yritän sovitella miehen ja ex vaimon riitoja, ja lasten jai isän välejä sekä vielä soveltaa itseni sinne mukaan neuvonantajaksi ja lasten puolesta puhujaksi. En tiedä mihin päin olen kallellaan ja mihin pitäisi olla. En halua riidellä kenenkään kanssa. On vain niin vaikeaa toimia kun kaikki on niin sekaisin vaikka kuin yrittää sopia ja neuvotella niin tuntuu ettei mitkään asiat etene.
Hankalaa on kun ei haluta edes yrittää ja ymmärtää. Tungen lusikkani soppaan auttamismielessä, kun puoliskot eivät osaa itse, mutta eivät näytä ottavan onkeensa minukaan neuvoistani.
Ehdotin exän menoa psykologille, mutta siitä hän suuttui, ja ollaan alkupisteessä. Paras varmaan poistua ennenkuin minusta tulee yhtä sekopää.
Hankalaa on kun ei haluta edes yrittää ja ymmärtää. Tungen lusikkani soppaan auttamismielessä, kun puoliskot eivät osaa itse, mutta eivät näytä ottavan onkeensa minukaan neuvoistani.
Ehdotin exän menoa psykologille, mutta siitä hän suuttui, ja ollaan alkupisteessä. Paras varmaan poistua ennenkuin minusta tulee yhtä sekopää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ole miehesi ja lasten puolta, ymmärtäväinen exvaimoa kohtaan, mutta pidä myös omista oikeuksistasi kiinni. Jos on jotain epäselviä asioita elatuksessa, huoltosuhteissa tai tapaamisissa, koita saada mies viemään asiat ammattilaisille ratkottaviksi ja kannusta tekemään kunnolliset paperit kaikista sovituista asioista, mutta muuten älä tunge lusikkaasi joka soppaan. Palaa pohjaan, jos on liian monta kokkia, nääs. Miksi ehdotit exän menoa psykologille?
Kun havaitsin mieheni entisen puolison käytöksestä ja jutuista, että psykilogi- tai psykiatrikäynti olisi paikallaan, juttelin asiasta lastenvalvojan kanssa. Sitä kautta sain sanomani menemään perille ja hän sai hoitoa ja lääkkeet. Lapset ovat toistaiseksi meillä - mikä ei kylläkään ollut tarkoitukseni. Ei se entinen vaimo - eikä ehkä miehesikään - välttämättä sinun sanaasi usko. Kannattaa yrittää muuta kautta.
Olen kyllä huomannut, että lasten elämä on nyt paremmin. Heidän koulumenestyksensä on parantunut, huolehtivat paremmin hygieniastaan ja ulkoisesta olemuksestaan ja ovat silminnähden rentoutuneempia ja iloisempia kuin aiemmin. Heidän ei enää tarvitse jatkuvasti pelätä ja olla huolissaan siitä, mitä kotoa löytyy, kun tulevat koulusta. Nykyisin kotona on ateria odottamassa, siistiä ja rauhallinen ja iloinen ilmapiiri - sekä suloinen pikkusisko! Ah tätä onnea!