Niin lähellä, mutta silti niin kaukana...
Perjaina hiipii taas outo kaipuu ihmismieleen.
Avaruuden halki 47000 kilometrin tuntinopeudellä kiitävä asteroidi ohittaa maapallon ainoastaan 27700 kilometrin etäisyydellä.
Kuin yksin jätetty sielu keskellä mustaa ja hyytävää maailmankaikkeutta.
Orpona, unohdettuna ja ilman kumppania se tekee pitkää vaellustaan taivaankannen poikki.
Sillä on edessä vielä ikuisuus tuntemattomaan määränpäähänsä.
Se on kuin heitteille jätetty ihmissielu, joka joutuu kiertämään loputonta kehää saapumatta mihinkään.
Koko suunnaton avaruus on sen koti, mutta kuitenkin se on aivan yksin.
Ja miksi itselle tulee joskus samanlainen olo, vaikka meitä on jo muutenkin liikaa?
Perjaina hiipii taas outo kaipuu ihmismieleen.
Avaruuden halki 47000 kilometrin tuntinopeudellä kiitävä asteroidi ohittaa maapallon ainoastaan 27700 kilometrin etäisyydellä.
Kuin yksin jätetty sielu keskellä mustaa ja hyytävää maailmankaikkeutta.
Orpona, unohdettuna ja ilman kumppania se tekee pitkää vaellustaan taivaankannen poikki.
Sillä on edessä vielä ikuisuus tuntemattomaan määränpäähänsä.
Se on kuin heitteille jätetty ihmissielu, joka joutuu kiertämään loputonta kehää saapumatta mihinkään.
Koko suunnaton avaruus on sen koti, mutta kuitenkin se on aivan yksin.
Ja miksi itselle tulee joskus samanlainen olo, vaikka meitä on jo muutenkin liikaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jesse on sanonut, että Jerikon muurien lohkareita kannattaa varoa, ne eivät niin helposti tule katoamaan.
Sanoi hän myös, että ei niistä esimerkkiä kannata ottaa, ne ovat vain ohimeneviä.
Hän vilkaisi mua sitten joteski veikeesti...
Elä vakavin mielin, anna sielusi elämän mukana vaeltaa.
Aloimme nauraa hervottomasti.
Karseen taivaallinen kaveri on hän.
Mutta minä opin jättämään inhimilliset turhanpäiväisyydet.
H.
Joo se melkein tuli vastaan ja moikattiin kun tuossa hiljattain lensin 11000 metrin korkeudessa :)
Mielellään saakin asteroidi ylväästi yksinään lentää kaukana, kaukana. En haluakaan hänen Tellustamme tallustelevan lähentelemään.
Yksin on hyväkin olla, ainakin ajoittain. Ilman vapaaehtoista yksinoloa tuntisin pahaa oloa.
Yksinhän ihminen loppujen lopuksi on.
Koskaan toinen ei voi täysin toista ymmärtää, liekö tarpeenkaan.
Sielussaankin voi sukellella avaruudessa halunsa mukaan, kun sitä ei rajoita mikään muu, kuin oma mielikuvitus.
Minua korkean paikan kammo.
Joskus tappoi lähes kaiken elämän maapallolla.
Aika on lyhyt avaruuden ajassa.