Kuinka paljon isät olisi valmiita maksamaan 18 vuotta täyttäneen lapsen elämiseen ja toimeentuloon kuukaudessa lapsen opiskellessa?
Kuinka paljon..
?kysymys?
50891
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
18v on täysi-ikäinen suomen kansalainen.
Niin on, ja meiltä loppu kaikki lapsen tuet, kun hän täytti 18v isä on ollut haudassa jo 3v.
Onneksi minulla omatoiminen ja järkevä nuori, hän käy 2-3 kertaa viikossa työssä ja on n2 kk kesätyössä.
Hän on lukio/ ammattiopiskelija .Syksyllä hän haluaa muuttaa poikakaverinsa kanssa yhteen asumaan, kun täyttää 19v.
tyttäresi saa puoliorvon eläkettä, joka jatkuu opiskelijalla 21-vuotiaaksi asti
"loppu kaikki lapsen tuet"... kuinkas toi eläke unohtu ???
18v on täysi-ikäinen suomen kansalainen.
Tarkoittaa mitä? Että pitää pärjätä omillaan?
Noh, kuinka pajon isät maksaa opiselevalle lapselle kk ku rahat menee lapsen tilille eikä äidin!?
Meillä isä maksaa lapselle 250€ kk.
Herranen aika, eikö se lapsi voi mennä iltakouluun ja tehdä työtä päivisin, ja onhan niillä äiti. Maksakoot äidit lapsensa opinnot, hehän ne ovat lapset aikanaan halunneetkin.
Monela miehellä on jo toinen perhe, joten hän ei maksele entisten lastensa kuluja, se kuuluu äideille joiden luona aikuinen lapsi asuu. Opinnotkin voi lopettaa jos ei oo rahaa. Eihän isien ole pakko maksaa niin miksi maksaisi vapaaehtoisesti?
On tärkeimpiäkin kuluja kun joku kersa ja aikuinen vielä. Töitä voi tehdä vaikka kahta duunia jos rahaa tarvii.
Ole lissu hiljaa, miksi esiinnyt täällä up äitinä? Naurrettavaa ja läpinäkyvää.
Entisten lasten? Mikä ihme on entinen lapsi? Jos on vanhemmaksi hankkiutunut, niin eikös se vanhemmuus jatku elämän loppuun asti vaikka toki lain mukaan elatusvelvollisuus loppuukin kun lapsesta tulee täysi-ikäinen. Ei asiaa muuta se, että on uusi puoliso.
Täysikäinen on toki laillisesti vastuussa itsestään, mutta "normaali" vanhempi mielestäni tukee ja auttaa lastaan myös sen jälkeen kun lapsi on 18 täyttänyt, tuen ei aina tarvitse olla taloudellista. Itse en esim heittäisi lasta ulos kodistaan vain sen takia, että on 18 täyttänyt ja takuulla tulen parhaani mukaan tukemaan lasta myös taloudellisesti sitten aikanaan (tässä auttaa lapselle jo ennen syntymää perustettu rahasto). Olettaen, että lapseni myös itse alkaa kantaa vastuuta omasta elämästään eli mitään sohvallalöhöilyä en tule rahoittamaan...
Kaikki riippuu siitä, millaiset välit on luotu aiemmin.
Minä ap. Kyselisin vain että jos isä/etä kokee että elättää exää maksamalla ns hurjat elatukset kuten esim minimit jota ihan täältä olen lukenut.
Mutta jos vihdoin saa isä maksaa suoraan sille omalle lapselleen joka 18 vuotta täyttää rahaa ihan opiskelua ja elämistä varten rahaa omalle tilille.
Kuinka paljon olette Isä/etä vanhemmat valmiita maksaman vanhempanana? No kertokaapas nyt miten on!
Vai onko niin että lapsen opiskelua ei talodudellisesti miteenkään tueta vaan hän tehköön opiskelunsa eteen töitä. Maksakoon nuori itse kaiken. Niinkö?Eikö kukaan enään tue taloudellisesti...
Tukeeko kukaan lasta henkisesti, tuetko sinä? En tiedä...kysyn vain...
Meillä on kolme opiskelevaa lasta ja annamme molemmat heille opiskeluun rahaa niin paljon kuin he tarvitsevat. Emme koskaan tee laskelmia, kumpi on laittanut enemmän lapsille massia. Varmaan me kumpikin kuvitelemme että itse olemme se enemmän rahaa antanut osapuoli, mutta onko sillä niin väliä? Lapsemme ovat yhteisiä ja yhteinen tarkoituksemme on, että heillä on mahdollisuus opiskella niin pitkälle, kun jaksavat. Toki he itsekin ovat vuodessa n.3-4 kk töissä tai työharjoittelussa (josta ikävä kyllä ei makseta palkkaa). Onneksi omat vanhempanikaan eivät pihistelleet pennosiaan, silloin kun minä ja sisarukseni opiskelivat.
