Antakaa lapsen kehittyä rauhassa

On aina ihmisiä jotka kilpailevat keskenään siitä, kenen vauva teki mitäkin jo missäkin iässä. Ajattelevat kai, että jos minun vauvani ryömi ennen tuon vauvaa, niin minun vauvastani tulee lääkäri ja tuon vauvasta roskakuski. Eri asia on kuitenkin se, jos haluaa täällä kysellä miten muilla on edetty ja missä vaiheessa. Jokuhan saattaa sitä kysellä vain mielenkiinnosta ja herättääkseen keskustelua esim. vauvojen synnynnäisestä liikunnallisuudesta. Toiveajattelua tosin, että sellaista keskustelua saadaan ainakaan kovin helposti täällä aikaiseksi :) Vauvojen nukkuminen taas on asia joka oikeasti vaivaa monia, koska jos vauva nukkuu levottomasti ja lyhyitä pätkiä, niin voi olla mukavaa kuulla jos jollain toisellakin on 5 herätystä yössä...

Mutta uskon ymmärtäväni mitä avauksellasi tarkoitit, koska minuakin ottaa nuppiin se kun vauvojen kehityksellä kilpaillaan, ikään kuin aikainen käveleminen olisi merkki siitä että kyseessä on harvinaisen älykäs lapsi.

Olen täysin samaa mieltä kanssasi Weeti. Itseäni häiritsee suunnattoman paljon tämä "kilpajuoksu" mitoista, kääntymisistä, syönneistä ja unista. Mutta totean myös sen että on se jossain määrin myös terapeuttista saada kuulla muiden tarinoita asioista. Jos oma vauva ei esim. nuku hyvin vaan pitää paljon hereillä yms. niin tietää että onpahan joku kohtalontoveri olemassa mutta todellakin tarkoitan tätä kilpailua ja kehumista.

Toinen asia mikä joskus pistää miettimään on se että palstoilla kysellään joskus sellaisia asioita että ilman tietoa kyseisestä asiasta ei pitäisi ylipäätään olla äiti. Yritin tässä hetken keksiä esimerkkiä mutta en nyt äkkiseltään saanut mieleen mitään tiettyä esimerkkiä mutta toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan. No kärjistettynä sanottuna vaikka esim. "Milloin vauva pitää viedä lääkäriin?""Mitä tehdä kun vauva huutaa?" Yms yms.

Joskus nousee kylmät väreet pintaan kun ajattelee sitä pientä lapsosta.

Toivottavasti kukaan nyt ei ottanut herneitä nenään tästä. Tämähän on vain minun mielipide.

Hyvää syksyn jatkoa kaikille äideille ja isille.

Uskon myös, että hiukan epävarmoille äideille neuvolakäynnit tuntuvat joltain kokeelta, jossa täytyy pärjätä. Aina neuvolassa kysellään, vaikkakin ystävällisesti ja juttelumielessä, että joko hän on ruvennut sitä ja tätä jne. Joko on kääntyillyt, joko on alkanut syödä kiinteitä, joko on alkanut tarttua esineisiin. Nämä kysymykset voivat aiheuttaa paineita jos ei osaa itse ottaa iisisti. Luullaan, että sen olisi jo pitänyt.. ja kaikki muut varmaan jo...

Itse olen käynyt puolivuotiaan vauvani kanssa tarhassa ja puistossa, ja siellä välillä muut samanikäisten vauvojen äidit ovat jopa kyselleet, että onko vauvani jo noussut konttausasentoon. Kun sanon, että ei, niin he ovat kysyneet haluanko nähdä kun heidän vauva on konttausasennossa :) Hirveätä shouta. Olen vain sanonut että kyllä minä saan sen nähdä sitten ihan kun se aika koittaa meilläkin.