Pakasteesta, mikrossa lämmittäen. Päällä punaista voita. Kokolailla maukasta. Kylmäsen tekemää oli, mulla aina rössöä varastossa, nälänhätää vasten. Lihapiirakat oli nimittäin finaalissa. Herkkua, ei tahdo raaskia ede syödä,. vaan kyllä sillä nälkä lähtee.
Mitä muilla vararavintona jemmassa pahan päivän varalta, Jalostajan hernerokkaako?
=DW=
Mitä muilla vararavintona jemmassa pahan päivän varalta, Jalostajan hernerokkaako?
=DW=
Vastaukset 48
Vanhimmat
Tarkoitatko rössyä?
Ihanaa oli lapsena. Viipale sitä ja päälle voita, lasi maitoa.
Pakastin täynnä sapuskaa, avattu varmaan viimeksi vuosi sitten.
Kaatopaikalle kaikki varmaan?
Jep. Rössö sama kuin rössy.
Linkki aiheeseen, en ole jäsen, mutta henkinen jäsen kuitenkin:
http://blogs.helsinki.fi/shentila/files/2005/04/RPS10.pdf
=DW=
On minulla sellainen pieni kotivara..hätävara ..joitakin tuotteita ..mutta usein nekin vanhenevat kun en muista ajoissa käyttää.
Rössö sanaa en ole milloinkaan kuullut... kiinnostuin ja guukletin .. sanoi että tupakkaa.. no en sitten uskonut heti..ruokaa sen täytyy olla.
Veripalttua, elikkäs verestä ja jauhoista tehtyä leipää.
=DW=
Enpä ole minä myöskään kuullut tuosta leipälajista tuota nimitystä.
Pohjois-Pohjanmaalla tuota verileipää nimitettiin Kampsuksi.
Olikin hyvää syötävää.
Outoa.
Meitsi kotoisin viimesen päälle Pohjois-Pohjanmaalta, ikinä kuullut sanaa "Kampsu"..
=DW=
DW/ Saattaa olla että puhutaan eri asiasta.
Kampsu oli verestä ja jauhoista leivottua limpun tapaista leipää. En muista oliko jauhot ohraa vai ruista.
Toinenkin samoista aineista leivottu leipä oli ohuehko, reikäleivän tapainen leipä. En muista oliko sillä joku muu nimitys.
Leipä oli vanhentuessaan kuivaa. Sitä liotettiin kuumassa maidossa. Sitä ruokaa kutsuttiin kampsupaistiksi.
Maistui hyvälle ja oli täyttä jytyä ruokana.
Leipäressu-nimen kuulin vasta täällä etelässä päin.
Meillä se sama tavara oli leipäpaistia.
Pannussa paistettiin oikeaa kunnon rasvaista possun kylkeä reilusti.
Kuivat leivänkannikat liotettiin vedessä keittäen pehmeäksi puuroksi.
Läskinpalat, kuuma läskinrasva ja leipäpuuro sekoitettiin ja syötiin nälkäisiin suihin herkkuruokana.
Läski oli silloin siellä päin harvinainen herkku, jota sai harvakseltaan pöytään.
Sama asia taitaa olla.
Nykyään oikeinkukaan tee rössyä itse, kotiteurastu. käytännössä kiellettyä.Rössyä saa kyllä ostaa, sitä ei ihan jokakaupassa ole. Meillä tehtiin sitä ennen kotona, kahta mallia, sellainen isompi vuokamalli, joka varsinaisesti aito rössyä, myös verileipää, joka oli mun mielestä vähän hiivaleivän tyylistä, ja sitten tietenkin verilätyt. Kaikki suunalleen samaa kamaa, mutta eri jauhoilla.
Mä syön mieluusti rössöä ihan leipänä. Mutta perinteisesti tehdään rössöpottuja. Vettä, pottuja,läskiä, sipulia ja rössöä. Erittäinkin hyvää, mutta vähän sama kuin mämmissäkin, näyttää vähemmän herkulliselta :D
=DW=
Veripalttua sanottiin ennen rössyksi.
Leipäressua tehtiin joskus kuivuneista leipäkannikoista liottamalla vedessä tai maidossa ja keittämällä pehmeäksi. Voin kanssa hyvää.
