Olen hiljattain laittanut eroprosessin vireille mietittyäni sitä ennen asiaa vuosikausia. Puoliso on jyrkästi eroa vastaan ja vaatii että koska minä olen prosessin alullepanija, minun pitäisi muuttaa pois ja suosiolla jättää lapset hänen luokseen. Yhteiselämämme on sietämätöntä: puoliso on avoimen vihamielinen, ei suostu minkäänlaisiin keskusteluihin, vaan vaatii että minun on asia hoidettava kun kerran olen perhettä rikkomassa, hän ei aio laittaa tikkua ristiin käytännön asioiden järjestämiseksi.
Nyt tuntuu siltä, että on mahdotonta kestää vihan ja katkeruuden ilmapiiriä joka kotona vallitsee - ja siitä kärsivät lapsetkin. Olo on raskas ja ahdistus nakertaa mieltä koko ajan. Jos lapsia ei olisi, niin lähtisin oitis. Lasten takia en voi, eikä mies heidän asumisensa suhteen suostu edes mihinkään kompromissiratkaisuihin.
Kuinka kauan tätä kestää - ja miten tämän kestää? Kertokaa kokemuksianne samassa tilanteessa olleet, sekä lähtijät että jätetyt. Milloin viha lauhtuu? Mitä minun pitäisi tehdä ja mistä hakea apua? Mikä auttaa ja voinko minä tehdä mitään asian eteen - ja mitä ainakaan ei pidä tehdä? (erohakemusta en kuitenkaan aio takaisin vetää)?
Miten kestää puolison viha?
12
2655
Vastaukset
- M36
... tämän sivun ketjuja... hyvin vastaava tapaus täällä oli vasta viikko pari sitten, ja hyviä neuvoja sai riitaisaan eroon ja mielivaltaisiin vaatimuksiin toisen osapuolen puolelta. Tarkennuksia varmasti saat täältä, kun niitä lukiessa kuitenkin alkaa kaipaamaan.
- ero
Ensimmäisenä sun tarviis hakee oma kämppä niin siitä se lähtee eteenpäin.
Lapset tietty otat mukaan siihen miehelläsi ei ole mitään sanomista. (riippuen iästä eli pienet mukaan isommilta voit kysyä heiltä itseltään haluavatko tulla mukaasi vai jäädä isälleen)
Siitä on sitten helpompi kun ei tarvii katsella sitä toista osapuolta koko aikaa.- Maxi
MOi !
Itse erosin n. kolme vuotta sitten. Otin itselle kämpän ja järjestelin asiat sitten.
Lapset kärsivät epävarmuudesta ja pelkäävät. Tee ratkaisu ja hae apua perheneuvolasta/ kirkon perheasiankeskuksesta ja kunnanoikeusavustajalta. Se on ilmaista ja asiantuntevaa.
Älä kärsi vaan ryhdy rakentamaan uutta tulevaisuutta.
Selvinnyt ja uudestaan rakastunut !
Terkuin Maxi - M36
En kyllä tuota suosita, eli lasten mukaan ottamista ilman isän suostumusta... Jos menee huoltajuuskiistaksi ja oikeuteen, tuo veto ei naisen asemia ainakaan paranna -- ellei mies ole väkivaltainen tai muuten vaaraksi hänelle ja lapsille. Tuossa linkissä aika hyviä neuvoja, vaikkei tuo tilanne välttämättä ole aivan sama kuin alkuperäisen kirjoittajan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000004275034 - help
M36 kirjoitti:
En kyllä tuota suosita, eli lasten mukaan ottamista ilman isän suostumusta... Jos menee huoltajuuskiistaksi ja oikeuteen, tuo veto ei naisen asemia ainakaan paranna -- ellei mies ole väkivaltainen tai muuten vaaraksi hänelle ja lapsille. Tuossa linkissä aika hyviä neuvoja, vaikkei tuo tilanne välttämättä ole aivan sama kuin alkuperäisen kirjoittajan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000004275034kyllä että nyt en voi muuttaa pois, en yksinäni enkä lasten kanssa jos haluan lasten jatkossa asuvan (pääasiallisesti) minun luonani. Mutta miten jaksaa tätä tulevaa puolta vuotta, kun nyt jo tuntuu että hermot ovat riekaleina ja lapsetkin säikkyvät?