Jatkuvasi kuulee isien valittavan niin täällä kuin ihan elävässä elämässä ettå lapsen elatus on kallist. Eivät toki kaikki. On myös isiä/vanhempia jotka ymmärtävät että lapsista on myös taloudellinen vastatuu kuten elinikäinen välittäminen ja tukeminen niin henkisesti kuin taloudellisesti. Kuinkahan moni vanhempi esim. takaa lapselleen ensimmäisen asuntolainen?Eli ei se vanhempien vastuu jopu hänen täytettyään 18 vuotta. Lapset tarvitsevat vanhempiaan monesti vielä pitkään aikuisuuteen. Niin ja sitten tulee toivottavasti vielä lapsenlapsa... Mutta jos rikot välit sinua ei pian ole ole olemassa. Jäät yksin johonkin virtsalta haisevaan vanhainkotiin... Istut sitten siellä vapisevana vaipat housuissa ja mietit miksi kukaan ei välitä!
Istutaan sitä joka tapauksessa siellä vanhainkodissa pas-kat housuissa ei se jälkikasvu kerkeä siellä alvariinsa hyppäämään niillä on oma elämä.
Sitä varten on yhteiskunta ja lähihoitajat, jotka vanhoja ihmisiä hoitaa ei jälkikasvu.
Kuollaan kuitenkin kaikki täältä, pakko sen jälkikasvun on tultava toimeen ilman vanhempiaan.
Ei elämän tarkoitus ole tueta kakaroita kuolemaan asti, kun ammatit on saatu ja työpaikka ,tai opiskelupaikka lukion jälkeen, niin sillon pitäs ottaa se vastuu omasta elämästä, tänäpäivänä n20v.
Kyllä kuule siinä vaiheessa kun elareita on makseltu sinne lapsen 18 ikävuoden korkkaamisen tienoille asti, ei siinä paljoa mietitä, et paljonko olen valmis maksamaan nyt, kun "suoraan lapsen tilille" PÄÄSEN maksamaan. Mistä hemmetistä toi "pääsen" on tempaistu? Kyllä siinä vaiheessa kuule korkataan se shampanjapullo elareiden maksun loppumisesta, eikä mietitä mitään tuollaisia.
Ei vanhempien taloudellinen tuki lapselle hänen täysi-ikäisyyden saavutettua ole mikään itsestäänselvyys. Todennäköisesti se on itse asiassa harvinaisempaa kuin se, että aikuistuneet lapset saavat pärjätä omillaan. Enemmän se taitaa olla kytköksissä siihen, että asuuko tämä nuori lupaus vielä kotona vai muualla. Kaikkihan eivät muuta vielä täytettyään 18. Lukuisat kotoa pois muuttavat nuoret aikuiset menevät osa-aikaisiin töihin, aivan kuten kaikki muutkin. Yhteiskuntamme tukiverkosto tarjoaa vähätuloisille ne samat tuet kuin varttuneemmillekin.
Kyllä minä tuen lastani täysi-ikäisyyden saavuttamisen jälkeenkin, mutta pääasiassa henkisesti. Taloudellisesti vain silloin, kun toinen on todellisessa hädässä. Osin siksi, että mun maailmassa paras opetus ja kasvatus tapahtuu pienessä stressissä. Jos kaikki on hopealautasella annettu ja kultalusikalla tarjottu, niin tuloksena on yksilö, joka ei tule koskaan pärjäämään yksinään omilla ansioillaan ja avuillaan. Toisten manipuloimisella kylläkin. Tällaisia prinssejä ja prinsessoja tässä maassa on jo aivan tarpeeksi. Lapset kannattaa kasvattaa niin, että pärjäävät omillaan, kun pesänsä jättävät. Niin ne muutkin elukat tekee. Enemmän yksilöitä on tuhottu paapomalla ja silittelemällä kuin eteenpäin potkimalla ja elämän rosoisella kosketuksella.
Ehdottomasti suurin osa 18-vuotiaista nuorista asuu vielä kotonaan, toisin sanoen saavat vanhempiensa (tai vähintään vanhempansa, jos vanhemmat ovat eronneet) taloudellista tukea elämiseensä. Yhteiskuntamme tuikiverkosto ei tarjoa samoja tukia vähävaraisille 18-vuotiaille kuin vanhemmille, sillä 18-vuotiaan tukiin vaikuttavat vanhempien tulot!
