Kannattamattomia ivestointeja ei kannata tehdä metsätaloudessakaan.
Työn ja materiaalien hinnat ovat kohonneet puunmyyntihintoja huomattavasti reippaammin ja käyttö/vuotuinen puunkasvu on pienentynyt jatkuvasti.
Jos puita istutettaisiin avohakkuualueille nykysuosituksia harvempaan, voitaisiin
kannattavuutta parantaa. Kuitupuuta ei kannata istuttamalla kasvattaa millään nykyarvolla laskettuna. Riittäisi että istutettaisiin vain se määrä uusia taimia, joista
saadaan tulevaisuudessa tukkipuita. N. 1000 kpl/ha taimia riittäisi useimmissa kohteissa. Esim. tuleville ajourille ei kannata istuttaa ollenkaan.
Kustannussäästöllä voi vaikka kustantaa tulevan taimikonhoidon.
Myös luontaisen lehtipuusukupolven kasvatuksen salliminen varsinkin tyvilahokuusikoiden hakkuun jälkeen olisi järkevää ja kannattavaa, kun energiapuu
on yksi puutavaralaji nykyään.
Energiapuun korjuseen tulisi vain kehittää motoa parempi ratkaisu; puimurin tapainen korjuukone-paalain yhdistelmä (jossain ulkomailla lienee käytössä vast.)
Työn ja materiaalien hinnat ovat kohonneet puunmyyntihintoja huomattavasti reippaammin ja käyttö/vuotuinen puunkasvu on pienentynyt jatkuvasti.
Jos puita istutettaisiin avohakkuualueille nykysuosituksia harvempaan, voitaisiin
kannattavuutta parantaa. Kuitupuuta ei kannata istuttamalla kasvattaa millään nykyarvolla laskettuna. Riittäisi että istutettaisiin vain se määrä uusia taimia, joista
saadaan tulevaisuudessa tukkipuita. N. 1000 kpl/ha taimia riittäisi useimmissa kohteissa. Esim. tuleville ajourille ei kannata istuttaa ollenkaan.
Kustannussäästöllä voi vaikka kustantaa tulevan taimikonhoidon.
Myös luontaisen lehtipuusukupolven kasvatuksen salliminen varsinkin tyvilahokuusikoiden hakkuun jälkeen olisi järkevää ja kannattavaa, kun energiapuu
on yksi puutavaralaji nykyään.
Energiapuun korjuseen tulisi vain kehittää motoa parempi ratkaisu; puimurin tapainen korjuukone-paalain yhdistelmä (jossain ulkomailla lienee käytössä vast.)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Totta töriset, että kustannuksissa täytyy olla tarkkana.
Muutama asia tuossa vähän silmään särähtää. Tuo 1000 tainta toimii varmaan jollain tasolla, jos siitä taimesta näkee heti että tuo kasvaa kunnolla. Entäs jos niistä tuhannesta neljännes menee hirven suuhun, neljännes tuhoutuu muuten vaan ja sitä rataa? Saattaa jäädä loppupelissä aika harvaksi. Toki luonnontaimia yleensä tulee lisänä, mutt aonko varmaa?
Tuo energiapuutouhu on täsyin tukien varassa. Se on lähes kaikille toimijoille tällä hetkellä kannattamatonta subventiopuuhastelua. Paljon täytyy tapahtua että siitä bisnekseksi olisi. Jokainen tyylillään, mutta ei e-puun kasvatusta minun metsiini ainakaan toistaiseksi. Klapihommat erikseen roskapuun poistossa.
Ja ne ajourat vielä kertaalleen! Kun kuviolle perustetaan uusi metsä, niin tavoitteena lienee paljon puuta/ha. Kun taimikko saadaan kauttaaltaan täystiheäksi, raivaillaan ajoissa jne. lienee aikanaa tarkoitus harventaa kuitua ja parrua pois. Sitä kuitua kone pui edellään tehden mm. ajouraa itselleen. Niistä ajouralta kaadetuista puista puuntuottaja saa euroja, jonka takia tätä puuntuottamista yleensä harjoitetaan. Mitä se taimikko/nuori kasvatusmetsä niillä ajourilla tekee?
