Kustantamoille tulee satoja käsikirjoituksia vuodessa, joista suurin osa ei ole julkaisukelpoista materiaalia. Levy-yhtiöille tulee vastaavasti satoja demoja muusikon urasta haaveilevilta, mutta levy-yhtiöt eivät lähetä mitään palautetta tai hylkäyskirjeitä niille, joiden demot eivät miellytä.
Miksi kustantamoiden pitäisi lähettää hylkäyskirjeitä, kun heidän tulisi keskittyä niihin käsikirjoituksiin, jotka heitä kiinnostavat sen sijaan, että he yrittävät kaiken kiireen keskellä keksiä sadoille kirjoittajille jotain perusteluita hylkäämiselle. Palautetta varten on kirjoittajakoulut ja arvostelupalvelut. Ja sen takia hyvätkään eivät saa ajoissa palautetta, kun huonoille pitää väsätä jotain perusteluita, sillä pelkkä kieltäytyminen kun ei tunnu riittävän.
Miksi kustantamoiden pitäisi lähettää hylkäyskirjeitä, kun heidän tulisi keskittyä niihin käsikirjoituksiin, jotka heitä kiinnostavat sen sijaan, että he yrittävät kaiken kiireen keskellä keksiä sadoille kirjoittajille jotain perusteluita hylkäämiselle. Palautetta varten on kirjoittajakoulut ja arvostelupalvelut. Ja sen takia hyvätkään eivät saa ajoissa palautetta, kun huonoille pitää väsätä jotain perusteluita, sillä pelkkä kieltäytyminen kun ei tunnu riittävän.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Mikäs vääristely ja kuvan kiillotus kausi nyt on meneillään.
Ensin tuolla haukutaan että kirj. alut haukkuu kirjailijoita. Ketä kiinnostaa?!
Sitten haukutaan levy-yhtiöitä ihan ilman fakta. Lukase vaikka tuolta että kyllä niistä demoistakin palautetta joskus tulee niinku kustantamoiltaki
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=2&t=47737&o=20
Oikeestaan hyvä kysyä ketä kiinnostaa että kirjailijoita arvostellaan.
Miksei niitä saisi, kun ne oon julkksiksia niinku poliitikotkin.
Ja niiden töitähän arvostellaan ei henkilöit itseään. Mitä nyt jos joku erehtyy joskus..
Ammattikustantamo ei lähetäkään perusteluita, vaan pelkkiä hylsyjä. Jos kirjoittajalla ei ole minkäänlaista potentiaalia julkaisukelpoisen materiaalin luomiseen, ei siinä selitykset enää auta.
Lause: "Käsikirjoituksenne ei juuri nyt sovellut kustanusohjelmaamme." voi siis tarkoittaa hyvin montaa eri asiaa.
Miten olisi?
a) koska vastaaminen kuuluu hyviin tapoihin ja sillä luodaan hyvää yrityskuvaa.
b) Joku hylsykirjeen saajista voi tulevaisuudessa kirjoittaa kaupallisen myyntimenestyksen, jota tarjoaa sille kustantajalle, josta on jäänyt positiivinen kuva.
Myönnettävä toki on, että välillä on parempi kun ei saa sitä vakiohylkäyskirjettään. Parin kustantajan vakiot ovat niin tylyjä, että päätin olla ostamatta heidän kirjojaan. Se päätös on pitänyt.
Varmaan se hylkyjen postitus ei kuulu kenenkään mielihommiin kustantamossa, koska kässäreiden määrä on niin suuri. Mutta kyllä minustakin olisi hyvä saada jokin merkki siitä, että posti on mennyt perille, vaikka sitten hylky. Ja mahdollisismman nopeasti. Ilman vastausta jääminen on vain liian tylyä.
Ilman vastausta jääminen on ihan yhtä tylyä, kuin jos jättäisi työhakemuksen eikä saisi siihen koskaan mitään vastausta.
Eli vähintään kohtelias hylsy, perusteluita ei tarvita. Koska ne ovat tylyjä.
Onhan se kohteliasta vastata se vähentää niitä, oletteko jo lukeneet käsikirjoitukseni puheluita.
Siks pitää lähettää kun ne lupaa. Eikä siihen tarvitse mitään perusteluja tietenkään keksiä.
Minä olen kustantajien suhteen kärsivällinen, mutta nyt on ruvennut kypsyttämään, kun neuvottelun alla olevan kässärinkin kanssa vitkastellaan eikä pidetä luvattuja aikarajoja. Kokonaisuudessaan on kulunut vuosi siitä, kun lähetin kässärin, ja kahdeksan kuukautta heidän ensimmäisestä yhteydenotostaan. Että ei se sittenkään helpota, vaikka vastaavat... minusta tämä alkaa tuntua jo joko ylimielisyydeltä, tai sitten siltä, että eivät todellisuudessa ole kovin kiinnostuneet tekstistäni. Kävi tänäään jo mielessä, haluanko olla tällä tavalla kohdeltavana, ja mitä jos ryhtyisin omakustannekirjailjaksi.