Tietysti silloin kun vanhemmat ovat itse kouluttamattomia ja pienituloisia, he eivät ehkä ymmärrä, että kunnollinen kouluttautuminen on nykypäivänä lähes vaatimus kohtuullisiin tuloihin ja kouluttautuminen ei ole sellainen sivuharrastus, jota tehdään töiden ohessa, vaan se on todellakin kokopäiväistä hommaa. Lisäksi nykypäivänä ei juuri saa töitä, jos ei ole sitä koulutusta, joten kyllä se 18-vuotias on aika pulassa, jos hänet yksin jätetään. Toki jollain yksilöllä saattaa käydä tuuri, suurimmalla osalla ei käy.
Vaikka lapsi olisi täysi-ikäinenkin, vanhemmat voivat halutessaan tukea hänen opiskujaan. Itse on tehnyt lastenvalvojan luona sopimuksen koulutusavustuksen maksamisesta suoraan lapselle, hänen täytettyään 18v. Oikeus koulutusavustukseen on yhtä lakisääteinen kuin oikeus elastuapuunkin. Eli mars lastenvalvojan puheille, mikäli etävanhempi ei osallistu lapsen kouluttautumiseen (esi,m lukio-opintoihin)
Ei pidä paikkaas ei ole pakko etän antaa mitään, jos ei tahdo ei sellaista lakia ole olemassa.
Myös täysikäisen on itse haettava sitä koulutusavustusta etältä, koska hän ei enään kuulu lastensoujelun piiriin, ja, jos etä haluaa maksaa niin se raha menee suoraan sille opiskelijalle.
"Vanhemmat vastuussa lapsen koulutuskustannuksista
Vanhemmat vastaavat 18 vuotta täyttäneen lapsensa koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista, mikäli se harkitaan kohtuulliseksi (Laki lapsen elatuksesta 3 § 2 mom). Käytännössä täysi-ikäisellä lapsella on oikeus vaatia koulutusavustusta opintojensa ajaksi sekä isältä että äidiltä riippumatta siitä asuvatko vanhemmat yhdessä vai erikseen ja riippumatta siitä asuuko nuori kotonaan vai ei."
Ja kuten viestissäni kirjoitinkin, koulutusavustus maksetaan nimenomaan suoraan lapselle.
Mä tiedän, että etenkin etävanhemmilla nousee aina niskavillat pystyyn, kun puhutaan mistä tahansa kustannuksista ja ne kuvittelee aina, että lähivanhemmat ovat vaatimassa rahaa itselleen. Todellisuudessa me läheivanhemmat taidetaan olla ainoita, jotka oikeasti välittää mistään lasten oikeuksista. grr...laittaa niin vihaksi teidän etävanhempien negatiivinen suhtautuminen JOKAISEEN asiaan.
Niin ja koko artikkeli, josta edellinen lainaukseni on otettu, on luettavissa alla olevassa osoitteessa.
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/konsultointi/lastensuojelunavohuolto/kysymys/?announcementId=f09a0193-d819-4a2e-b026-10be00b900da&groupId=0eb6c7a4-e752-4845-a51e-be9d5b599247
On ikävää, että ihmisillä on niin vähän tietoa lasten oikeuksista ja sitten tällaisilla palstoilla jotkut vielä vähättelevät niitä ja vastustavat kaikkea. Lähivanhemmat tekevät arvokasta työtä jo kasvattaessaan lapsia, niin että heille toivoisi pikemminkin tukea kuin ainaista vastustusta ja hyökkäyksiä etävanhempien toimesta.
Voimia kaikille lähivanhemmille puolustaessanne lasten oikeuksia.
"Lähivanhemmat tekevät arvokasta työtä jo kasvattaessaan lapsia, niin että heille toivoisi pikemminkin tukea kuin ainaista vastustusta ja hyökkäyksiä etävanhempien toimesta."
Lapsella pitää erotessa nimittää ns.lähi- ja etävanhempi, vaikka vastuu jakautuisi puoliksi. Lapseni ovat vuoroviikoin minulla ja ex-vaimolla. Ex-vaimo on paperilla lähiäiti ja minä etä-isä. En maksa elatusmaksuja juuri tuon vuoroviikkosysteemin vuoksi, mutta kustannamme kyllä kaiken puoliksi.
