Moi, koittakaa nyt käyttäytyä ja antaa asiallisia vastauksia ;) Eli oon parikymppinen ja ihan ok-näköinen kundi. Hoidan itteeni ihan kohtalaisesti ja urheilen yms, käyn kyl baareissakin yms, siis semmoista perusnormaalia elämää kai elän työnteon ohella. Mutta mä olen transkundi, eli siis syntymäsukupuoleltani luokiteltu naiseksi / androgyyniksi. :(
Tästä tietää tosi harva mun nykyisessä elämässä koska olen siis ollut hormonihoidossa ja aika kauan, olen maskuliinen enkä mitenkään erityisen lyhyt, joku 172 tmv pitkä. Mulla on kaunis silee, aika miehekäs rinta, mutta oon joutunut sen hommaamaan leikkauksella eli arvet on, aika selkeet varsinkin jos osaa kattoo, mut esimerkiksi uimahalleissa yms ei ole kyl koskaan kukaan mitään tuijottanut tms.
No kumminkin. Mä olen homo, ja oon siis joskus ollut suhteissa, nykysin sinkku jo jonkin aikaa. Miten te suhtaudutte / voisitteko olla parisuhteessa meikäläisen kanssa?? Ainoo oikeestaan mistä voi tietty sanoo etten ihan syntymämies (ulkosesti) ole on se, ettei mulla ole tietty alakerrassa ku man-pussy :'( En luultavasti ees koskaan mee sitä leikkauttaan koska pelkään tunemusten yms menoa, oon tosi herkkä...
Mulle aika usein kundit on tullut ehdotteleen tai ihan jutteleen homomestoilla, mutta paitsi noita muutamaa suhdetta niin en ole edennyt pitemmälle tai kertonut mitään. Oon ihan jees-näköinen siis jne.
Mut mä tiedän et varsinkin homot on aika munakeskeistä sakkia. En ittekään olisi ehken toisen transkundin kanssa, en ole kyl kokeillut et paha sanoa. Mut onks tää ihan ehdoton turn-off? Mun eksä(t) ollu bi.
Ja sit semmosta kanssa, et jos nyt olisitte juttusilla tosi mukavantuntuisen tyypin kaa ja näin, niin miten te ragoisitte sit ku se sanois et on trans? Ja lähtisittekö vetään heti? Entä jos tutustuisitte paremmin ja alkasit oikeesti tuntee jotain ja sit tää kertoisi? Onkse ihan huijaamista jos ei heti möläytä vaan tutustuu ja sit kertoo kun alkaa juttu mennä vakavammaksi?
En oikein tykkää ajatuksesta yhden illan jutuista.
Kiitti asiallisista vastauksista - olkaa rehellisiä, en ota nokkiini.
Tästä tietää tosi harva mun nykyisessä elämässä koska olen siis ollut hormonihoidossa ja aika kauan, olen maskuliinen enkä mitenkään erityisen lyhyt, joku 172 tmv pitkä. Mulla on kaunis silee, aika miehekäs rinta, mutta oon joutunut sen hommaamaan leikkauksella eli arvet on, aika selkeet varsinkin jos osaa kattoo, mut esimerkiksi uimahalleissa yms ei ole kyl koskaan kukaan mitään tuijottanut tms.
No kumminkin. Mä olen homo, ja oon siis joskus ollut suhteissa, nykysin sinkku jo jonkin aikaa. Miten te suhtaudutte / voisitteko olla parisuhteessa meikäläisen kanssa?? Ainoo oikeestaan mistä voi tietty sanoo etten ihan syntymämies (ulkosesti) ole on se, ettei mulla ole tietty alakerrassa ku man-pussy :'( En luultavasti ees koskaan mee sitä leikkauttaan koska pelkään tunemusten yms menoa, oon tosi herkkä...
Mulle aika usein kundit on tullut ehdotteleen tai ihan jutteleen homomestoilla, mutta paitsi noita muutamaa suhdetta niin en ole edennyt pitemmälle tai kertonut mitään. Oon ihan jees-näköinen siis jne.
Mut mä tiedän et varsinkin homot on aika munakeskeistä sakkia. En ittekään olisi ehken toisen transkundin kanssa, en ole kyl kokeillut et paha sanoa. Mut onks tää ihan ehdoton turn-off? Mun eksä(t) ollu bi.
Ja sit semmosta kanssa, et jos nyt olisitte juttusilla tosi mukavantuntuisen tyypin kaa ja näin, niin miten te ragoisitte sit ku se sanois et on trans? Ja lähtisittekö vetään heti? Entä jos tutustuisitte paremmin ja alkasit oikeesti tuntee jotain ja sit tää kertoisi? Onkse ihan huijaamista jos ei heti möläytä vaan tutustuu ja sit kertoo kun alkaa juttu mennä vakavammaksi?
