh. Mutta nyt pitää mennä nukkumaan, että jaksan aamulla herätä taaperon kanssa pulkkamäkeen.
No HOHHOIJAKKAA. Satutko asumaan pääkaupunkiseudulla? Jos se työpaikka (mihin joutuu palaamaan) on Helsingissä, niin melkoisen vaikeaa on yhteiskunnan tuilla tulla kuule toimeen, vaikka asuisi ihan vuokralla. Ei siinä mitään isoja autoja tai taloja tarvita, vaikkei hoitovapaalle voikaan jäädä. Ja mitäs jos on jo yksi lapsi? Että kahden lapsen kanssa kotona yksinhuoltajana pääkaupunkiseudulla hoitorahan yms. yhteiskunnan tukien turvin? Olisi kiva nähdä se ihminen joka pärjää. Ja kukaan ei varmaan niin idiootti ole, että seisoo leipäjonossa mieluummin, kuin menee töihin että voi tienata sen verran rahaa, että ne lapset varmasti saa ravitsevaa ruokaa ja tarvikkeita. Se EI ole aina arvovalinta, ei niitä lapsia lämpimällä sylillä ruokita.
Asun oulussa. Ja käyn kyllä hakemassa eu:n ruoka-avustuksia kerran kuussa. Hyvä lisä, ilmankin pärjäämme, mutta nuo säästyneet rahat voi sitten käyttää vaikka hoploppiin kerran kuussa. Muutoin asumme aika ahtaasti, mutta haittaa kun nukumme kuitenkin perhepedissä. Lapsi saa monipuolista ruokaa; marjoja, hedelmiä, vihanneksia, kalaa jne.. Ja pari korvatulehdusta on 2v ikään mennessä sairastanut ja hyvin on rahat antibioottikuuriin riittänyt. Autoa en omista. Enkä tilaa mitään lehtiä, känny on about 6v vanha peruspuhelin. Lapsen tarvimat jutut löytyy kirpputorilta, tosin kengät ostan aina uutena, siihenkin on yllättäen rahat riittänyt. Harrastukset on ilmaisia tai lähes ilmaisia: kirjasto, ulkoilu, uimahalli jne. Kyllä se on taloudenhoitokysymys ja arvovalinta. Jos mulla olis ollut useita lapsia eron tullessa (erosimme kun lapsi 1v) ja asuisin pk-seudulla niin muuttaisin tarvittaessa halvempaan asuntoon. Ja toimeentulotuessahan on hieman huomioitu kalleusluokkia kunnittain? Ja lapsiluku otetan ttt:a laskettaessa huomioon. Todellakin, jokainen, joka haluaa, voi hoitaa pienet lapsensa kotona.
Pk-seudulla ei halvempaan asuntoon noin vain muuteta. Monella muuallapäin asuvalla ei tunnu olevan mitään käsitystä asumisen kalleudesta täällä.
Toimeentulotuessa ei enää nykyään tietääkseni ole edes sitä 7% omavastuuta asumismenoista. Eli jokainen voi asua melkeinpä missä haluaa ja hoitaa pienet lapset kotona. Tietysti jos 1 vanhempi ja yksi lapsi asuu kalliissa 100 neliön asunnossa, niin voi tulla ongelmia ttt:a hakiessa. Mutta jos tuet käyttää järkevästi ja tinkii elintasosta nin aina on mahdollista valita kotihoito. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa joillakin käsittää. Toki joutuu monesta asiasta tinkimään. Itsellä esim. olis nyt tarve/halu päästä parturiin, mutta ei taida pariin kuukauteen olla varaa. Ja elokuvissa tms ei ole varaa käydä ku tosi harvoin. Mutta tämä on tilapäistä ja kun palkinnosksi saa seurata tyytyväisen lapsen kasvua kotona niin ei harmita.