Minäkö en tee arvokasta työtä kasvattaessani lapsiani? Vaikka teen sen 50%? Vain ex-vaimon kasvatustyö on arvokasta, koska hän on "lähivanhempi"? Just joo. Onneksi et ole minun ex-vaimoni...
No piti sitten takertua tuohonkin, voi yhen kerran. Eiköhän tuon nyt tyhmempikin tajunnut että kirjoittaja tarkoitti niitä tapauksia joissa se etä on todellakin etä, eikä tapaa lapsiaan kuin max. joka toinen vkl. Että ota se herne pois nenästä ja ole ihmisiksi :D
Koulutusavustus ei ole lakisääteinen, kuten elatusmaksu. Joten mikään sossu tai muu taho ei voi määrätä etää sellaista maksamaa. Avustuksen maksaminen on täysin vapaaehtoista.
Kyllä muuten on lakisääteinen. Selvität asian helposti vaikkapa googlettamalla.
Käsittämätöntä, että ihmiset kijoittavat täällä asiota, ottamatta niistä ensin selvää.
Meillä ei ole mitään tiettyä summaa kuukaudessa. Maksamme mieheni molempien lasten vuokrat, ruokakaupan laskun sekä bensakortin. Heidän äitinsä huolehtii esim. kirjakaupan laskusta sekä vaateostoksista. Omat tienestinsä lapset yleensä käyttävät johonkin pieneen erikoiseen, useimmiten matkailuun.
Ja samalla kasvatatte lapsista vätyksiä, jotka oppivat ettei itse tarvitse maksaa omaa elämäänsä. Kun teidän rahahanat menee kiinni, niin lapset menee sossunluukulle itkemään, että kukas nyt maksaa, en kait mää itte.
Uusikkoko maksaa sun lasten kulut?
Et vissiin ymmärtänyt lukemaasi. Meidän perheen rahoista maksetaan mieheni lasten vuokrat yms. Mieheni ei maksa minun lasteni kuluja, minulla ei ole omia lapsia.
Miksi luulet, että laittaisimme rahahanat kiinni. Olemme tallettaneet lapsia varten riittävästi rahaa sekä tehneet joitakin sijoituksia. Kyllä ne riittävät siihen, mihin tarvitseekin. Vaikka et uskoisikaan, niin lapsemme eivät kuitenkaan käytä rahojaan mitenkään holtittomasti. Esimerkiksi vanhempi opiskelee kieliä ja hänen matkansa suuntautuvat aina hänen opiskelmiaan kieliä puhuviin maihin. Nuorempi on aloittelemassa matkailualan yritystä, joka erikoistuu tiettyyn harrastukseen. Niinpä hän tutustuu alan kansainväliseen tarjontaan ja ideoihin.
En näe lainkaan todennäköisenä mahdollisuutta, että he itkeskelisivät sossun luukulla.
Se, että pappa ei betalaa, on suurempi rikkaus kuin se, että kaikki tulee isukin toimesta kuin manulle illallinen. Ellei aikuinen omillaan asuva ihminen hoida omista rahoistaan edes ruokaostoksiaan, ei hän todennäköisesti edes ymmärrä mitä eläminen maksaa. Isukki ei ole loputtomiin kuvioissa maksamassa vuokria ja muita, kyllä ihmisen pitäisi oppia pärjäämään omillaan vaikka vanhemmilla olisiki tyrehtymättömät rahahanat.
En minäkään usko että ne lapset itkeskelisivät sossunluukulla, todennäköisesti eivät osaa edes sen itsestään huolehtia että menisivät apua hakemaan. Osaavatko takapuolensa pyyhkiä itse vai käykö iskä hoitamassa senkin?
Et vissiin edelleenkään ymmärrä lukemaasi. Kyllä he kumpainenkin ovat vallan erinomaisesti löytäneet paikkansa yhteiskunnassa ja heistä on kasvanut ihan kelpo kansalaisia - huolimatta siitä, että eivät ole joutuneet elämään taloudellisessa ahdingossa. Kun näitä nuoria katsoo, voi olla edes vähän luottavainen sen suhteen, että tämä maa on meidän jälkeemme hyvissä käsissä. He tulevat kyllä ihan takuulla ansaitsemaan oman elatuksensa.
Et laiskana, saamattomana ja lahjattomana ihmisenä varmaan osaa edes aavistaa, miten vaativaa saattaa olla tiettyjen yliopistoaineiden opiskelu, varsinkin, kun edellyttää itseltään huomattavasti keskinkertaista parempia suorituksia. Yrityksen perustamisesta sinulla ei liene hajuakaan, mutta voin kertoa, että siihenkään ei moni pysty - puhumattakaan, että olisi niin realistinen, että tajuaa alkuvuosien olevan työtä 24/7 - ilman, että tuotto olisi vielä kummoinenkaan.
