Lapseton vainaja jolta on jäänyt testamentti missä 90% omaisuudesta menee alaikäisille lapsille. Vainaja on tehnyt myös hoitotestamentin missä vainaja antaa sukulaiselle A valtuudet hoitaa hänen asioitaan. Vainajan tahdon mukaisesti sukulainen B on avustanut sukulaista A:ta neuvoillaan ja kokemuksellaan. A on pesän osakas testamentin kautta, B ei. A ja B eivät kumpikaan asu samalla paikkakunnalla vainajan kanssa.
Perunkirjoituksessa A esittää kulukorvausvaatimuksen (km-rahaa ja puhelin kuluja) takautuvasti kolmelta ja puolelta vuodelta hoitotestamentin allekirjoituksesta lähtien. Kustannusten korvauksesta ei ole tehty suullista tai kirjallista sopimusta vainajan kanssa. A ei ole hakenut korvauksia kustannuksista vainajalta hänen eläessään. B:n mukaan kustannusten korvauksesta ei ole koskaan puhuttu eikä hän mielestä ollut tarkoituskaan maksaa. Viimeisenä vuotena muut sukulaiset osallistuvat vainajan asioiden hoitoon merkittävästi kun selvisi että A ei selviydy hommasta.
Tuttava asianajaja on neuvonut olemaan hyväksymättä laskua koska hänen mukaansa ilman laillista perustetta olevia hyvityksiä pidetään lahjan antamisena, minkä holhoustoimilaki alaikäisten kohdalla kieltää. Jakopäätös täytyy joka tapauksessa esittää maistraatille. Perunkirjoituksesta vastannut asianajaja (A:n valitsema) huomautti että kalliiksi tulee jos ei päästä sopimukseen – siis jos en suostu alaikäisten edunvalvojana tunnustamaan laskua. Myös testamentin riitautamisella on uhkailtu.
Miten on, onko arvausta siitä hyväksyykö pesänjakaja & maistraatti takautuvat kulukorvauksen jos vastustan sitä? Entä jos hyväksyn laskun... onko mielipiteelläni merkitystä?
Perunkirjoituksessa A esittää kulukorvausvaatimuksen (km-rahaa ja puhelin kuluja) takautuvasti kolmelta ja puolelta vuodelta hoitotestamentin allekirjoituksesta lähtien. Kustannusten korvauksesta ei ole tehty suullista tai kirjallista sopimusta vainajan kanssa. A ei ole hakenut korvauksia kustannuksista vainajalta hänen eläessään. B:n mukaan kustannusten korvauksesta ei ole koskaan puhuttu eikä hän mielestä ollut tarkoituskaan maksaa. Viimeisenä vuotena muut sukulaiset osallistuvat vainajan asioiden hoitoon merkittävästi kun selvisi että A ei selviydy hommasta.
Tuttava asianajaja on neuvonut olemaan hyväksymättä laskua koska hänen mukaansa ilman laillista perustetta olevia hyvityksiä pidetään lahjan antamisena, minkä holhoustoimilaki alaikäisten kohdalla kieltää. Jakopäätös täytyy joka tapauksessa esittää maistraatille. Perunkirjoituksesta vastannut asianajaja (A:n valitsema) huomautti että kalliiksi tulee jos ei päästä sopimukseen – siis jos en suostu alaikäisten edunvalvojana tunnustamaan laskua. Myös testamentin riitautamisella on uhkailtu.
Miten on, onko arvausta siitä hyväksyykö pesänjakaja & maistraatti takautuvat kulukorvauksen jos vastustan sitä? Entä jos hyväksyn laskun... onko mielipiteelläni merkitystä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuten sinulle on kerrottu niin hoitokustannuksista lisi pitänyt sopia etukäteen.
Hoidin myös alaikäisen perintöasiaa jossa leski vaati niin ikään korvausta puolisonsa hoidosta, en antanut periksi eikä leski saanut korvausta.
Mitä tulee testamentin riitauttamiseen niin vastapuoli siinä ottaa taloudellisen riskin, aika vaikea on muotomääräykset täyttävä testamentti saada nurin.
Ole tiukkana ja ilmoita että et hyväksy hoitokuluja sä sen että lähdet mielellään vastaamaan käräjillä jos he haluavat.
Pienikin epäröinti antaa singnaalin vastapuolelle että painosta lisää.
Perukirjan luonnos tuli.
Testamentin tiedoksisaanti todistukset - sisältäen todistu olla käyttämättä moiteoikeutta - olivat mukana. Hoitokorvaus oli merkitty vainajan velkoihin varauksena liitteineen.
Tästä eteenpäin lienee kolme vaihtoehtoa
1) Tehdään jakokirjan itse (tarvitaan maistraatin lupa jaolle)
2) Palkataan asianajaja tekemään jakokirja (tarvitaan maistraatin lupa jaolle)
3) Pyydetään käräjäoikeutta nimeämään pesän jakajan.
Pesässä ei ole kuin rahaa ja ainoa epäselvä asia on kiistan alainen kulukorvaus joka on aiheutunut vainajan asioiden hoidosta. Mitään neuvotteluita tai löpinöitä ei tarvita. Vain päätös siitä onko kulukorvaus laillinen ja lasten etujen mukainen.
Kohdissa 1 ja 2 päätös menee maistraattiin vahvistettavaksi. Voiko kiistanalaisen laskuan jättää kiistanalaiseksi niin että asiasta ei tarvitse tapella vai hyväksynkö laskun ja luotan siihen että maistraatti kieltää sen? Oletettavasti vastineen teettäminen jakokirjan liitteeksi kannattaa teettää ammattilaisella....
Paljonkohan toi kohta 3 kustantaa?
Juttelin oman asianajajan kanssa kerran vähän vastaavasta asiasta.
Toisinaan maistraatissa päätöksien teko kestää kauan ja pitää toimittaa kaikennäköisiä tositteita.
Asianajajani kertoi että monesti päästään halvemmalla ja nopeammin kun haetaan pesänjakaja ja annetaan hänen hoitaa homma.
Tosin pitää muistaa että pitää saada jonkinlainen sitoomus tulevalta pesänjakajalta kustannuksista ettei tule vedätetyksi.
Simppelin pesän jakaminen ei masa montaa sataa, käräjäoikeuden hakemus alle 100€
Asiaan vaikuttaa toki sekin:
- Paljonko on pesän arvo kokonaisuudessaan
- Paljonko tämä pyydetty kulukorvaus nyt on
Jos tuo kulukorvaus on todella pieni verrattuna pesän arvoon, niin ehkä kannattaa vain hyväksyä se.
Pesän arvo parikyt kiloeuroa eli ei suuri.
Kulukorvaus on +10%.
Olipahan perunkirjoitus... sain kammetuksi hoidon kulukorvauksen pois pesän veloista kun en hyväksynyt sitä. Mutta siitä hyvästä A kasvatti korvausvaatimuksen arvoa (n. 30%) uskotun miehen kehotuksesta vain 20min ennen perunkirjan allekirjoitusta. Rustasivat uuden laskun kun kävin kahvilla. Uskottumies oli kyllä A:n taskussa täysin. Ehdotti ihan pokkana itseään pesänjakajaksi.
Ongelmaksi näyttää muodostuvan se että tarvitaan pesänselvittäjä joka ratkaisee kaksi A:n kiistanalaista laskua. Kummastakaan ei ole sopimusta pesän tai vainajan kanssa.
Mitäköhän pesänselvittäjä kustantaa... täytyy siis lukea laskun perustelut ja vastaperustelut sekä tehdä päätös onko ne lain kirjaimen mukaisia. Siten jakokirja maistraattiin...