Joop
Aikanaan oli oikeastaan herkkuruokaa, kun kuivaneet letikon jämät ja kantapalat keitettiin maidossa. Nykyään tollasta ei saa, kun ei ite leivo, eikä kaupan nisut aja samaa asiaa. Justhan joku söi 5 vuotta vanhan kääretortun, ennen kotitekoisella sellasela ois voinut hakata nauloja vasaran sijasta.
=DW=
En ikinä syö mitään veriruokia tai leipomuksia, kuuluu sarjaan ei syötävää.Myöskin maksat, munuaiset eivät ole ruokalistallani.
Pakastimessa on reilusti hätävaraa, ruoaloppuja en pakasta ne saa biojäte omakseen.
Sama täällä, ne munuaiset ovat oikeita kusifilttereitä suodattavat kaiken, maksa taas täynnä epäpuhtauksia, ja kuka syö sian verta? ISO YÄK.
Iteasiassa sisuskalut on hyviä.
Aikanaan sai torilta savustettuja sisälmyksiä, niissä oli keukot ja munuaist ja mitä rapamahoja lie olleet. Oikein maukkaita. Ei saa enää, tullut jokin EU- direktiivi, en tiedä tarkemmin. Munuaiset ois hyviä, se urean lemu ei ole kovin herkullinen, että ei ole tullut tehtyä montaakaan kertaa.
Monesti ihmetellyt, miksi elukoita ei syödä kokonaan, periaatteessa niissä ei ole kuin luut, joita hankala syödä :D
=DW=
Syö makkaraa, siellä on koko eläin.
Luuthan jauhetaan luuemulsioksi ja se on lenkkien perusraaka-aine paljasti jo 20 v sitten muuan Kuopiossa makkaratehtaalla työskentelevä. Kertoi se muutakin...
Lapsuudessani äiti leipoi ruisleipää isomman määrän aina kerrallaan...olihan sitä perhettäkin jonnii verran....
Tein itsekin leipärössyä joskus ennen kouluun lähtöä kuivasta ruisleivästä ja oli hyvääää......oikeaa voita silmäksi niin namnam....
Meillä päin kuivasta leivästä ja vedestä tehtyä puuroa kutsuttiin jankiksi.
Sitä nautittiin voisilmän ja maitolasillisen kera.
Rössy taas oli kaupasta ostettua, vuoassa paistettua, uunissa turvonnut paksun pannukakun tapaista herkkua, vereen tehtyä.
Sitä kukin osti keittoonsa tarvittavn palasen.
Kuka nimitti mitäkin miksikin. Pääasia, että saatiin syödäkseen.
Olen syönyt leipäressua, mutta ei siinä verta ollut, vaan ruisleipää.
Itse teen joskus vieläkin vehnäleivästä, puolukkahillosta ja maidosta leipävanukasta. Kuivia pullan tai vehnäleivän palasia puolukkahillon kanssa kerroksittain vuokaan, maitoa reilusti päälle ja muutama voinokare pinnalle. Vaniljakiisselin tai ihan maidon kanssa hyvää.
Niinpä...leipäressuhan se oli meilläkin nimenä....
Jollekin tuottaa taas tyydytystä antaa tarpeettomia miinuksia.
Lapsellista.
Tambereen Koskipuiston Rossosta sitä saa kaikenlaista, kunhan jotenkin selvästi vielä sössöttää mössöstään :)
Mervin musta-makkara on listallani kerran viikossa.
Veristä touhua on sekin.
H.
En ole syönyt koskaan moista, tuota rössöä, verilettuja meillä tehtiin tuoreesta elukan verestä, ohrajauholla suurustettiin. Aikoinaan ostin tuoretta tai pakastettua verta, nyt sitä ei taida olla myynnissäkään, vain eineslettuja, eivät vastaa ite tehtyjä samana päivänäkään.
Leipäressua teki anoppini, ennen en ollut sitäkään maistanut, - hyvää oli.
Ei ennen tuhlattu mitään syötäväksi kelpaavaa, enkä osaa viskata ruokaa pois vieläkään, pakastan aina pikkumäärätkin mitä jää, joskus on kiva kun löytyy vaikka yhen hengen annos valmista ruokaa..
Pakasteessa meillä on hätävara eväät, ja joitain pussikeittoja kaapissa.