Hirvien talvilaidunalueillahan ei kannata istuttaa mäntyjä nykyisillä hirvitiheyksillä.
Ajourattomuuden hyötynä on mahdollisuus ajourien pohjamaiden käyttäminen uudistamisessa mättäiden tekoon. Ajourat toimivat tämän jälkeen kosteilla kohteilla
samalla ojina.
Esim. 1000 kpl / ha taimimäärä vastaa ilman ajouria n. 1250 kpl / ha tiheyttä.
Siinä on jo tuhoutumisvaraakin mukana, kun lasketaan mukaan mahdoll.
luontainen taimiaines.
N. 400 €:n säästö/ ha uudistamisvaiheessa vastaa jo 3 %: n reaalikorolla laskettaessa suunnilleen 1000 € säästöä ensiharvennusaikaan mennessä.
Mitä pohjoisemmaksi mennään sitä tarpeellisempaa on kiinnittää huomiota uudistuskustannusten kannattavuuteen. Sillä on paljon eroa, jos eh-puu on
esim. 50 l 35 vuoden iässä, tai 70 l 30 vuoden iässä. Jos uudistuskulut on kuitenkin suunnilleen samat molemmissa tapauksissa.
Energiapuuhomma liittyy tähän siinämielessä, että Suomessa ollaan sitouduttu
bioenergian tuoton merkittävään lisäämiseen tulevaisuudessa.
Olisi hyvä asia kansantaloudenkin kannalta saada ostoenergian sijaan kehitettyä
kotimaista energiaomavaraisuutta.
Pystypuusta harventamalla ei juuri kannata nykyhinnoilla energiapuuta kerätä, mutta nopeakasvuisia lehtipuita puimalla voisi olla kannattavaakin.
Leppä esim. tuottaa nuorena biomassaa nopeimmin kotimaisista puulajeista, eikä
kelpaa hirville ja lisäksi lannoittaa typellä maaperää ilmaiseksi.
Istutukset, taimikonhoidot, energiapuuhommat ja ensiharvennukset ovat niitä mitkä pilaavat metsän ja tuovat vain kustannuksia. Ajourien istuttamiset tai istuttamatta jättämiset samoin kuin 1000 kpl/ha taimimäärät ei tuo yhtään sen enemmän alennuksia kustannuksiin ja on vaan turhaa pikkunäpertelyä.
Jos haluaa todellisen kustannussäästön metsässä aikaiseksi on ainoa vaihtoehto siirtyä jatkuvaan kasvatukseen. Uudistamiskustannukset ja taimikonhoidot jää kokonaan pois samoin kuin tuottamattomat energiapuuhommat ja ensiharvennukset. Jatkuvan kasvatuksen metsästä korjataan ainoastaan laadukkainta arvokkainta puuta eli tukkia.
Et ole tainnut ite jatkuvaa kasvatusta kokeilla? Se että pääperiaatteena on että hakataan vain tukkipuuta, ei todellakaan tarkoita sitä että taimikonhoitoa ei tarvitsisi tehdä. -> Taimiryppäitä joudutaan raivailemaan aivan samoin kuin nykyisesä mallissakin, jätettävien puiden valinta tosin on vielä tarkempaa kuin nykyisessä mallissa. Taimia ei välttämättä tule joka kohtaan jolloin joudutaan avittamaan luontoa tekemällä laikkuja metsään kuokalla tai terracutilla ja mahdollisesti jopa kylvämään siemeniä näihin laikkuihin. Tässä vain muutama esimerkki jatkuvan kasvatuksen metän hoitoimenpiteistä, eli jos helppoutta haette ja luulette että hoidosta ei aiheudu kustannuksia ei jatkuva kasvatuskaan ole oikea vaihtoehto teille.
