Erityisavustaja päiväkodissa

Olin monta vuotta sitten erityisavustajana päiväkodissa yhdelle autistilapselle. Oli tarkoitus että muut työntekijät ovat siinä mukana tämän lapsen tukemisessa, mutta käytännössä minä tein kaiken lapsen kanssa. Lapsi oli autismin lisäksi kehitysvammainen eikä puhunut, oli itseään vanhempien ryhmässä. Jos vaikka menin käymään vessassa ja pyysin että joku aikuinen katsoo lapsen perään, niin eipä katsottu lapsen perään vaan avustettava sillä aikaa puraisi toista lasta.

Sain erään lastensairaalan kautta ohjausta lapsen kanssa tehtäviin tehtäviin ainakin kerran. Minulla oli lapselle oma "ohjelma", tehtävistä joita noudatettiin. Koska olin määräaikainen niin osa lasta koskevasta ohjauksesta annettiin jollekin päiväkodin vakituiseen henkilökuntaan kuuluvalle. Lapsen vanhemmat olivat ihan asiallisia ja kiinnostuneita lapsen edistymisestä, joka kyllä oli hyvin minimaalista.

Vaikka itse jäin aivan yksin lapsen kanssa, niin silti minut usein laitettiin ensimmäisenä ulos lapsen kanssa ja alettiin päästää toisia lapsia ulos, kun olin ainoa aikuinen pihalla. Kerran kävi niin että avustettavani laittoi talvella kielensä kylmää rautaa vasten ja kiskaisi sen vielä irti ennen kuin lämmintä vettä ehdittiin tuoda.

Sain selville, että päiväkodin johtaja oli alunperinkin vastahakoinen lapsen sijoittamisesta ryhmään. Vaikka toisaalta tehtäväni lapsen avustajana oli mielenkiintoinen niin ajan mittaan se kävi raskaaksi koska kukaan toinen aikuinen ei alkuperäisistä suunnitelmista huolimatta ollut mukana. Eräs lastenhoitaja tuli vartavasten minulle tiuskaisemaan, että minä en ainakaan rupea auttamaan. Ehkäpä minua kadehdittiin kun pääsin niin "helpolla" tuon yhden lapsen kanssa?

Varmaankin nuo erityisavustajan paikat on hyvin erilaisia ja lapset erilaisia sekä heidän tilanteensa. Kerroinpahan jotakin mitä itse joskus vuosia sitten koin erityisavustajan tehtävissä. Itselläni oli silloin lähihoitajan koulutus, syventävänä mielenterveys- ja päihdetyö sekä lapset ja nuoriso.