Mikäpäs kiire julkaisuun on? Jos olet lähellä kustannussopimusta, suosittelisin olemaan rauhallinen ja vain odottaa. Kustantamoissa on paljon kiireitä ja nykyään käsikirjoituksien käsittely kestää kauemmin, koska henkilökuntaa on vähennetty, töitä kuitenkaan ei, vaan niitä on jaettu pienenevälle joukolle.
Omakustantajan ja kaupallisen kustantajan kautta avautuva kirjailijan ura ovat toki aika erilaisia asioita.
Kuten sanoin, olen ollut kustantajien kanssa kärsivällinen. Mutta aikaa ja erilaisia kustantajan puolen viivästyksiä on tapahtunut jo liikaa. Kaupallinen yhteistyö, joka tässä on kustantajan kanssa tähtäimessä, edellyttää molemmilta osapuolilta vähintään luvattujen asioiden pitämistä. Kiire lakkaa olemasta tyydyttävä selitys, kun sitä tarjotaan kuukaudesta toiseen.
Eikä minulle ole vielä luvattu kustannussopimusta, vaan asia päätetään erinäisten tulossa olevien vaiheiden jälkeen. Eli voi olla, että olen muutaman kuukauden kuluttua lähtöpisteessä etsimässä uutta kustantajaa. Siksikin haluaisin asian jo etenevän.
Ja suotta rauhoittelet minua, koska kustannustoimittaja viestitti minulle jo viime syksynä ymmärtävänsä tilanteeni, vaikken edes ollut heille valittanut mitään. Ymmärrys ei kuitenkaan ole yltänyt tekoihin asti. Ilmeisesti he eivät odota minusta pitkäaikaista ammattikirjailija taloonsa, saati myyntimagneettia.
Jos sinulla ei ole kustannussopimusta, niin olet täysin vapaa tarjoamaan toiselle/toisille kustantamoille käsikirjoitustasi.
Mikään ei myöskään estä sinua olemasta yhteydessä kustannustoimittajaan, joka on sinulle viestittänyt. Jos hänen edellinen yhteydenottonsa on viime syksyltä, niin on aivan asiallista olla yhteydessä kohteliaalla tavalla. Oletko tarkistanut onko hän edelleen töissä kustantamossa? Kustantamoihin ilmestyy päivittäin uusia käsikirjoituksia ja voi olla, että jotkut ovat menneet julkaisuaikataulussa sinun käsiksesi edelle. Syyn tietää vain kustantamo. oletko kysellyt pitäisikö käsistä vielä hioa ja millä tavalla sen voisi tehdä?
Toivottavasti kirjoitat jo seuraavaa kässäriä. Jos ensimmäisestä käsikirjoituksestasi on oltu tosissaan kiinnostuneita, miksi ihmeessä julkaisisit sen omakustanteena? Hienoa, että olet saanut kiinnostuneen yhteydenoton.
Kustannustoimittajan kanssa vaihdettujen viestien ja puheluiden lisäksi olen tavannut talon kustannuspäällikön kasvokkain. Luvattuja korjausehdotuksia odotan. Edellinen yhteydenpitomme oli loppiaisen alla, jolloin kyselin jouluksi luvattujen korjausehdotusten tilaa. Ja kyllä, henkilöiden katoamisiakin on mahtunut matkan varrelle, sekä käsikirjoitukseni kertaallinen kadottaminen...
En tässä vaiheessa lähde tarjoamaan liiruani muualle, vaan katson pelin loppuun tämän talon kanssa, koska he ovat jo viime kesästä alkaen panostaneet työaikaa tekstiini. Mutta kyllä hihoja jo polttelee. Ei pelkästään sen takia, että joudun roikkumaan löysässä hirressä, johon olen muutaman viime vuoden aikana tottunut, vaan sen takia, että ei yhteistyösuhteissa ylipäätään pitäisi toimia näin. Jos luvattu teko A ei toteudu määräpäivänä B, ei lyhyen sähköpostiviestin lähettäminen viivästymisestä olisi iso vaiva, eikä edes empaattinen huomionosoitus, vaan liiketoimintaa.
Mutta lakkaan motkottamasta enempää, ettei kustantajan mahdollinen edustaja tunnista minua ja suutu ;D Kustantamo on niin laadukas ja arvostettu, että toivon heidän julkaisevan vielä monta romaaniani.
Ja kyllä minulla on muita töitä työn alla, useita, joista yhtä kirjoitan parhaillaan valmiiksi.