Eipä muuten mene noin vaan jatkuvassa kasvatuksessa metsä on jatkuvasti peitteellisenä. Taimikonhoitoa ei todellakaan tehdä koska luonto itse hoitaa asian. Ja vielä vähemmän siellä tarvitse heilua kuokan tai jonkun ihme terracutin kanssa.
Mitä jos tutkit ensin tarkemmin jatkuvan kasvatuksen periaatteita ja tulet vasta sitten avautumaan tänne.
Olen tutkinut asiaa ja kokeillut ihan itekkiin omissa metsissä, oletko sinä? Se ei ole niin helppoa, kuin monesti annetaan ymmärtää. Joihinkin kohtiin taimia tulee aivan tuhottomasti jopa muutaman kymmenen sentin välein jolloin taimikon hoitotöihin joudutaan. Jos taimia ei hiukan harventele on jatkuva kasvatus tuhoon tuomittu idea (taimet kuihtuu liian tiheässä). Se että siellä on suurempaa puustoa ei tarkoita sitä että pienemppää puustoa ei tarvitsisi hoitaa. Toisaalle taas jää isoja alueita jonne ei tule taimia oikein millään jolloin luontoa joudutaan auttamaan esim sillä terracutilla (googlella tarkemmin tietoja terracutista).
Entäs jos kokeilisit tuota jatkuvaa kasvatusta ihan ite omissa metissäs (jos sulla semmosia on) ja tulet kertomaan jatkuvan kasvatuksen ihanuudesta ja helppoudesta vasta sitten. Se on hyvä kasvatusmuoto mutta vaatii hoitoa ja metänomistajalta perehtymistä enemmän kuin nykyinen malli.
"Se on hyvä kasvatusmuoto mutta vaatii hoitoa ja metänomistajalta perehtymistä enemmän kuin nykyinen malli."
Ainoa mikä tuossa sinun lauseessa pitää paikkaansa on tuo "hyvä kasvatusmuoto" kun puhutaan jatkuvasta kasvatuksesta.
Jatkuva kasvatus ei muuten todellakaan vaadi enemmän hoitoa vaan päinvastoin. Mitä jos ennen seuraavaa vastinettasi hankit käsiisi kirjan Metsän jatkuva kasvatus (Pukkala-Lähde-Laiho) ja luet sen sekä yrität ymmärtää mitä kirjassa kerrotaan jatkuvan kasvatuksen periaatteista.
Olen lukenut tuon kirjan kannesta kanteen, ja joissain paikoissa tuo onnistuu lähes hoitamatta mutta loppupeleissä se on harvinaista. Oman kokemuksen mukaan ilman auttamista/hoitamista taimettumisesta ei tule tasaista. Luotan enemmän omaan kokemukseen kuin johonkin kirjaan. Kirja on hyvä opus mutta ei siihen tule sokeasti luottaa ;) Mieti nyt ite omassa piässäs mitä tapahtuu jos muutenkin isojen puiden varjossa olevat taimet joutuvat kasvamaan vielä liian tiheässä.
Nii et vastannut siihen rivien välissä olevaan kysymykseeni että onko sinulla omakohtaista kokemusta jatkuvasta kasvatuksesta metsänhoitomuotona?
Vastaan tähän rivien välissä esittämääsi kysymykseen eli kokemusta kyllä on. Jatkuvan kasvatuksen periaatteilla on tällä hetkellä omistuksessani olevia metsiä hoidettu jo ennen Suomen itsenäistymistä. Eli luulen kokemusta olevan hieman enemmän kuin sinulla.