En oikein tykkää ajatuksesta yhden illan jutuista.
Kiitti asiallisista vastauksista - olkaa rehellisiä, en ota nokkiini.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Vanhemmillani, suvullani ja kavereillani kesti 10 vuotta nielaista pelkästään homoseksuaalisuuteni ja lopulta kun olen vakuuttavasti elänyt sen vuosikymmenen hyvin siivosti, poliittisesti korrektisti, kouluttautunut, käynyt töissä ollut heille kaikille extra-mukava, aina auttanut heitä pyyteettömästi ja kuunnellut kiltisti kaikki ilkeydet, ei ole ollut edes poikaystäviä näkösällä, joista he olisivat olleet tietoisia. En ole löytänyt seurustelusuhteeseen ketään sellaista kaltaistani, jonka he hyväksyisivät ja jollaisen itsekin haluaisin muutenkin. Seksiä on ollut, mutta siitä en ole huudellut. Nyt vuosikymmenen jälkeen he ovat suurin piirtein kunnolla hyväksyneet minut ja toteavat, että "Noh, sä olet ok. Ei se homous nyt maailmaa kaada, pääasia, että se tuleva miehesi on edes valkoihoinen suomalainen."
Tuli mieleen, että mitäs jos esittelisin heille transsukupuolisen poikaystävän ja elämänkumppanin... Paha sanoa tuohon mitään.
Olit tyttö ja pidät miehistä, silti muutat itsesi "mieheksi" ollaksesi "homo".
Jos ei ole elimellistä vikaa niin se vika on korvien välissä, johtuupa sitten kasvatuksesta tai mistä tahansa.
Oliko sinulla normaalit naisen sukuelimet, vai mitä tarkoitat "nainen / androgyyni"? Jos ei ole ollut normaalit sukuelimet, niin sitten leikkauksen ymmärtää eikä väliä vaikka haluaisikin olla saman sukupuolen kanssa.
En tajua miksi yhteiskunta maksaa sukupuolenvaihtokuluja kenellekään fyysisesti normaaleille, saati kun haluaa olla "homo" tai "lesbo". Ja varsinkin kun niitä rahoja ei meinaa riittää oikeiden sairauksienkaan hoitoon.
En tuomitse ketään ihmisenä, mutta pitäisi saada ajatuksensa kuntoon, eikä leikkelyttää itseänsä ja syödä hormoneja lopun ikäänsä. Ainakin se pitäisi tehdä omalla kustannuksellaan, monet ovat myös katuneet.
Hyvää jatkoa joka tapauksessa, varmaan joku kiinnostuu.
^ Oletpas pelle.
Aloittajalle; samoja kokemuksia että homot on aika munakeskeistä kansaa (en yleistäisi ellei niin moni olisi tätä tehnyt selväksi) mutta myös ollut etenkin bi-porukassa kiinnostusta. Moni on sanonut suoraan että ei kiinnosta mutta harvoin (koskaan??) mitenkään ilkeästi. :) Itse oon ollut hyvin avoin varsinkin silloin kun oli haku päällä.
Olisi tosiaan kiva kuulla mitä muut ajattelee, siis biokundit. Itse oon homosuhteessa eikä kundini ole koskaan mua muuna pitänyt kuin sinä miehenä mikä oon.
Tsemii
Jos joku on saanut päähänsä, että haluaisikin olla mieluummin toista sukupuolta tai yh-äiti syöttänyt sellaista, niin miksi hel-vetissä yhteiskunnan se pitäisi maksaa.
Omalla kustannuksellaan jokainen tehköön mitä lystää. Terveydenhuoltorahoilla on oikeaakin käyttöä esim. vanhustenhoidossa.
oikeasti leikelty nainen ja paperillakin niin kauan kunnes poistetaan kohtu ja tehdään tekopenis. Huomaahan sen kuvastakin, ettet ole syntynyt mieheksi.
Epämuodostuneiden tai molemmat sukuelimet omaavien onneksi annetaan nykyään itse aikuisena päättää kumpi haluaa olla tai pysyvätkö sellaisena.
Niin ja homomiehet saisivat myös itse maksaa hiv-hoitonsa, peräsuoliongelmansa ym. hoidot. Omalla kustannuksella kun jokainen saa tehdä mitä itse lystää, niin maksakoot myös omien toimien aiheuttamat vaivansa. Miksi ihmeessä yhteiskunnan pitäisi maksaa homojen terveydenhuoltoa?