Eli tammikuun alussa kyselit jouluksi luvattuja korjausehdotuksia. Saitko ne? Taitaa kustantamossa olla kiirettä ja sähköpostiviestin lähettäminen luvatun palautteen myöhästymisestä olisi ollut korrektia, sillä onhan kirjoittajallakin aikataulunsa.
Aika harva kirjoittaja voi sanella ehtoja kustantajan suuntaan, on marssittava sitä tahtia mitä talo tarjoaa.
Hyvä, että kirjoitit kokemuksistasi, koska kustannussopimusta kärkkyvän on vaikea tietää alan toimintatapoja.
Itselläni tekstin lähettämisestä kustannussopimuksen allekirjoitukseen meni neljä kuukautta. Siinä välissä tein sovitut korjaukset. Ymmärrän hyvin, jos hihoja polttelee. Tsemit!
En ole vielä saanut korjausehdotuksia. Tilanne on varmaan, kuten aiemmin ketjussa arvelin, että minuun ei isosti uskota. Sitä en sentään itse usko, että olisivat kaikessa hiljaisuudessa päättäneet unohtaa koko homman, ovat vaan siirtäneet kässärini vähemmän tärkeiden pinoon. Tai siis eivät ole koskaan sitä sieltä ottaneetkaan.
Joo, näiden asioiden kertominen voi olla aluille hyödyllistä. Minä kusin housuihini, kun ensimmäinen myönteinen yhteydenotto tuli, ja lämpimässä lätäkössä istuessani ajattelin, että se on nyt siinä.
No, saattaa se vielä siinä ollakin. Odotellaan. Jokos sulla on toinen tulossa?
Toinen on tekeillä. Kustantamo ei ole luvannut sen suhteen mitään, mutta katsovat sen tietysti kunhan valmistuu. Ei kiirettä. Tasalaatu ratkaisee.
Kaikenlaisia juttuja kuulee, mutta kai ainakin niihin, mitä kuulee luotettavilta ihmisiltä voi uskoa. Yksi ihminen allekirjoitti kustannussopimuksen kahden viikon päästä siitä kun oli lähettänyt käsiksen.
Toinen viilaili kässäriä yli vuoden oheiden mukaan. Tapasi kustannustoimittajan ja sähköposteili. Näytti lupaavalta. Sitten ilmoitettiin, että valitettavasti ei kiitos, vaikka oli vaikuttanut lupaavalta.
Kolmas sorvasi kässäriään annetun palautteen mukaan. Muutoksia tehtiin hitaalla aikataululla reilu vuosi, jopa puolitoista. Kustannustoimittaja hehkutti. Lopulta tuli päätös: ei kiitos. Kirjoittaja kiikutti kässärinsä toiselle kustantajalle, sopimus kourassa kuukauden päästä.
olis todella tärkeää tietää, mitkä oli nuo ei kiitos kustantajat
Kustannusala on kuin filmialakin: paras uskoa kirjan ilmestymiseen, vasta kun se on tullut fyysisenä objektina käsiisi. Filmialalla pätee sama, että leffaan voi käsikirjoittaja uskoa, kun istuu ensi-iltanäytännössä.
Mikään ei ole varmaa. En tiedä pitääkö ollakaan. Tämä on taidebisneksen toinen puoli. Lupaukset ovat lupauksia, totuus on vasta, kun painokoneet sylkevät teoksen ulos ja kirjakauppaketjut ottavat sen hyllyihinsä näkyviin.
Oma kokemukseni: sama käsikirjoitus makasi eri kustantamoissa, joista yksi reagoi antaen kirjalliseen kannustavan palautteen korjausehdotuksilla, yksi ei reagoinut ollenkaan ja kolmas kutsui käymään. Viimeisen kanssa laadittiin kustannussopimus, tein pienet korjaukset ja alkoi odotus. En uskonut kirjan ilmestymiseen ennen kuin lämpimäiskappaleen sain käsiini.
Suosittelen kakkosen tekemistä ja samalla lähettää edellistä eteenpäin, koska sinua ei sido sopimukset.
Hei hinkutihin,
voitko kertoa onko kyseessä suuri, keskisuuri vai pieni kustantamo? Ehkä meillä on samat kokemukset saman kanssa. Jos täsmennät edes hitusen, kerron oman tarinani.
Vastaavatko nopeasti sähköposteihin, vai onko sekin hidasta?
En halua vihjata kustantamoon yhtään, etteivät suutu :D Kustantamon väestä minulle ei muuta pahaa sanottavaa ole kuin odottamattomat viivyskelyt. Palaute, jonka olen tähän mennessä saanut, on ollut ammattimaista, ja kahvitkin tarjottiin. Sähköposteihin on vastattu minuuteissa, siitä iso kiitos heille.