Toivon hartaasti, että et kasvata lapsillesi samoja perusteettoman ennakkoluuloisia asenteita, joita itse edustat.
No kylläpä kalahti kun noin älähdit :) Minä kerroin vain oman mielipiteeni asiasta ja seison sanojeni takana edelleen. Tekeekö se minusta laiskan, saamattoman ja lahjattoman ihmisen, jos olen sitä mieltä että jokaisen ihmisen tulisi oppia tulemaan toimeen omillaan, ilman isipapan lompakkoa? Että edes vuokransa ja ruokansa maksaisi itse? Miehsi lapset ovat oppineet että omat rahat voi käyttää matkusteluun ja vanhemmat kustantavat kaiken muun. Miten he pärjäävät sitten kun vanhemmista aika jättää? Tai rahahana ehtyy muista syistä?
Ei ihmisen tarvitse elää välttämättä taloudellisessa ahdingossa kasvaakseen vastuulliseksi aikuiseksi, mutta kyllä hänen pitää oppia omat raha-asiansa hoitamaan muullakin tavalla kuin kiikuttamalla laskut iskälle maksettavaksi. Isukki tekee jälkikasvulleen karhunpalveluksen kustantamalla hänen elämisensä vielä aikuisenakin. Oletko koskaan kuullut curling-vanhemmista?
Yrityksen perustamisesta ja sen pyörittämisestä tiedän todennäköisesti enemmän kuin sinä ja väitän että menestyvän yrittäjän takana pitää olla jotakin muuta kuin isukin lompakko. Vaikka vastuunottokykyä, luovuutta, paineensietokykyä ja ennenkaikkea taitoa selvitä yllättävistä vastoinkäymisistä ihan itse ja omin avuin :) Jos ihminen oppii että kaikki maksetaan hänen puolestaan ja omat tienestit voi käyttää matkusteluun ja muuhun mukavaan, voi se pudotus todellisuuteen olla aika karu sitten aikanaan kun isi ei olekaan enää auttamassa.
Minulla ei ole ennakkoluuloisia asenteita, minä olen vain realisti. Lapseni olen kasvattanut siten että he pärjäävät tässä maailmassa mainiosti, kyeten elättämään itsensä ja maksamaan vuokransa ilman minun apuani.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi, ei edes kaikilla ole varaa kustantaa mukuloiden yliopisto/korkreakoulu opintoja maksamalla vuokrat ja ruoat, minun lapseni ottivat lainan ja kävivät myös työssä ja kun valmistuivat niin onneksi heti saivat työtä ja olihan siellä ansioluettelossa työtodistuksia, sehän on plussaa, että ei työtä pelkää ja tietää mitä on työnteko ja on ottanut vastuun ittestään.
Minun lapseni ei edes olis kehdannu pyytää minulta tuolaisia avustuksia, tottakai ruokapusseja joskus vein ja rahaakin joskus annoin.
Mutta hyvänen aika! Jos sinulla ei ole varaa avustaa lastesi opiskelua, niin mitään väärää ei totisesti ole siinä, jos joku niin pystyy tekemään.
Saahan sitä elättää lapsensa vaikka eläkeikään saakka, ei sitä kukaan kiellä. Kysymys taisikin olla nyt siitä, että onko se hyväksi sille aikuiselle lapselle että vanhemmat maksavat kaiken? Voiko ihminen oppia itsenäiseksi, jos hänen ei tarvitse edes ruokaansa maksaa? Siitä tässä on kyse, vanhemmat tekevät karhunpalveluksen lapselleen maksamalla kaiken.
Lastensa opiskelua varmasti tukee jokainen vanhempi kykynsä mukaan, mutta se, että maksetaan asuminen, ruoka, vaatteet ja kirjatkin ei ole tukemista vaan aikuisen lapsen elättämistä. Ellei ihminen opi ottamaan vastuuta omista asioistaan, hänestä ei todellakaan kehity aikuista ihmistä vaan ikuinen lapsi, joka roikkuu napanuorassa kykenemättömänä huolehtimaan itsestään. Mene vaikka metsään ja katso mitä eläimet tekevät. Se on luonnon laki että pennut opetetaan pärjäämään ja niin sen kuuluu mennä ihmistenkin maailmassa. Se, joka kasvattaa lapsensa pärjäämään, on parempi vanhempi kuin se joka maksaa kaiken lapsensa puolesta. Niin se vaan menee.
