Jokin aika sitten kävin elämäni ensimmäisellä wanhan tangon kurssilla, koska kurssi oli minulle ensimmäinen, en tiedä opetetaanko kaikkialla samalla tavoin.
Lähinnä kiinnostaa se, kuuluuko wanhaan tangoon todella voimakas vaste paria kohti? Romanitangoon se mielestäni kuuluu jo ihan luonnollisestikin.
Tai ehkä minä sitten vain odotin wanhalta tangolta jotain muuta. Odotin opetusta sille wanhalle tangolle, jota taiturit tanssivat joskus 70-luvun lopulla, kun minä pikkulikkana tanssiuraani aloittelin.
Silloin taitavat tangontanssijat tanssivat tangoa vapain askelin, soivaa kappaletta tulkiten, osana musiikkia, oma vartalonsa instrumettinaan. Sellaisen miehen vietävänä tango oli suuri nautinto, eikä kappaleen jälkeen todellakaan olisi pystynyt kertomaan millaisella kaavalla tanssi tuli tanssittua.
Tuohon minun muistojeni wanhaan tangoon kuului askelsarjoja romanitangon tapaan, mutta vahvasta vasteesta ei ollut puhettakaan. Ja osasivat ne parhaat miehet taivutellakin jo tuolloin, vaikka muuta olen kuullut nykyään väitettävän.
Lähinnä kiinnostaa se, kuuluuko wanhaan tangoon todella voimakas vaste paria kohti? Romanitangoon se mielestäni kuuluu jo ihan luonnollisestikin.
Tai ehkä minä sitten vain odotin wanhalta tangolta jotain muuta. Odotin opetusta sille wanhalle tangolle, jota taiturit tanssivat joskus 70-luvun lopulla, kun minä pikkulikkana tanssiuraani aloittelin.
Silloin taitavat tangontanssijat tanssivat tangoa vapain askelin, soivaa kappaletta tulkiten, osana musiikkia, oma vartalonsa instrumettinaan. Sellaisen miehen vietävänä tango oli suuri nautinto, eikä kappaleen jälkeen todellakaan olisi pystynyt kertomaan millaisella kaavalla tanssi tuli tanssittua.
Tuohon minun muistojeni wanhaan tangoon kuului askelsarjoja romanitangon tapaan, mutta vahvasta vasteesta ei ollut puhettakaan. Ja osasivat ne parhaat miehet taivutellakin jo tuolloin, vaikka muuta olen kuullut nykyään väitettävän.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olen jonkin verran mennyt wanhaa tangoa. Juha Tahvanainen osaisi varmaan sun kysymykseen vastata paremmin. Ei siinä mun mielestä ole mikään poikkeuksellisen vahva vaste. Tanssiasento on suht tiivis. Tytön käsi on pitkällä miehen kaulalla ja otsat ovat vastakkain.
Suhteellisen tiivis se ote on, muttei mitenkään poikkeuksellisen voimakas vaste ei ole.
Vasta wanhan tangon myötä olen itse innostunut tangosta ylipäätään. Senverran se on vaikuttanut omaan tanssiin, siis todella paljon!
Vanha on vanhaa siis mennyttä. Vaatii tilaakin enemmän kuin normi tango.
J. Tahvanainen yrittää elvyttää mutta miksi?Aika kökköä..
Kiitos vinkistä, tatu! Valitettavasti Tahvanainen on harvoin näillä kulmilla, mutta kun tännepäin tulee menen hänen kurssilleen.
Sitä odotellessa: Onko teillä muilla kokemuksia wanhan tangon opetuksesta tai sitten romanitangon opetuksesta, vai kuuluuko niiden välille mielestänne yhtäläisyysmerkki?
Olen käynyt lyhyen parin tunnin mittaisen "vanhan Tangonkurssin"
Kurssia veti joku perus opettaja, mutta Tahvainen oli paikalla, esitti muutamat kuviot.
Itse en syttynyt tälle, joten en ole sitä lavoilla tanssinut. Nyt on askeleetkin jo hukassa, tarvis kotona muistella askeleita ajan kanssa. (käännökset sun muut mitä opettettiin)
Ykkös askel vasen, muistaakseni oli hidas ja lähti takaviistoon. Jatku nopee nopee hidas. Eikös romaanitango ole juurikin tämä sama, tosin varmasti on erillaisikin kuvioita. Pelkästään foksissa on vasenpia käännöksiä niin monta kuin on viejiäkin?
Näin ainakin kuvittelen, naiset varmaan tietää parenmin,kun on meidän vietävinä.
No, mun mielestä niiden välille kuuluu yhtäläisyysmerkki. Romanit ovat aina olleet liikkuvaa porukkaa ja erittäin musikaalista myös. Vaelluksillaan he ovat törmänneet argentiinalaisiin ja tullessaan Suomeen, he ovat yhdistäneet nämä kaksi tanssia. Siinä on siis sekoitus arkkutangoa ja kotimaista. Jotenkin mustalaisnaisen valtava hame pääsee oikeuksiinsa tässä tangossa kun se heilahtaa eri kuvioissa jne.