Pakasteverta on myynnissä. Veriletut on kyllä hyviä, vaan eineksenä niin halpoja, että ei ole tullut ite tehtyä kai koskaan.
=DW=
Tällaisena minä olen tottunut näkemään veripaltun...joskus.. Luin että käytävät nykyään veripulveria valmistukseen.. onkohan se kuitenkin ns. aitoa.
http://www.tapola.fi/tapola/images/veripalttu_tuotekuva.jpg
Mun ruokavarastoillani voisi ruokkia armeijan: säilykkeitä, kuivamuomaa, juomia.
Onkohan se joku sodanjälkeisen sukupolven trauma, varautua sellaiseen, mitä ei välttämättä tule ? Eli yllätysvieraisiin, vieraille viemisiin, siihen, että lähikaupasta puuttuu jotakin, mitä tarvitsisi...
Rössö ei ole tuttu - ja saattaisi verta sisältävänä olla jopa vastenmielinen minulle, vaikka mustaa makkaraa joskus syönkin.
Rössy se virallinen nimi on. Toki rakkaalla lapsella on monia hellittelynimiä.
Lähes kaikki hyvin tehty ruoka on herkullista, niin rössypotutkin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rössypottu
Miten sen sanoisi nätisti, tuo annos ei kyllä ole mitenkään houkuttelevan näköinen ..., mutta varmasti hyvää..luulisin.
No ei tuo annos ainakaan minun rössypotuiltani ennen syöntiä näytäkään. :))
Hyvää on.
Sivuan vahän rössy aiheesta....
Lapsuudessa syötiin myös maitopottua.....uusista perunoista se oli kaikkein parasta kera sipulin.
Äidin leipoma rieska jos oli vasta tehtyä keiton kanssa niin voi namnam....tulee vesi kielelle nytkin muistellessa.
Maitopotut juu hyviä.
Se kai jotenkin liian simppeli ruoka nykyaikana. Toisekseen, lehmän maitoa tahdo saada mistään. Noit vanhemmat eväät suunniteltu ruumiillista työtä tekeville mahan täytteeksi, sekin syy, että eivät kovin suosittuja, paree vääntää kevyempää.
=DW=
sishill/ Voi jeekula, ettäs muistutitkin. Maitopottuja, juuri mustasta muhevasta mullasta kuokittuna. Vielä keskenkasvuisia mukuloita.
Ryväs-sipuleita, nekin vielä hieman keskenkasvuisia, vasta maasta revittynä.
Ne ihanan makuiset varret sai syödä heti, muutta sipuliryväs pantiin maitopottuihin.
Johan meinasi mennä kielikin mukana, kun nälkäinen, kasvava pojankossi sai kupillisen nokkansa alle tätä herkkua. Kuuma keitto ei haitannut, koska oli pohjatuuli nokan alla.
Ensi kesänä pitääkin muistella menneitä ja keittää päsäyttää oikein kunnon maitopotut.
Maitopotuthan kai olivat maalla kansallisruoka, kesäisin?
Siitä hieman hienostuneempaa oli kesäkeitto?
Muistan, kuin maalaisenoni puuskahti:"Aina noita maitopottua"? :))
Tuli vielä mieleeni kun isä teki tirrilihaa.....rasvaista siansivua paistoi pannulla ja siihen sitten tummaa leipää kastettiin....oli sekin vallan maukasta. Ei nyt vanhempana oikein voi "tirritellä"...muuten kasvaa liikaa sivulle päin.
Mutta hyvää illan jatkoa kaikille...mie lähden salsailemaan.
Nykyään ei tahdo saada kunnollista sianlihaa, läski jalostettu pois.
Toi on kyllä oikein hyvää. Iteasiassa siitä saa oikein hyvän kastikkeen perunoille, kun lisää vettä ja sipulia. Maukasta ja takuulla epäterveellistä.
=DW=
Tirrilihahan on ruoka sinällään.
Rantuläskiä tirrataan pannulla, ja ruisleipää kastetaan siitä irronneeseen rasvaan.
Kerran laspuudessani maalla muistan itsekin sitä syöneeni.
Tuotahan miehet söivät talviaamuisin savottaan lähtiessään ja talkkunaa lisäksi.