Totta.
Huolimatta siitä, että tuemme lapsiamme taloudellisesti, olemme opettaneet heidät kyllä pärjäämään. Eivät nämä kaksi asiaa sulje toisiaan pois.
Joku tuolla otti esiin ns. curling-vanhemmuuden. Curling-vanhempien lapset eivät ole oppineet selviämään vaikeuksista. Meidän nuoremme ovat selvinneet melko suuristakin haasteista ihan omalla nokkeluudellaan ja ponnistelullaan. Emme lukeudu curling-vanhempiin. Heitäkin kyllä olemme tuttavaperheissä nähneet, joten termi ei ole vieras.
En nyt oikein ymmärrä, miksi tästä täytyy jatkuvasti vääntää. Emme takuulla ole ainoa perhe, jossa näin toimitaan. Yhteisiähän ne oman perheen rahat loppupeleissä ovat. Meillä ei ole tarkoitus ottaa rahaa tai omaisuutta mukaan tuonpuoleiseen. Olemme jo tähän mennessä nähneet, että nuoremme eivät suinkaan hävitä omaisuutta, vaan pystyvät säästämään esimerkiksi saadakseen oman kodin sitten, kun tietävät, missä haluavat asua.
Monissa perheissä nuoret saavat esimerkiksi valmistuessaan tai avioituessaan vanhemmilta pesämunan, eikä tästäkään mitään kauheaa mekkalaa pidetä. Meidän systeemimmehän on periaatteessa ihan samanlainen. Myös minun vanhempani tukivat minua taloudellisesti opiskellessani ja nuorena aikuisena. En ainakaan tähän ikään (46 v.) ole huomannut sen estäneen minua pärjäämästä omillani. Olen aina tiennyt, että rahaa voi käyttää korkeintaan sen verran kuin sitä on tai lainaa ottaa korkeintaan sen verran kuin pystyy maksamaan takaisin.
"olemme opettaneet heidät kyllä pärjäämään. Eivät nämä kaksi asiaa sulje toisiaan pois."
Millä tavalla olette opettaneet heidät pärjäämään? Maksamalla heidän vuokransa, jotta he voivat käyttää palkkansa lentolippuihin? Kyllä valitettavasti aikuisen ihmisen elättäminen sulkee pois pärjäämään oppimisen. Jos saa kaiken valmiina, ei todellakaan opi pärjäämään omin päin. Se on valitettava fakta.
"Olemme jo tähän mennessä nähneet, että nuoremme eivät suinkaan hävitä omaisuutta, vaan pystyvät säästämään esimerkiksi saadakseen oman kodin sitten, kun tietävät, missä haluavat asua."
Niin, he pystyvät säästämään kun heidän menoistaan huolehditaan. Se ei liene kovin suuri saavutus. Miten he pärjäisivät jos joutuisivat maksamaan asumisensa, ostamaan ruoat ja ne vaatteetkin, ja jäljelle jäävästä summasta sitten säästäisivät? Ei enää ihan niin helppoa.
"Myös minun vanhempani tukivat minua taloudellisesti opiskellessani ja nuorena aikuisena"
Tukivat sinua vai elättivät sinut? Niissä on eroja, kuten tässä on rautalangasta jo väännetty. Minunkin vanhempani tukivat minua opiskellessani, äiti toi silloin tällöin ruokakassin ja iskä lainasi satasen jos olin persaukinen ennen opintotukipäivää.
"Olen aina tiennyt, että rahaa voi käyttää korkeintaan sen verran kuin sitä on tai lainaa ottaa korkeintaan sen verran kuin pystyy maksamaan takaisin. "
No just niin. Eivätköhän ne teidänkin elättämät lapset tiedä tuon, "rahaa on siis tasan tän palkkakuitin verran käytettävissä ku isi hoitaa vuokrat ja safkat, eli voin shoppailla osan, ostaa lentoliput ja laittaa loput säästöön. Kyllä mä siis todellakin tiedän että rahaa voi käyttää just niin paljon ku sitä on" ;)
Ei tässä kukaan mitään mekkalaa pidä, kunhan kritisoin tapaanne kustantaa aikuisten ihmisten elämää :) Kukin tavallaan, eihän se minulle kuulu, mutta ihmettelen eikö teille ole koskaan tullut mieleen että se ei välttämättä ole kovin fiksua opettaa nuoria siihen ettei mistään tarvi huolehtia itse.