Wanha tango on mahtava tanssilaji ja on hienoa, että sitä opetetaan. Itse menen tangoa nykyisin jonkinlaisena sekoituksena wanhaa ja suomitangoa. Yleensä daamit ovat tykänneet kun vien pätkiä wanhaa tangoa, eivät ainakaan ole vastaan haranneet...
Hyvä, tatu! Jatka valitsemallasi tiellä, Ei kun siis parketilla. En haraisi minäkään vastaan, kehrätä kyllä saattaisin!
Ehkäpä wanhaa tangoa tanssittiin siksi, koska ei oltu saatu selville, miten tangoa tanssitaan. Silloinhan ainut vaihtoehto on, että jokainen tanssii omalla tavallaan eli puhutaan musiikin tulkinnasta ja unohdetaan askeleet. Seuraajalle vanha tango oli varmaakin hyvin haastavaa.
Kyllä ne, jotka tangoa tanssivat, tiesivät todellakin miten Tangoa tanssitaan. Eikä jokainen tuolloinkaan tanssinut mitä ' sylki suuhun tuo', mutta askellusten määrä tai suunta ei ollut ulkoa opeteltua, eikä niitä toisteltu saman kaavan mukaan kappaleesta toiseen, vaan sovellettiin kuvioita ja askelmääriä kulloiseenkin soivaan musiikkiin.
Joten siitä olen samaa mieltä, että musiikin tulkinnasta oli kyse, tai ehkäpä paremminkin oli kyseessä tanssiminen musiikin yhtenä osana, siis tanssi ja musiikki nivoutuivat saumattomasti yhteen. Ja silloin se tanssi tuntuu todallakin Tanssilta.
Foxitangon minä puolestani näkisin tanssina, jota tanssitaan, koska ei ole saatu selville mitä Tango on. Kappale kävellään alusta loppuun hidas, hidas, nop, nop, kuin ohjelmoitu robotti. Se ei mielestäni ole oikeaa Tangoa.
"Foxitangon minä puolestani näkisin tanssina, jota tanssitaan, koska ei ole saatu selville mitä Tango on. Kappale kävellään alusta loppuun hidas, hidas, nop, nop, kuin ohjelmoitu robotti. Se ei mielestäni ole oikeaa Tangoa"
Mitä sitten tarkoitatkin tolla "foksitangolla?"
Eihän tätä (foksitankoa, jos tarkoitat) suomalaista tangoa tarvi tanssia h-h-nn askelluksella. Vaan juurikin niin kuin viejä sen musiikin tulkitsee.
Hyvä seuraaja tulee mukana tekee sitten minkälaisia askelluksia tai kuvioita. Tanssikurssilla opetteuja tai omasta päästä vedettyjä kun/jos tila ei riitäkkään jo aloitettuuun kuvioon. Lavan ruuhkassa tila ja tilanteet muuttuu jatkuvasti.
Eipä siälä lavalla voikkaan kuin kävellä, jos aikoo tehdä kuvion niin kuin se on kurssilla opetettu.
Minkä tahansa alan itseoppinut on melkeinpä aina omasta mielestään alansa paras. Niin se on näissä tansseissakin: vika on luonnollisesti seuraajassa, kun ei kykene seuraamaan askelaivoitusta.
"Minkä tahansa alan itseoppinut on melkeinpä aina omasta mielestään alansa paras."
Mistäs tollaisen ajatuskuvan olet luonut? Miten se paremmuus liittyy itseoppimiseen? Taidat itse hautoa jotain paremmuuteen liittyvää mielessäsi.
No, ennen muinoinhan se ensikosketus tanssiin saatiin jo kotona. Lauantaitanssien tahdissa pyörähdeltiin keittiön lattialla ja opettajana toimivat joko omat vanhemmat, sisarukset tai vaikka naapurin likka. Tansseissa sitten opeteltiin se todellinen taito, niin viedä kuin seurata, vaikka sitten niitä parhaita matkimalla, jos rahkeissa varaa riitti. Toisista tuli vähitellen virtuooseja, toisista ei. Mutta hauskaa oli kaikilla!
Ne oikean wanhan tangon tanssijat olivat kyllä tangon tanssijoina parhaita, myös muiden mielestä. Ja taitureiden hakua odotettiin innolla, jo yksikin haku taiturilta pelasti seuraavan viikon (vai pitäisikö sanoa muutaman päivän, koska tansseja oli joka niemessä ja notkossa ja suulissa keskiviikkona, lauantaina ja sunnuntaina)
Minä nuorena tytönheitukkana sain myös osakseni noita haluttuja hakuja ja väittäisinpä, että noista tansseista on ollut hyötyä minulle seuraajana. Jos mies todellakin askeltaa musiikkia vapaasti, ilman mitään kaavaa, on naisen pakko kuunnella miehen viestejä tosissaan. Ei kerta kaikkiaan voi ennakoida, kun ei kerran tiedä mitä on seuraavana tulossa. On seurattava sen miehen vartalon vientiä ja jalan painon vaihteluita 'herkällä korvalla'.