"Silloin oli miehet rautaa, laivat oli puuta, hiiohei!"
Tällä hetkellä on iso pussi makaroonia, muutama nuudelipaketti, riisiä pahan päivän varalle. Pakasteessa kalaa, peuranpaistia ja yksi lanttulaatikko joka pitäisi paistaa valmiiksi. pakastevihanneksia ja - herneitä. Jääkaapissa perunoita porkkanoita sipulia ja kilon jötikkä lipeäkalaa, kananmunia. Sitten on vielä kolmenlitran viini kanisteri, vähän rommia ja pullo glögiä, Kyllä niillä yksinäinen pärjäisi parisen viikkoa. Sen jälkeen ei haittaisi vaikka pitäisi muutaman viikon paaston juomalla lihalientä. Olisi sutjakka pimu juuri parhaaseen mouruaikaan;)
Aina kun tulen käymään Suomessa on rössypotut gourmeeruokana systerin luona , Ja on pakko käydä ostamassa paketti maksalaatikkoakin vaikka kaupan sellaisissa on kylläkin laatu huonontunut valtavasti. Ja siihen kyytipojaksi puolukka survosta.
Jostain syystä muotiin tullut rusinaton maksalaatikko noissa eineksissä. Kun mun mielestä maksalaatikossa pitää olla siirappia ja rusinoita. Sama homma kun monen muunkin jutun kanssa, helppoa ruokaa tehdä, mutta millään ei viitsi alkaaa kokkaamaan, kun sitä saa kaupasta niin halvalla. Kotitekoinen ruoka yleensäkin päihittää einekset maussa.
Sitä miettinyt, mitähän tekemistä roiskeläppäpitsalla on oikean pitsan kanssa. Se kaiketi kuitenkin suomen suosituin pitsa. Vaan kun ei siitä saa hyvää oikein mitenkään, pakastepitsoissa sentään kohtuullinen pohja joten ne muistuttavat tavallista pitsaa paljon paremmin.
=DW=
En tiedä, kun en arvosta pizsaakaan erityisemmin, no kotona tehtyä kunnon täytteellä joskus. Mutta tuo rössypottu vai mikä lie saa kyllä ymmärtämään Berluskonin kauhistuksen ruokiamme kohtaan.
Italia on sentään vanha kulttuurimaa, monenlaisine kulinaristine herkkuineen, makkaroista ilmakuivatusta kinkusta ja juustoistaan lähtien.
Köyhän kansan eväät lapsilleen on olleet ravintoarvoiltaan vahvat., mutta kyllä finessi niistä kansanomaisista pöperöistä puuttui.
Tämä todettakoon ihan suomalaisena itsekin. Pullamössöä söin lyllä laskiaisena kuumaa maitoa ja laskiaispullaa, mössöksihän se muuttui:D
Pullapaloja kahvikuppiin silputtuna ja maitokahvia päälle kuppi täyteen.
Montako kertaa olet syönyt hyvin tehtyä rössypottua?
Ihmetella, tai oikeastaan tietää, että nimi miehen(ruo'an) pahentaa.
Pullamössöä söin illalla, keksejä ja pullaa kahvissa, lusikalla, pienellä.
Kyllä rössystäkin halutessaan gourmee-kokki loihtii loistoillallisen.
Rössypottu ei ole mikään nälkäänäkevän kansanosan puuteruoka, kaikkea kanssa.
Rössypottu, jos mikä, on jopa superfood, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. :))))))
Tuntuu olevan monia nimiä , meillä tuota sanottiin pullasutuksi. Herkkuahan se lapsena oli.
Meilloli topparuokaa.
Meilläpäin oli vävy
pullasuti.
Miniä oli vain suti.
Minkäs näköistä se sitten on? Kerro nyt ihmeessä mitä kaikkea siihen laitetaan? Kuvausten perusteella aiemmin, ei ole silmää miellyttänyt aineet.
-Ookko nää nähäny hohon?
Rössypottu on ruokien aatelia:
Oululaista kulttuuria pääkaupunkiseudulla edistävä Rössypottuseura on valinnut uudeksi puheenjohtajakseen VisionPlus-rahaston johtajan Tero Ojanperän. Hän on myös Oulun kaupungin neuvonantaja ja entinen Nokia-johtaja.