"opettaa nuoria siihen ettei mistään tarvi huolehtia itse." Heidät on kyllä opetettu huolehtimaan erittäin monista asioista, kyllä he osaavat. Asioista huolehtiminen opetetaan jo paljon ennen kotoa muuttoa. Ei näissä kuvioissa ole suurtakaan merkitystä sillä, kenen rahoista ruokakaupan lasku menee.
Samaa mieltä kanssasi. Tämä "isukki maksaa" tyyppi haluaa vain leuhkia ja luulee että me kaikki muut olemme tyhmiä ja laiskoja.
Laiska on sellainen kakara, joka itse hummaa omat rahansa ja vie laskut isukille maksettavaksi. Moraalisesti laiska, ja laiskuutta on myös nämä yliopisto opiskelijat, jotaka vain viruvat vuosia opiskelemassa. Onhan se toki kivempaa opiskella, kuin tehdä töitä.
Onko valetta-nimimerkin kaltaisia ihmisiä vielä olemassa tässä maassa? Eipä olisi uskonut, kyllä koulutuksen tärkeydestä on sentään aika paljon puhuttu. Luuletko, että vuosien opiskelu on "virumista"? Akateemisesti koulutettuna voin kertoa, että ei ole, varsinkaan, jos edellyttää itseltään keskitasoa parempia suorituksia kohtuullisen haastavissa aineissa.
Jos itselläsi on vähäinen koulutusaikasi ollut "virumista", en ihmettele, että maailmankuvasi ja näkemyksesi kouluttautuneista ihmisistä on jäänyt noin suppeaksi... Tuloksista ainakaan ei voi nähdä, että sinun kohdallasi opiskelu olisi ollut kivempaa kuin esim. työnteko.
Etkö sinä nyt akateemisesti koulutettuna ihmisenä ymmärtänyt mitä edellinen kirjoittaja tarkoitti? Vai etkö ole kuullut niistä elämäntapaopiskelijoista jotka roikkuvat yliopistossa vuosikausia, lorvien opiskelijastatuksella? He ovat eri sakkia kuin ne, jotka panostavat opiskeluunsa ja suorittavat tutkintonsa inhimillisessä ajassa. Yliopistoissa on siis paljon virujia niiden aktiivisten opiskelijoiden lisäksi.
Koulutus on toki tärkeää, mutta mikäli lainkaan on seurannut työmarkkinoiden kehitystä ja ammattialojen edustusta työttömien keskuudessa, sitä voi toki itse kukin harkita kahdesti millainen koulutus olisi fiksuinta hankkia. Mitenkään akateemisuutta väheksymättä, on todettava että jos aikoo työllään itsensä elättää, olisi sen työn oltava sellaista että sitä myös tarvitaan. Maistereita on kortistoissa huomattavasti enemmän kuin autoasentajia.
Aika idiootti tunnut olevan, eipä ole koulutus sinua kovin fiksuksi tehnyt. Minä en viettänyt nuoruuttani yliopistossa, kolme vuotta luin ammattiin, mikä on tuonut itselleni leivän pöytään. Ja työtä on aina riittänyt, eikä ole tarvinnut iskän pussilla käydä. Olen ylpeä siitä että omillani olen pärjännyt, enkä ole loisinut. Ja meitä on varmasti monta. Akateemisuus ja sivistyneisyys eivät ole ssma asia, joku voi olla molempia, joku toinen taas ei. Ja sivistynyt voi olla ilman akateemista koulutusta.
Meillä isä ja äiti antavat opiskeleville lapsilleen rahaa sen verran kun he tarvitsevat: ruokaan, juna- ja bussilippuihin, huonekaluihin, kodinkoneisiin, vaatteisiin, syystä että opintotuki riittää häthätää vuokraan, eikä kesän ja joululoman ansioilla opiskelija montaakaan kertaa kaupassa käy. Onkohan teillä tämän ketjun kirjoittajilla mitään käsitystä siitä, miten opiskelija joutuu elämään melkein pyhällä hengellä?
Emmeköhän me kaikki ole joskus olleet opiskelijoita joten aika hyvin on tiedossa millaista se elämä silloin on. Suuri osa opiskelijoista pärjää omillaan ihan siitä syystä että on pakko. Niin pärjäsin minäkin aikanaan, opintotuen lisäksi tosin sain asumislisän ja opintolainaakin oli otettava. Kesäisin olin töissä, joten silloin elettiin leveämmin kuin lukukausien aikana.
Sama juttu opintolainalla ja töillä sitä elettiin jo -80 luvulla.