Mutta kerro tarinasi silti, nämä taitavat olla hyödyllisiä tarinoita tosielämästä kaikille aluille, jotka (minun laillani) uskovat, että suurin työ on saada se seisomaan, vaikka suurin työ näyttääkin olevan saada se pysymään pystyssä.
Jos sähköposteihin vastataan nopeasti, kysy uudelleen korjausehdotuksia. Kysy myös miksi ne viipyvät kun kaikkien etu (oletettavsti kustannussopparia odottavan käsiksen kohdalla) on, että kirjoittaja pääsee työstämään. Se aika ja työstäminenhän ei kustantamoa vaivaa. Miksi he viivyttelevät?
Sama tilanne tavallaan, odotan muokkauskommentteja. Kun niitä ei vaan tule ja aikataulu venyy ja kun mitään ei selitellä.... pitäisikö vaan uskoa, että kiinnostus on hiipunut? Onko oikeesti muita vaihtoehtoja?
Minä olen niin nöyrä, että haluan vain olla mahdollisimman kiltti ja helppo. Oletko sinä kysellyt perään? Vastaavatko nopeasti? Kuinka kauan sulla on viipynyt?
Kiitos kirjoituksistanne. Juuri tälläistä olen aavistellutkin kirjailijatuttavien puheista. Kaikki ovat niin nöyriä ja kilttejä, että asiasta ei saa minkäänlaista lehtijuttua...... Niitä, joiden tulot ovat epävarmat, on aivan liian helppo pitää löysässä hirressä.
tulot ovat epävarmat siksi, että koko ala on aivan liian subjektiivsta
iha kuin joku taitoluistelu. Ehkä taitoluistelussakin on enemmän järkeemkäypiä suuntaviivoja joidenkin hyppyjen ym suhteen mutta nimeä siinäkin se menestys vaatii.
Ehkä pitävät löyhässä hirressä siksi, että ovat saaneet jonkin paremman käsikirjoituksen ja haluavat ensin ja nopeammin panostaa sen korjaukseen ja vasta sitten niihin, joissa ei ole niin paljon potentiaalia. Teinä lähettäisin vain toisiin kustantamoihin, entä jäisin odottelemaan. Sieltä voi tulla se ei-kiitos sittenkään.
Enkä syyttäisi kustantamoita sinänsä. ME kaikki kirjailijanalut olemme tavallaan syypäitä. Me nimittäin kilpailemme keskenämme ja joku meistä voi viedä sen toisen paikan tai saattaa jonkun toisen riippumaan siinä löyhässä hirressä. Kustantamo vain poimii parhaat päältä ja pudottelee jonon alimmaksi jääneitä pois, niin se vain menee.
Kustantamo poimii rusinat pullasta, se on selvä. Osittain kyse on myös henkilöstön määrästä ja ennen kaikkea toimintatavasta. Esimerkiksi se, että kässäri katoaa ei todellakaan kuulosta hyvältä jatkoa ajatellen. Kaikilla on nykyään kiire, mutta jotkut ihmiset ja organisaatiot vain osavat hoitaa asiat muita paremmin. Onhan se tuttua muualtakin työelämästä. Joillakin kustantamoilla on parempi maine eli kustantamot eroavat toinen toisistaan kuten ylhäällä oli esimerkkitapauksessa, kyseessä sama kässäri.
HUOH... Onks mitään väliä? Aikooko joku rikastua kirjoittamisella? Kiiluuko jo dollaritkin silmissä eurojen lisäksi?
huoh vaan itsellesi. Onko kukaan puhunut rikastumisesta ja rahankuvista? Mitä oikein höpäjät. Jätä kunnon keskustelut rauhaan ja siirry kakkupalstoille leipomaan.
Joo, olipas outo heitto. Kyllä kai tässä opiskelisi vaikka lähihoitajaksi, jos tahtoisi kunnon tulot verrattuna siihen, mitä on mahdollisena kirjailijana odotettavissa.
Hyvä vinkki on opiskella "oikea ammatti" ja kirjoitella vähän niin kuin sivutyökseen. Jos breikkaa tosissaan, niin sittenhän voi keskittyä siihen kirjoittamiseen tosissaan.
No okei: sivutyökseen kirjoittaminen on perseestä. Ensin kahdeksan tuntia töitä, siihen päälle kaupassakäynnit, lasten paapomiset ja muut pakolliset kotityöt niin alkaa takki olla tyhjä...
Niin kauan kun kirjoittelee harrastuksenaan, ei palkkioilla ehkä olekaan välii. Siinä vaiheessa, kun hommalla pitää elää, pienikin summa ja hyvä yhteistyö maksavan osapuolen kanssa muuttuu merkitykselliseksi.