Miltäs nyt tuntuu?
Kannattaisin muuten, mutta en inhimillisistä syistä. Siinä on kyse hengenvaarallisesta sairaudesta, mille ei voi enää mitään kun kerran sairastunut. Esim ylipainosta johtuvat sairaudet sen sijaan pitäisi ilman muuta maksattaa itsellään, koska se ei tule ainakaan vahingossa ja aina voi laihduttaa.
HIVin voi saada kuka tahansa, eikä tartuntalähdettä voi useinkaan varmaksi todistaa tai edes seksuaalista suuntautumista. Prosentuaalisesti taitaa olla jo enemmän heteroilla.
Myös peräsuoli voi oikein hyvin, en harrasta per-sepanoja. Monet lesbot kuulema tildoilee sinnekin ja naiset yleensäkin työntelee sisälleen mitä tahansa, tulehdukset hyvin yleisiä. Kannatat varmaankin korvausten poistamista.
"Hyvältä tuntuu"
Sellaista se on se tunnevammaisena eläminen.
Kirjoituksistasi saa sen käsityksen ettei ole auttanut tai paremminkin terapian sijaan olet leikkelyttänyt ruumistasi.
"En ittekään olisi ehken toisen transkundin kanssa, en ole kyl kokeillut et paha sanoa."
Mikset olisi? Miehiä nekin on.
Sulla on siis naisen vehkeet? Voitko saada lapsia niillä?
Itsekin olen homo(tai bi, mutta pääasiassa kuitekin miehiin päin) transmies ja monesti meinannut kirjoittaa samanlaisen keskustelunavauksen mutta enpä sitten ole viitsinyt kun arvasin ettei asiallisia vastauksia tule. Itsekin jo kauan hormoneilla ollut ja rintakehä leikattu mutta alakerran leikkauksiin en ainakaan näillänäkymin oo menossa. Todellakin olisi erittäin mukavaa kuulla asiallisia vastauksia tähän aiheeseen muilta homomiehiltä.
Sen näkee jalkojen välistä onko mies vai nainen.
Ai, että asiallisia vastauksia on vain samaa mieltä olevat. On varmaan mukava ajatella, että teidänkin turhista turhimpiin leikkauksiin ja hormonihoitoihin tuhlatuilla rahoilla olisi voitu pelastaa monen lapsen henki.
Olen homo ja pidän kyrvästä. SIksi ei transut kiinnosta. Jos pillua haluaisin niin en olisi tällä palstalla.
Oon nähny ihan kivan näkösiä transmiehiä, en tosin koskaan ole ollut kiinnostunut piiraasta. En tiedä miten seksi sujuisi, ei oo naisten värkistä kokemusta. Suuseksi saattais olla totuttelua. Mut miksipäs ei, kai se on helpompi panna pimppaan ku peppuun, koska jos toista sattuu ja se ei nauti siitä, niin se vie halut.
Trans tai vehkeet ei mua vaivaa. En tiedä oonko bi tai jotain, mutta oon rakastunu kaikenlaisiin ihmiseen vehkeistä riippumatta... Saattaisi olla hyvinkin eksoottinen kokemus ihastua mieheen jolla naisen vehkeet :)
Niinpä, ainakin omalla kohdalla kiinnostusta on ollu nimenomaan bi-porukasta.
Mä luulen, että monelle on kynnys sanoa ettei kiinnosta jos ei koe transkundia (tai -naistakaan) haluttavaksi. En mäkään ole koskaan kuvitellut voivani olla transmiehen kanssa, ja jos jonkun mielestä sýyni on pinnallisia niin olkoon sitten niin. Ei sitä haluilleen ja himoilleen mitään voi.
Ei se ole multa pois tai loukkaa mua jos joku homoksi itsensä tituleeraava ei koe transmiestä seksuaalisesti haluttavaksi. Mutta mä tajuan että sen sanominen ääneen voi olla vaikeeta, kun pelätään että loukataan toista.
Ehkä mulla on enemmän ymmärrystä heitä kohtaan enkä siksi ota nokkiini, koska olen itte samanlainen :-p
Kuitenkin, on _paljon_ homokundeja joita kiinnostaa, voin oikeasti sanoa omasta kokemuksestani.
En tiedä miksi ajauduin tähän keskusteluun, ehkä naisen intuitio johdatti homokeskusteluun (ja ehkä vähän hlbti-aktivismikin), mutta olen tosi järkyttynyt. Vaikka olisihan minun pitänyt tietää.