Yritän olla provosoitumatta, yritän kaikin keinoin välttää samassa tilassa olemista miehen kanssa, mutta sekin johtaa riitelemiseen - ja jos emme riitelekään, tunnelma on kotona äärimmäisen tukala. Tiedän että joskus voi hakea päätöstä yhteiselämän lopettamisesta: onko kenelläkään käytännön kokemuksia? Pitää ilmeisesti kääntyä juristin puoleen vai kuinka? Mitä maksaa, miten asiaa perustellaan, millainen paperi laaditaan, miten kauan päätöksen saaminen kestää jne... - xxx
Kyllähän isällä on ihan yhtä suuri oikeus pitää lapset. Ymmärrän kyllä miehesi tuntemuksia, jos itse aloitat eron niin miksi kaikki pitäisi viedä. Riippuu tietysti eron syistä, onko kyseessä miehen alkoholismi tai väkivalta tms. Ilmeisesti tämä vihamielisyys on alkanut vasta eropäätöksen jälkeen, vai ymmärsinkö väärin?
- M36
help kirjoitti:
kyllä että nyt en voi muuttaa pois, en yksinäni enkä lasten kanssa jos haluan lasten jatkossa asuvan (pääasiallisesti) minun luonani. Mutta miten jaksaa tätä tulevaa puolta vuotta, kun nyt jo tuntuu että hermot ovat riekaleina ja lapsetkin säikkyvät?
Yritän olla provosoitumatta, yritän kaikin keinoin välttää samassa tilassa olemista miehen kanssa, mutta sekin johtaa riitelemiseen - ja jos emme riitelekään, tunnelma on kotona äärimmäisen tukala. Tiedän että joskus voi hakea päätöstä yhteiselämän lopettamisesta: onko kenelläkään käytännön kokemuksia? Pitää ilmeisesti kääntyä juristin puoleen vai kuinka? Mitä maksaa, miten asiaa perustellaan, millainen paperi laaditaan, miten kauan päätöksen saaminen kestää jne...Laitoin Laki "osastolle" kyselyn tuosta, en osaa vastata. Mutta vaikka onnistuisikin jo harkinta-aikana saada päätös mm. asumis- ja huoltajuusasioihin, on se aika radikaali veto. Koettaisin "sinnitellä" jos suinkin mahdollista sen 6kk ajan, periaatteilla jotka itse jo kirjoititkin. Saattaa se miehenkin ymmärrys erosta kypsyä, eikä 2. vaihe niin mahdoton miltä nyt saattaa tuntua.
- M36
xxx kirjoitti:
Kyllähän isällä on ihan yhtä suuri oikeus pitää lapset. Ymmärrän kyllä miehesi tuntemuksia, jos itse aloitat eron niin miksi kaikki pitäisi viedä. Riippuu tietysti eron syistä, onko kyseessä miehen alkoholismi tai väkivalta tms. Ilmeisesti tämä vihamielisyys on alkanut vasta eropäätöksen jälkeen, vai ymmärsinkö väärin?
Jos nyt tarkkoja ollaan, niin lapsella on oikeus olla hänelle parhaassa paikassa/paikoissa eron jälkeen, ja pitää suhteet yllä molempiin vanhempiin... on se lähivanhempi sitten isä tai äiti. Se miten tämä järjestetään, pitäisi vanhempien kyetä sopimaan ja asettua edes hetkeksi henkilökohtaisten kaunojensa ja riitojen yläpuolelle, ja ajatella oman lapsen etua objektiivisesti. Jos niin luupäitä vanhemmat ovat, ettei onnistu ... niin sitten yhteiskunta hoitaa tämänkin lapseen liittyvän asian.
