Vaiko jokin muu?
Eilen oltiin nauramassa kakstuntinen TTT-Klubin, Tampereen Työväenteatterin intiimeissä pikku ravintolanomaisissa tiloissa Sakespeare- parodia esitykselle. Totisesti nauru teki hyvää sekä henkisesti että fyysisestin, turha kireys irtosi lihaksistakin. Mahdotonta kertoa esityksen juonesta, koska sitä ei ole, nähtävä on itse, miten korkeakulttuurista tehdään kreisin, hulvattoman hauskaa leikkiä. Sopii erityisesti tällaisille älyttömän huumorin omaaville.
Tällaiset esitykset eivät sovellu isoille näyttämöille, pieni tila antaa enemmän mukanaolon, läheisen elämyksen tunnetta. Ja ehdottomasti ei juhlatamineisiin pukeutuneina.
Tuli mieleen aikoinaan Lorcan Veren Häät samanlaisissa tiloissa Joensuussa esitettynä, oli niin vahva elämys, että tuntuu vieläkin. Vuosi sittenhän koin myös itse paikan päällä, Andaluciassa, vahvoja tunteita jo siitä, että kuljin Lorcan jalanjälkiä kivisillä kujilla.
Lorcallahan oli useimmiten kuolemanvietti-teema näytelmissään ja runoissaan. Veren Häät oli tragedia rakkaudesta.
Nuorruin kymmeniä vuosia eilisessä hulluttelussa...kiva.
Eilen oltiin nauramassa kakstuntinen TTT-Klubin, Tampereen Työväenteatterin intiimeissä pikku ravintolanomaisissa tiloissa Sakespeare- parodia esitykselle. Totisesti nauru teki hyvää sekä henkisesti että fyysisestin, turha kireys irtosi lihaksistakin. Mahdotonta kertoa esityksen juonesta, koska sitä ei ole, nähtävä on itse, miten korkeakulttuurista tehdään kreisin, hulvattoman hauskaa leikkiä. Sopii erityisesti tällaisille älyttömän huumorin omaaville.
Tällaiset esitykset eivät sovellu isoille näyttämöille, pieni tila antaa enemmän mukanaolon, läheisen elämyksen tunnetta. Ja ehdottomasti ei juhlatamineisiin pukeutuneina.
Tuli mieleen aikoinaan Lorcan Veren Häät samanlaisissa tiloissa Joensuussa esitettynä, oli niin vahva elämys, että tuntuu vieläkin. Vuosi sittenhän koin myös itse paikan päällä, Andaluciassa, vahvoja tunteita jo siitä, että kuljin Lorcan jalanjälkiä kivisillä kujilla.
Lorcallahan oli useimmiten kuolemanvietti-teema näytelmissään ja runoissaan. Veren Häät oli tragedia rakkaudesta.
Nuorruin kymmeniä vuosia eilisessä hulluttelussa...kiva.
Vastaukset 5
Vanhimmat
P.S. Ei ole edes korjauksen väärti otsikon "väärinkirjoitus", sopii hyvin esityksen yhteyteen....tarkoille silmille tiedoksi.
Tuo kotikaupunkisi taitaa olla hyvin vireä teatterikaupunki kaikin tavoin. Monta vuotta on aina jostakin saanut sen käsityksen.
Tottahan se virkistävää on saada aihetta iloiseen nauruun, hyvien oivallusten sytyttämänä.
Aikamoisen vaativaa onkin ohjaajalta ja teemiltä saada parintunnin hupiesitys Shakespiaren tuotannosta.
Muistuu isäpappa taas mieleen jos oli Sp:stä puhe, mies joka luki lähes ainoastaan alansa kirjallisuutta ja Gorkia,-- ai jaa, sekö Sexpieru,...kvääk :D
Ja minun täytyy mennä hyvin kauas,
etäämmäksi kuin nuo vuoret,
etäämmäksi kuin mikään meri,
lähelle tähtiä,
rukoilemaan Kristusta
Herraa, että hän antaisi minulle takaisin
lapsensieluni...
Federico Garsia Lorca
Voi Sus --- tuli niin kova kotiikävä . Eikä se tapahdu usein
Aikoinani kävin melkein kaikki teatteri kappaleet Tampereen Teatterissa ja etenkin Työväenteatterissa , koska sain ilmaset liput.
Se oli niinkun mieheni ansioo -- hän oli kulisseissa työaikana . Noin 50vuotta sitten kun sielä oli oltava palokunnasta palovartia , kaiken varalta
Hänestä ei saanut sitten kaveria katsomonpuolelle -- niinettä istuin siellä ykksin
Tuleekohan eläkeläis reissua Tampereen teatteriin , Turussa ollaan käyty kun sinne pääsee helpommin täältäpäin-
Enpä ihmetele yhtään, um, että koti-ikävä tulee, kummasti oon minäki tänne juurtunu. Pisimmän ajan kai paikoillaan asunut, montaks vuotta tästä jo tulee, kymmeskö menossa. Samalla sanon,Tex, ettei Joensuuta silti voi sanoa kotikaupungiksein, vaikka useampaan otteeseen siellä kerkesin asua, ja juu, kyllä Joensuu on ollut tunnettu teatterikaupunki aina. Nyt en muista muita kuin Turkan ja Anneli Saulin näistä nimekkäimmistä. Ns. taiteilijaraflassa joskus istuttiin lähipöydissä, ja miehiähän A.S.n pöydässä riitti, eihän se mikään salaisuus olekaan.
Minä kun olen sellainen talo-ihminen, tykkään vanhoista taloista, niin on se hianoo, että täälki on sentään sen verran järkee ollut säilyttää näitä taloja, ainakin Hämeenpuiston jykevät koulut, Amurin työläisasuntoja ja tietysti Pispala.
Tää on jotenkin sellainen lämmin kaupunki huolimatta laajuudestaan. Asukkaitakin yli 200 tuhatta ja tietysti hyvin kansainvälinen kaupunki. Ja Hervanta on Hervanta, omanlaatuisensa.