Tässä keskustelussa on homomiehiltä pari ihan karmeaa kommenttia, jotka osoittavat sen, minkä olen itsekin vuosien varrella kokenut.
Monet homomiehet ovat rasistisempia, julmia ja törkeämpiä kuin kukaan muu. Homous ja sen tuomat vaikeatkin kokemukset eivät kasvata homomiehiä kokonaisemmiksi tai henkisesti suuremmiksi. Päinvastoin.
Itse olen sukupuoleni korjanneena naisena kuullut kaikkei p*skamaisimmat ja inhottavimmat kommentit juuri homomiehiltä. Kukaan ei osaa olla niin törkeitä ja julmia kuin homomiehet. Itse asiassa tästä syystä en ole enää oikeastaan tekemisissä homomiesten kanssa, vaikka nuorempana ja korjausprosessissa olevana kävinkin paljon homobaareissa ja minulla oli homokavereita. Ilmeisesti siihen asti kun kävin leikkauksessa, kaikki oli vielä heille "hyvin". Ehkä minunkin entinen tavarani kiinnosti sen verran, että kohtelu oli asianmukaista.
Mitä homomiehille oikein tapahtuu matkan varrella? Ovatko he ihan alusta asti inhottavia vai tuleeko heistä sellaisia elämän varrella, kun he alkavat vanheta ja katkeroitua? Vai mikä siinä on.
Aloittajalle sen verran, että samanlaisten asioiden kanssa täälläkin kamppaillaan, itse tosin heteromiesten kanssa. Olen kuitenkin todennut, että on paras olla ilman kuin tekemisissä idioottik*sipäiden kanssa. Ystäviä löytyy aina. Ja jos saan antaa neuvon, älä kysele muilta, pitävätkö he sinusta. Kyllä sen huomaa, jos joku pitää. Ja jos tosiasiat järkyttävät, niin sellainen tyyppi ei ollut sitten se oikea. Sori tää paasaus, mutta pidä itsesi miehenä. :)
olet sitten ilmeisesti maksattanut yhteiskunnalla leikkauttamisesi miehestä "naiseksi".
Pahempia ne lesbonaiset homopaikoissa ovat suustaan ja tappelemaan, siksi en haluaisikaan niitä homopaikkoihin ja miksi eivät viihdy keskenään.
Miehet vaan homoinakin ovat järkevämpiä ja puhuvat niin kuin asiat ovat, totuus voi sattua. Sinulle lienee hormonihoito tehnyt tehtävänsä. Tasa-arvo ei ole rasismia vaikka femakot niin väittävätkin.
Vanhaa sananlaskua mukaillen, kuka se naista miehenä pitäisi ellei nainen itse.
Syyllistävä viestisi ei tehoa, sori vaan. Julkinen terveydenhuolto on julkista terveydenhuoltoa ja sinun mielipiteelläsi ei ole merkitystä tässä asiassa: julkinen terveydenhuolto korvaa vain sellaiset hoidot, jotka ovat lääketieteellisesti perusteltuja ja edistävät terveyttä. Muita hoitoja tehdään sitten yksityisellä puolella.
Yksikään lesbo ei ole ollut minulle koskaan ilkeä. Homot ovat olleet.
Anteeksi vaan, mutta sinun viestisi ovat olleet kaikkea muuta kuin järkeviä. Et ehkä itse näe tätä ja sekin kertoo siitä, että järkevyys ei ole ominaisuus, jonka siinuun ensimmäisenä liittäisi.
Hormonihoito tosiaan teki tehtävänsä: sen tehtävä oli muuttaa kehoni hormonitasot.
Ja tasa-arvosta et taida tietää paljonkaan.
Mutta toivottavasti löydät itsestäsi vielä hyviä ja positiivisia tunteita, joiden avulla voit saavuttaa tasapainoisemman ja omaa elämääsikin paremmin kannattelevan myönteisen itsesi. Se auttaa tulemaan paremmin toimeen sitten ihmistenkin kanssa, jopa olemaan ystävällinen.
Kaikkea hyvää elämääsi.
Ehkäpä jos sinullakin olisi yhtä korkea ÄO, olisit ollut sinut ruumiisi kanssa jopa ilman terapiaa.
Tasa-arvoa ei ole ollut enää sen jälkeen kun femakot pääsi vaikuttamaan lakeihin, mutta asiat voi muuttua.
Minähän olen ystävällinen ja yritän ymmärtää, miksi on niin vaikeaa hyväksyä se sukupuoli mihin on syntynyt. Miten voitte paasata hyväksynnästä kun ette hyväksy edes itseänne?
Homous on sopimatonta :DD lopettakaa heti :D
T:Viljami