Ärsyttää kun lapsista puhutaan samaan tyyliin kuin salin piirongista (kuka "vie" tai "saa" erossa mitäkin). Ei erossa vanhemmuus ja kontakti lapseen katkea ... elleivät vanhemmat harkitsemattomuuttaan, tunneälyttömyyttään tai oman lapsen parasta ymmärtämättömyyttään anna sen tapahtua (tai pahin, haluavat sen kontaktin katkeavan).
Miehen tuntemukset voin myös ymmärtää, mutta EN käytöstä. Mitä luulee saavuttavansa pottuilullaan ... se jos mikä sinetöi eron ... ja lisää lasten kärsimystä muutenkin vaikeassa tilanteessa. - help
xxx kirjoitti:
Kyllähän isällä on ihan yhtä suuri oikeus pitää lapset. Ymmärrän kyllä miehesi tuntemuksia, jos itse aloitat eron niin miksi kaikki pitäisi viedä. Riippuu tietysti eron syistä, onko kyseessä miehen alkoholismi tai väkivalta tms. Ilmeisesti tämä vihamielisyys on alkanut vasta eropäätöksen jälkeen, vai ymmärsinkö väärin?
Tuo "tietysti äidin kanssa" kommentti ei ole minulta, minä en pidä asiaa ollenkaan itsestäänselvyytenä. Kuten sanoin olisin valmis monenmoisiin kompromisseihin ihan viikko-viikko -systeemiin saakka - sikäli mikäli välimme sellaiseksi toipuisivat, että sillä olisi toimimisen mahdollisuuksia. Mutta kun miehen mielestä ainoa vaihtoehto on, että minä muutan ja tapaan lapsia joka toinen viikonloppu. Ilmassa on siis selvää koston hakua, sillä mieskin kokemuksesta tietää että varsinkin nuorimmainen itkee ikäväänsä jo äidin oltua pari yötä poissa. Mies ei ole juoppo eikä väkivaltainen (ja klaaraa arkiset asiat siinä missä minäkin), mutta kylmä ja empatiaan kykenemätön "rauhankin" aikana (tämä on tietenkin subjektiivinen mielipide, mutta suuri syy jo itse eroprosessin alullepanemiseen).
- M36
help kirjoitti:
Tuo "tietysti äidin kanssa" kommentti ei ole minulta, minä en pidä asiaa ollenkaan itsestäänselvyytenä. Kuten sanoin olisin valmis monenmoisiin kompromisseihin ihan viikko-viikko -systeemiin saakka - sikäli mikäli välimme sellaiseksi toipuisivat, että sillä olisi toimimisen mahdollisuuksia. Mutta kun miehen mielestä ainoa vaihtoehto on, että minä muutan ja tapaan lapsia joka toinen viikonloppu. Ilmassa on siis selvää koston hakua, sillä mieskin kokemuksesta tietää että varsinkin nuorimmainen itkee ikäväänsä jo äidin oltua pari yötä poissa. Mies ei ole juoppo eikä väkivaltainen (ja klaaraa arkiset asiat siinä missä minäkin), mutta kylmä ja empatiaan kykenemätön "rauhankin" aikana (tämä on tietenkin subjektiivinen mielipide, mutta suuri syy jo itse eroprosessin alullepanemiseen).
... pelottavaa jos kyseessä todella ja idosti "kosto", en kuitenkaan ihan jaksa sitä uskoa ... ettäkö miehesi oikeasti kostaisi lastensa kautta sinulle (tai päinvastoin) ... vaikka valitettavasti poikkeukset vahvistavat säännön.
