Huomasin tänään yhden omituisen asian.
Vaikka ollaan oltu naimisissa jo 27 vuotta, niin yksi tärkeä seikka on jäänyt täysin paitsioon:
Kuinka monta kertaa olen sanonut vaimolleni, että minä rakastan häntä?
Surkeana ja katuvaisena on todettava, että kyllä ne kerrat ovat yhdenkäden sormilla laskettavissa...
Enkä edes muista, milloin olen sen viimeksi sanonut...
Jotenkin se hiertää ja kaivertaa syvällä rinnassa.
Eihän vielä ole liian myöhäistä?
Vaikka ollaan oltu naimisissa jo 27 vuotta, niin yksi tärkeä seikka on jäänyt täysin paitsioon:
Kuinka monta kertaa olen sanonut vaimolleni, että minä rakastan häntä?
Surkeana ja katuvaisena on todettava, että kyllä ne kerrat ovat yhdenkäden sormilla laskettavissa...
Enkä edes muista, milloin olen sen viimeksi sanonut...
Jotenkin se hiertää ja kaivertaa syvällä rinnassa.
Eihän vielä ole liian myöhäistä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hunksia siteerakseni: Lässynlässyn".
=DW=
Sano hänelle kiertävin ilmaisuin.
Vaikkapa, kuule eukko tässä sitä kidutaan toisissamme elämämme loppuun asti.
Älä välitä tunteettomista.
Minulla ukko sanoo sen useinkin, kuinka paljon hän minusta välittää.
Tavallaan.
Usein sanoo, että rakastaa.
Pilailkoot rakkaudettomat nurkissaan.
Naisena en oikeastaan koskaan ole saanut kuulla noita sanoja. Luulen, että suomalainen mies osoittaa kiintymyksen teoillaan. Tulee vaikka halaamaan, kun hellan ääressä laitan ruokaa.
Suomalainen mies osoittaa kiintymyksensä teoillaan, eikä niiden edes tarvitse olla helliä eleitä niin kuin tuo halaus. Suomalainen mies sanoo rakastavansa, kun hän rakentaa perheelle kodin tai kesämökin. Rakkautta on vaikkapa korjata jokin rikkoontunut laite, voidella puolison sukset tai tyhjentää tiskikone pyytämättä.
"en ole ketään koskaan rakastanut, niin paljon kuin sinua",sanoi jo nyt ex.ni kun paljastui pitkä salainen sivusuhde.
Kuinka asia nyt vihdoinkin tuli mieleen? Onko oireita vastakappaleen kyllästymisestä tunteettomuuteen? Sanoissa, ainakin?
ei ne sanat vaan teot...puhua voi mitä vaa kun sille päälle sattuu..
Aitona, raavaana miehenä, en naisten vuoksi koskaan häpeä, omapahan on häpeänsä jos murehtivat rakkauden-tunnustuksien puutetta.
Aina pätee tämä vanha viisaus: "Ilmoitetaan, jos tilanne olennaisesti muuttuu" (olisinpa keksinyt tuon itse). Tuossa on tärkeätä huomioida sana: olennaisesti.
Kuten palstallakin, tunnen ainoastaan myötähäpeää viime päivinäkin lisääntyneeseen tyhjän jauhamiseen. Pelkään pahoin että jollakin on uusi nimimerkki, niin samankaltaista on jaaritus.
Taidan antaa sille lempinimeksi Hyppiäinen.
H.
Elämäni petollisimman miehen päivittäisenä tapana oli sanoa rakastavansa, hänen jälkeensä olen ymmärtänyt ensimmäisen mieheni tekojen arvon, omaksi tappiokseni liian myöhään.
Olen samaa mieltä: hyvä puhuja kyllä osaa kertoa rakastavansa, mutta teot kertovat jotain aivan muuta.
täällä tuntuu välillä kuin pitkässä parisuhteessa, tasaista jankutusta, mutta se voi tehdä hyvääkin :)
Myöhäistä on kuolinvuoteella tajun ollessa pois ja viimeisen puristuksen kädessä.