Voip olla melko rytteikköjä nuo teikäläisen metät jos oikeesti täysin hoitamatta jatkuvaa kasvatusta yrität tehä. Jokainen tietysti tuaploo tyylillään ja vajaatuottoista mehtee suomessa rittää kiitos näiden jotka luulevat metsien kasvavan kunnolla hoitamatta ;)
Omat metät ollu etellisten sukupolvien aikaan jatkuvassa kasvatuksessa, jonka jälkeen MHY (tai mikä nyt sillon linee ollutkaan) on kieltänyt sen useita kymmeniä vuosia sitten. Nyt taas muutetaan mehtiä jatkuvaan kasvatukseen, mutta ei ole kuulema onnistunut jatkuva kasvatus hoitamatta etellisiltä sukupolviltakaan, enkä sitä itekkään hoitamatta rupeaisi tekemään. Vajaatuottoisen metän kasvatus kun ei kannata...
Miksi aloit sotkea savon murretta sekaan? Lisääkö se jotenkin sinun kompetenssia tässä asiassa.
MHY on hyvä syntipukki kaikelle epäonnistumiselle, myös niille itse aiheutetuille. Tämän ovat huomanneet useat metsänomistajat sinut mukaanlukien.
Savossa kun asutaan nii jonkinlaista savon murretta puhun enkä enää kato tarpeelliseks yrittee kirjoittoo tyhjänpäiväselle foorumille kirjakielellä jota lukee vain muutama henkilö (tätä ketjua katsottu nyt vain 100 kertaa).
MHY vaan aikanaan lopetti jatkuvan kasvatuksen lähes täysin suomesta! Nyt tulevan lakimuutoksen myötä varmaan rupeaa taas yleistymään, mutta sen näkee varmaksi myöhemmin. Yleensä MHY ei ole tekosyy epäonnistumisiin, vaan se on aiheuttanut ne virheellisellä neuvvonnalla.
Vielä ei ole tietääkseni keksitty metänkasvatusmuotoa joka onnistuisi järkevästi ilman hoitoa. Siis siten että mehtä kasvaa mahdollisimman hyvin.
En viiti enää kiistellä kanssasi kun se ei minun metänhoitotapoihin tule vaikuttamaan mitenkään, eikä minkään foorumin kirjoituksien tulisi vaikuttaa kenenkään metänhoitotoimenpiteisiin!!!
Toivottavasti teet tulevaisuudessa järkevämpiä valintoja mehties hoidossa ;)
"Sillon peli o rehtijä ku tytölä o sata hehtaarija mehtijä", sano savolaepoeka ku nuapurin tyttöö vihile vei.
Aloittaja on oikeilla jäljillä. Kuitua ei todellakaan kannata kasvatella istutustaimista. Ensiharvennuksessa, n.20v kasvatuksen jälkeen saa rungosta vain taimen hinnan pois. Ajattelisin , että 1000-1500 tainta/ ha riittää oletuksena ,että väleihin tulee luonnon tainta, usein lehtipuuta. Ne voidaan hakata harvennuksissa pois, ja ne ovat siinä sellupuuna ja energiana vähintään havupuiden veroisia.
Ite meinasin alkaa ruiskuttamaan uudistusalat. Se vähä mitä olen reppuruiskulla roiskinut glyfosaattia, näkyy monta vuotta. Jos heinä ei ole ongelma, voi taimia laitella laskukoneen tai lain mukaan. Millä vehkeellä sitten onnistuu epätasaisen metsämaan ruiskuttaminen, sitä voi jokainen kauhukseen miettiä =)
Ruiskuttaminen aiheuttaa todennäköisesti sen että luontainen puusto jää istutetuista jälkeen tai samalle tasolle ja varmuudella ainakin myöhäistää raivaustarvetta. Heinäyksestä nyt puhumattakaan.
Pakko sitä on jotain yrittää. Jos glyfosaatin käyttö kiellettäisiin jostain syystä niin eiköhän sitä jostain aina ihminen kamansa saa :P
Aloittajalla tuskin omaa metsää? Vaikuttaa teoreetikolta.
No on omaakin metsää ja kokemusta myös käytännön töistä muutamalta vuosikymmeneltä.