Opintotuella ja töitä tekemällä on pärjännyt mielestäni ihan hyvin. Minulla on ollut onni päästä viikonloppuisin hyväpalkkaiseen työhön setämiehen yritykseen, joten ei mitään hätää. Asuntorahaakin alkaa olla jo koossa sen verran, että avovaimoni valmistuessa voimme ostaa sen rivarinpätkän pks:lta, joka meillä on ollut tavoitteena. Onneksi tiedämme, että meidän molempien vanhemmat kyllä haluavat auttaa meitä alkuun ja ovat aina maksaneet sekä autojemme käyttökulut että esimerkiksi vakuutuksemme.
joo, hiihdettiin kouluun kesät-talvet, opintolainan nostopäivinä piletettiin ja hyvillä kesätienisteillä, (veroa 6%) ostetttin ekat autot.
Nyt ei opintolainaa juuri käytetä, kun valmistumisen jälkeen ei ole varmuutta töistä. Kesätyötkin on pikkupätkiä tai ilmaisia harjoitteluja, jossei ole rikasta setämiestä. Valmistumisen jälkeen pitäisi saada kasaan omarahoitus asuntoon, perustaa perhe, siinä ybhtälössä opintolainan lyhennykset ovat aika taakka. Että arvostan vanhempien apua.
Onhan kaveripiirissä niitäkin, joille vanhemmat hommaa bensakortit yms, maksaa laskut, täyttää jääkaapin ja pilettää opintotuen ja kesäliksat.
Aika kiivas keskustelu tuosta opiskelijoiden elättämisestä, tai vähintäänkin vilkas. Itsekin olen maksellut opintolainaa takaisin valmistumisen jälkeen. On silti kannattanut lukea lukunsa.
Esikoiseni lähti erityislukioon toiselle paikkakunnalle, ja ajattelin niin, että ennen jatko-opintoja ei saa opintolainaa kertyä. Onkin selvitty ilman sitä, kun poika itse on ollut kesät töissä ja olen myös antanut ruokarahaa säännöllisesti.
Olen yh, ja isänsä ei osallistu hänen tai pikkuveljensä asioihin millään tavalla. Elarit tulivat Kelalta, esikoiselta ne jo loppuivat. Koulutusavustuksen hakemiselle ei ole isän vähävaraisuuden vuoksi perusteita.
Meillä on ollut tiukkaa rahasta etenkin poikien murrosiästä lähtien, jolloin kulut kasvoivat. Itse ajattelen niin, että kun pojat ovat ylioppilaita, niin sitten säännöllinen avustaminen loppuu. Tietenkin ovat edelleen tervetulleita mamman ruokapatojen äärelle aina, kun ehtivät. Annan rahaakin, kun sille erityistä tarvetta on. Kuitenkin ihan oikeasti kaipaan sitäkin, että voisin pikkuhiljaa esim. uusia omaa vaatevarastoa, joka on vuodelta miekka ja kivi. En myöskään ole matkustanut yhtään kertaa yksinhuoltajana ollessani.
Olen mielestäni huolehtinut pojista hyvin, ja pikkuhiljaa tulee aika heidän alkaa huolehtia itse itsestään.
En koe, että se olisi pojille pahaksi tai tekisi minusta huonon äidin.
18-vuotias muutti opiskelukaupunkiin. Autoin muutossa. Autokoulua tuin 1000 eurolla, talvivaatteisiin 200, kirjakauppaan 89... tilille laitan 80 /kk. Oli ehdottanut ent.lähihuoltajalle, että maksaisi saman 80/kk.
Mutta eihän se nyt käy, kun lapsen tuet on loppu ja likka saa opintotukea.
Lapsen elämiseen ja toimeentuloon? 18-vuotiaalle täytyy siis aloittajan mielestä kustantaa kaikki hopeatarjottimella? Ymmärrän kyllä, että kun nuori muuttaa vaikka omaan asuntoon autetaan vuokra-asunnon vakuusmaksuissa ja hommaamaan tavaroita ja huonekaluja, ruokakasseja joskus ostellaan. Saahan opiskeleva nuori kumminkin kelalta kaikki tuet ja opintolainaakin voi ottaa mihin moni opiskelija joutuukin turvautumaan. Kuinka moni lähiäiti enään tässä kohtaa antaa lapselle rahaa? Vedotaan siihen, että onhan lasta jo 18 vuotta elätetty nyt saa riittää, ja tosiasiassa lähin elatus on tullut etältä elareina ja loput yhteiskunnalta asumistukina ja lapsilisinä.