Olen lukion 1. luokalla ja olen ollut pitkässä matematiikassa nyt 3 jaksoa ja neljäs on lakamassa. Matikka sinänsä ei kiinnosta, mutta en menesty kielissä (yläasteella oli valinnaisena ranskaa, mutta en jatkanut koska viimeisimmät arvosanat olivat 7, kun taas alussa 9.) Englanti oli yläasteella 8 (vaivoin) ja ruotsi 8. Nyt kummatkin lukiossa 7. Pitkästä matikasta tullut 1.kurs.9,2. kurs.8 ja 3. kurs. todennäköinen 7-8 (ei olla vielä saatu takaisin). Humanistiset aineet kiinnostavat siis (historia, yhteiskuntaoppi, maantieto, filosofia) mutta niiden kanssa tulisi olla kieliä, joissa taas en menesty (pidän niistä kuitenkin). Matematiikka taas menee suhteellisen hyvin, mutta ei kiinnosta.
Mitä teen? Vaihdanko lyhyeen matematiikkaan vai pysynkö pitkässä? Kirjoitanko mitä kieliä, ja aloitanko saksan, ranskan tai jonkin muun (henkilökohtaisia suosituksia/kokemuksia)?
Mitä teen? Vaihdanko lyhyeen matematiikkaan vai pysynkö pitkässä? Kirjoitanko mitä kieliä, ja aloitanko saksan, ranskan tai jonkin muun (henkilökohtaisia suosituksia/kokemuksia)?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos pitkä menee hyvin niin kannattaa pysyä siinä. Matematiikan osaajilla on kova kysyntä työmarkkinoilla. Mutta kyllä tuolla englannin 8:n keskiarvolla kirjoitukset läpi pääsee, samoin ruotsin. Ja jos päädyt kirjoittamaan pitkän matikan, voit valita lyhyen kielen, tai päin vastoin, vaikka oletkin pitkällä matikalla niin sen voi kirjoittaa lyhyenä. Kannattaa jutella opon kanssa.
Mistähän tämä harhaluulo tulee, että humanistin pitäisi lukea kieliä?
Esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan valintaoppaassa sanotaan, että äidinkielen arvosanasta saa 6-21 pistettä ja kaikista muista aineista valitaan kolme parasta, joista saa 1-16 pistettä per kirjoitettu aine. Noista kolmesta aineesta enintään kaksi saa olla ainereaaleja tai vieraita kieliä, joten kielten opiskelua ei selvästikään korosteta.
Kieliä lukemalla ei saa töitä eikä pätevyyttä yhtään mihinkään, joten kuulostaisi oudolta, jos jossain oikeasti erikseen vaadittaisiin kielten opiskelua. Tosin humanisteille työllistyminen tuntuu muutenkin olevan toissijainen seikka.
Miten sitten valinnaiset kielet? Pitäisikö ottaa pari kurssia ranskaa kun kerran olen käynyt ne ylä-asteella? Onko mitään hyötyä?
Eli ei. Selvä, kiitos.
Mutta mitäs jos matikka ei kiinnosta? Olisiko enemmän hyödyllistä ottaa muita reaaliaineita ja lyhyt matikka?
No tietysti sinun kannattaa tarkistaa eri yliopistojen arvosteluperiaatteet. Käytin aiemmin esimerkkinä Itä-Suomen yliopistoa, jonka yhteiskuntatieteiden puolen arvosteluperiaatteissa ei tehty eroa pitkän ja lyhyen matikan välillä. Tästä seuraa melkein automaattisesti se, että jos aiot käyttää matikkaa vain työkaluna pääsykokeissa etkä halua lukea siitä itsellesi loppututkintoa, niin vaihda lyhyeen ja käytä säästetty aika toisessa aineessa loistamiseen.
Toisaalta voit myös kärvistellä pitkän matikan kurssit lukiossa mutta mennä kirjoittamaan vain lyhyen matikan. Lyhyen matikan laudatur eli L vastaa muistaakseni tekniselle puolelle haettaessa pitkän matikan M:ää, joten tehtävät ovat lyhyen kirjoituksissa selvästi helpompia.
Ja btw, jos matikka sujuu, niin ei ehkä kannata kiiruhtaa kursseja alta pois heti ensimmäisissä jaksoissa. Ylioppilaskirjoituksiin tulee tehtäviä lähinnä pakollisista kursseista ja muistaakseni jokeritehtävät, joista saa parhaat pisteet mutta joihin kukaan ei osaa vastata, voidaan ottaa tehtäviä myös syventävistä kursseista.
Matikassa on se vika, että jos asiat unohtuvat, niin niiden pänttääminen kirjoituksia varten voi tuntia tuskalta, vaikka kouluissa kai kertauskurssejakin järjestetään. Kannattaa siis yrittää päästä kirjoittamaan matikka pois alta melko pian viimeisten matikan kurssien jälkeen.
Itse suosittelisin kyllä kokeilemaan joitain kieltä (venäjä,saksa,ranska,espanja etc.). Vai onko "timeandspace" eri mieltä?
Mulla nyt ei ole oikeasti mitään tietoa siitä, miten nykypäivänä noi ainejaottelut menevät ja mitä yleensäkään voi kirjoittaa. Oikeastaan en ole ikinä tiennyt niistä, kun päätin jo seiskaluokalla kirjoittaa enkun sekä luonnontieteelliset aineet eli matikan, kemian ja fysiikan (ja pakkoäikän), joten en ole koskaan joutunut noita miettimään.
Tietysti kannattaa vierasta kieltäkin kokeilla, jos tuntuu että siitä voisi saada paremman arvosanan kuin jostain muusta vaihtoehdosta. Lukiossa luetuilla aineilla ei ole juuri mitään merkitystä jatko-opinnoissa menestymisen kannalta, ainoastaan sisään pääsemisessä. Kenties ainoana poikkeuksena juuri luonnontieteet, mutta omakehu haisee.
Jotkut hullut raatavat saadakseen sen kahdeksan tai yhdeksän laudaturia, vaikka hakupisteisiin lasketaan aina vain ne neljä parasta ainetta. Ei siinä ole mitään järkeä.
Itse asiassa tekniselle puolelle saa lyhyen matikan L:stä yhtä paljon lähtöpisteitä kuin pitkän B:stä http://dia.fi/diplomi-insinoeoeri/valinta-diplomi-insinoeoerin-tutkintoon-johtaviin-hakukohteisiin/valinta-alku-ja-koepisteiden-perusteella.aspx