Toivon, että kyse paniikkireaktiosta puoleltaan, koettaa "pakottaa" sinut olemaan eroamatta, rakentamalla uhkakuvan siitä mitä menettäisit. Kun asiaa ajattelee, ja harkitsee harkinta-aikana ... käsittää tosiasiat ja mikä lapsille parasta... Ja ettei itsekään loppupelissä tahtoisi elää naisen kanssa joka pakosta tai pelosta avioliitossa, vaan ehkä hänellekin elämässä parempaa tarjolla toisen naisen kanssa pariutuessa. - help
M36 kirjoitti:
... pelottavaa jos kyseessä todella ja idosti "kosto", en kuitenkaan ihan jaksa sitä uskoa ... ettäkö miehesi oikeasti kostaisi lastensa kautta sinulle (tai päinvastoin) ... vaikka valitettavasti poikkeukset vahvistavat säännön.
Toivon, että kyse paniikkireaktiosta puoleltaan, koettaa "pakottaa" sinut olemaan eroamatta, rakentamalla uhkakuvan siitä mitä menettäisit. Kun asiaa ajattelee, ja harkitsee harkinta-aikana ... käsittää tosiasiat ja mikä lapsille parasta... Ja ettei itsekään loppupelissä tahtoisi elää naisen kanssa joka pakosta tai pelosta avioliitossa, vaan ehkä hänellekin elämässä parempaa tarjolla toisen naisen kanssa pariutuessa.No joo, enhän minä tiedä onko kyseessä kostonhalu vai mikä kun en toisen pään sisälle näe - enkä luultavasti sen toimintaa ymmärtäisikään - mutta siltä se ulospäin näyttää. On paljon asioita joita en jaksaisi minäkään uskoa, en sitäkään että itse joskus joutuisin tällaiseen tilanteeseen, nämä huoltajuusriidat ja niiden ikävät seuraamukset ovat yleensä ihan lööppikamaa. Että minunko elämääni tämä onkin, tämä hirveä painajainen, koska tästä herää?
Kiitoksia M36:lle asiallisista ja eri osapuolia ymmärtävistä vastauksista (sekä tässä keskustelussa että muualla), samoin kiitoksia nimimerkille YH-isä joka toisaalla antoi samaan asiaan liittyvästa aiheesta hyviä tietoja.
No, kohtapuoliin olen menossa perheneuvolaan keskustelemaan asiasta - yksikseni, koska toinen osapuoli ei sinnekään suostu lähtemään...
- juippi
Juuri tyypillistä naista. Ensin uhotaan suuren feminismin nimeen, mutta sitten ei osata edes erota ilman miehen apua...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikka runnoo: datakeskuksille tulee UUSI yritystuki
"Suomen valtio erikseen tukee esimerkiksi kryptovaluuttaan tai aikuisviihteeseen tai muuhun keskittyviä datakeskuksia."562215Eläkeläiset siirrettävä muuttotappioalueille
Joutoväki pois ruuhkauttamasta elättäjien arkea. Samalla putoaa jokaisen asumiskulut ja rahaa jää enemmän kuluttamiseen.2012051- 1161392
En kerro nimeäsi nainen
Sillä olet nyt salaisuus jota kannan sydämessäni. Tämä mitä tunnen ja kuinka sinuun vahvasti ihastuin on jo niin erikoin711180- 96995
Olet kiva ihminen
En kiellä sitä yhtään. Sinussa on hyvin paljon erinomaisia puolia, enemmän varmasti kun meissä muissa. Sitten on puoli73939Auta mua mies
Ota vielä yhteyttä, keksi oikeat sanat että vuosien ajan kasvanut muuri murtuu meidän väliltä vaikka aluksi vain vähän.78889Uuden upotuskasteen vaiettu ongelma
Alkuseurakunnan kaste oli useamman vuosisadan upotuskaste, joka toimitettiin joko ulkona luonnon vesistöissä tai kasteki58887Ja tääkin vielä...
Kukakohan on valittanut, Salmiko itse? https://www.viiskunta.fi/rehtori-valittiin-ahtarissa-ilman-hakumenettelya-o/1347933855- 61746