Saattoi se olla väärinkäsitystäkin. Oletko tullut ajatelleeksi, ettei minkään asian tulkintaa voi opettaa kenellekään: tulkinta on oma näkemys asiasta? Mikäli joku menee jonkun asian tulkintakurssille, vrt vanhan tangon kurssi, ei kysymys voi olla enään omasta tulkinnasta, vaan sen kurssin vetäjän tulkinnasta, koska häneltä tulevat valmiit mallit, joiden mukaan ja avulla tangoa tulee tulkita, jotta tulkintaa voisi kutsua vanhaksi tangoksi.
Tämän vuoksi kuvittelin, että olisit itseopinut tangon tulkitsija. Vanhan tangon kurssilla ei voi saada sen parempia tangon tulkintaedellytyksiä kuin uuden (hhnn) tangon tulkintakurssilla. Annetut tulkintakaavat ovat vain erilaiset ja siinä kaikki.
Jos vastauksesi on minulle, niin olen samaa mieltä siitä, että jonkin kappaleen tulkintaa ei voi opettaa, voi vain antaa keinoja, joita voi omassa tulkinnassaan toteuttaa.
Alkuperäisessa kysymyksessäni en kuitenkaan kysellyt miten tulkintaa tulisi opettaa, vaan halusin tietää, kuuluuko wanhan tangon opetukseen kaikkialla Suomessa vahvan vasteen opetus.
Vahvan vasteen opetus saattaa olla omiaan painikurssilla, mutta joskus painissakin kannattaa käyttää hyvin kevyttä - jopa olematonta vastetta, joten yksiselitteistä vastausta ei ole. Itse olen tanssiessani pyrkinyt käyttämään vastetta kiihdytyksissä ja jarrutuksissa ja odottanut saavani yhtä suuren vastavasteen. Kiihdytysten ja jarrutusten välissä olen pyrkinyt välttämään vasteen käyttämistä ja odottanut saavani kutakuinkin olematonta vastavastetta. Läheskään aina tämä ei ole onnistunut, koska voiman ja vastavoiman laki on paljon helpompi lausua kuin tanssia.
"
Lähinnä kiinnostaa se, kuuluuko wanhaan tangoon todella v o i m a k a s v a s t e paria kohti? Romanitangoon se mielestäni kuuluu jo ihan luonnollisestikin
Tuohon minun muistojeni wanhaan tangoon kuului askelsarjoja romanitangon tapaan, mutta v a h v a s t a vasteesta ei ollut puhettakaan. Ja osasivat ne parhaat miehet taivutellakin jo tuolloin, vaikka muuta olen kuullut nykyään väitettävän"
Eiköhän siihen kuulu voimakas vaste, niin kuin ihan tähän suomalaiseenkin tangoon.Sillä yläropalla nainen kait lukee miestä?
Itse olen ainakin huomannut vieenin olevan helppoa jos ja kun daami nojaa, jos nyt ei voimaakkasti. mutta tiiviisti ylävartalla.
Mitä tulee sinun muistoihisi, olit ilmeisesti vasta aloittelija tanssin suhteen, hyvä tanssiasento ja vaste puuttu?
Minun mielestäni lavatangoonkaan ei kuulu voimakas vaste. Nojata nyt tietysti täytyy, mutta ainoastaan sen verran, että pysyy sen miehen kyydissä, eikä irtoa kehosta muulloin kuin silloin, kun kuvion tekeminen sitä vaatii.
Käymälläni kurssilla meitä naisia pistettiin laittamaan kampoihin sille miehen viennille ihan kunnon voimalla, olimme kuin kivirekiä sulalla maalla. Romanitangoon voisin olettaa sen sopivankin. Romanimies joutuu varmaankin käyttämään voimaa, että saa naisen painavine pukuineen liikkeelle. Tämä siis aivan omaa ajatelmaani.
Tiiviissä vartalokontaktissa on, kuten kirjoitat, helppo lukea miehen vientiä. Ja niistä yläkropan liikkeistä sitä miehen vientiä tulee muutenkin seurattua.
Nuori olin, mutta antamani kevyt vaste tuntui viejilleni riittävän. Ainakin osasin heitä suuremmitta ongelmitta seurata.
Mielestäni tanssiasento Wanhassa tangossa poikkeaa lavatangosta. Wanhassa tangossa tullaan tavallaan sen viejän pehmeään, pyöreään syliin. Voisi sitä kai halaukseksikin kutsua. Se mikä Wanhassa tangossa on hyvä tanssiasento, ei ehkä lavatangossa ole se, mihin pyritään. Eikös siellä pyritä saamaan aikaiseksi se 'lapatuki' ?
Minun mielestäni Wanha tango ja romanitango eivät siis ole sama asia (vaikka ne ehkä nykyään samaksi lajiksi mielletäänkin?)