Meille dobermanni?

Dobberi on melko lepposa kaveri. Tulee perheen kissan kanssa toimeen (itselleni tuli kissa kun toopelainen oli 7kk ikäinen ja nykyään ovat kuin parhaat kaverit - nukkuvat vierekkäin, eikä toope edes aja pois luuta syödessä jos kissa tulee - toisin kuin toisen koirakavaerin ajaa pois) mutta ulkona jos näkee vieraan kissan niin kyllä lähtee myös perään jos irti on. Ja kun oikein sosiaalistaa pentuna, niin tulee muittenkin koirien kanssa toimeen.

Koulutus on todella helppoa kun löytää sen, mikä motivoi. Omaani motivoi herkut ja leikit. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että toopelainen on helpompi kouluttaa kuin sakemanni (tosin itselläni on sakemanni -mix joten toinen rotu voi viedä vikaan käsitystäni sakemannin koulaamisesta). Mutta myös oppivat pahat tavat todella helposti ja kun sen pahan tavan on kerran oppinut kunnolla, on siitä kouluttaminen eroon työlästä - ei mahdotonta, mutta työlästä. Hyvä esimerkki: oppi avaamaan vahingossa oven, siitä lähin piti alkaa laittamaan ovia lukkoon (vessa, takaovi, ulko-ovi, makuuhuoneenovi, RUOKAKAAPINOVI....), kun aiemmin ei tarvinnut lukossa pitää.

Tooelaisilla on melko häijy huumorintaju kun puhutaan leikkimisesta muitten koirien kanssa. Ne loksuttavat toisen korvan juuressa ja saattavat näykkiäkin, tarkoituksena saada toisen koiran juoksemaan pakoon. Tähänkin ongelmaan on ratkaisu: PALLO! Jos kovinkin pallohullun saat koirasta tehtyä (joka ei vaadi paljoa), niin annat pallon toopelle ja loksutus jää siihen ja muuttuu "terveemmäksi" leikkimiseksi (houkuttelee toista jahtaamaan itseään, että "yritäs ottaa pallo minulta").

Toopet rakasta juoksemista, ja vetämistä. Oivia kavereita valjakkohiihtoon, pyöräilyyn ja kelkkailuun. Omani ei tahdo pysyä nahoissaan, kun näkee vetovaljaat ja arvaa, et "nyt pääsee taas vetämään ja juoksemaan".

Mitähän muuta keksisin kertoa..Sanoisin, että palvelualttiutta löytyy enemmän kuin sakemannilta, mutta tämä on taas se, että kokemus on vain sakemanni -mixistä eikä puhdasrotuisesta (

Itsellänikin ollut muutama tuollainen puikonokka ja sen jälkeen sakemanneja. Sakemannin karvat on huomattavasti helpompi siivota lattialta ja tekstiileistä kuin dobberin. Dobberin karvan jäljiltä on kaikki tekstiilit kuin neulatyynyjä. Olemattomasta turkista on muutakin haittaa, dobberi ei pärjää auringonpaisteeessa eikä kylmässä. Saat olla jatkuvasti suojaamassa aurigolta tai pukemassa kuin mitäkin buudelia.

ja dobberit kyllä kaipaa niiden "typerien temppujen" opettelemista.
Ne tykkää opetella uutta ja ne ei väsy juoksemalla, ne väsyy miettimällä.

Jos pitää kysellä niin ei kannata :D.

http://www.youtube.com/watch?v=OtrJTb3sDM0

:D. Jos riittää voimat 3 sakuun ja dobberiin niin lykkyä tykö :).

Oma toopeni ei kyllä niin "palveluhaluinen" ole, mutta muita ominaisuuksia hyväksikäyttämällä toimii ja pelittää oivallisesti. Kaveri on ahne ja vahvasti saaliille taipuva, joka sitten antaa anteeksi tuon miellyttämisenhalun.
Missään nimessä älä osata rekkaamatonta pentua! Rodulla on paljon perinöllisiä sairauksia ja näitten periyttämisestä ei varmastikkaan rekkaamattomien pentujen myyjillä ole paljoakaan tietoa. Sydän- ja rakenteelliset sairaudet ovat vitsaus ja onnea tänä päivänä onkin "terve koira".
Dobberi tosiaankin on "leppoisa" kaveri, kunhan se on virikkeistetty runsain ja vaihtelevin aktiviteetein.

Aivan myyty :D Niin, meillä on.... toope (jo jonkin aikaa, että voin näin sanoa).