siis vanhasta isosta pelapuusta otettuja oksia vesilasissa juurtumassa.
minä laitoin veteen oksan juurtumaan.
minä laitoin veteen oksan juurtumaan.
onko teillä pelapuun alkuja kasvamassa?
kllk9898NBV
24355
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
mikä on pelapuu, ?????
tarkotatko pelargoniaa ?? siis kaunista kukkaa,,,
ookkos tonttu!
Pelargoniaa sanotaan, varsinkin ennenvanhaan sanottiin, pelakuu, mutta nimen pelapuu näin minäkin ensimmäisen kerran. Tsekkasin googlesta, ja joo'o pelapuuksikin sitä sanotaan, ilmeisesti jossain pohjoisessa, jossa minulla ei ole tapana käydä.
kvg!
Sanotaan näinkin: Joka ei ymmärrä puolesta sanasta, ei ymmärrä koko lauseestakaan!
Olen kuullut sanottavan perkuuniksi ja pelapuuksi ja tiennyt et samaa tarkoittavat, paikkakunnilla on omat sanontansa jopa kukille.
En onnistu pitämään elossa , vielä nyt versoja laittamaan... ei onnistu. Ja lukemattoman monta kertaa oon yrittänyt, kuinkahan mun santpauliinat rehottaa kauniissa kukassaan - ystävättäreni kummastellessa kun pelapuu on " kuulemma " niin helppo? Kenelle on...* huokaus * .
Ei ole 60 vastaus, siirry 80 tai unohda ;DDDDDDDDDD
Mulla on muutama, olisko parikymmentä pelargoniaa, osa jo yli 15 vuotta vanhoja. On valkoisia, lohenpunaisia ja karmiininpunaisia. Pistokkaista niitä lisäilen. Säilytän pelargoniani talven yli verannan viileällä (1-10 astetta) ikkunalla, ja kastelen niitä viikottain varovaisesti. Kun näen ne päivittäin, muistan kastellakin. Kellarikerroksen varaston ikkunanlaudalla on yksi pitkä altaksteluruukku, jossa on myös pelargonioita. Sen kastelu meinaa unohtua, mutta ruukussa on se vesisäiliö turvana.
Sinä onnekas... eipä oo mulla tuollaista viileetä paikkaa, kanahäkki kelllarissa on kaukana ja lämpimämpi. Taidan uittaa ne kuoliaaksi, joten kokeiluni on päättynyt :))
http://www.sunpoint.net/~ojajarvi/pelapuu.jpg
ihana on.
kuva oli pelargooniasta, aivan kaunis kuva
Joka vuas meil o verenpunassi pelakuit parvekkel mut en mä tommoste planttujen kans jaksa vährätä.
Mää osta ain uussi keväl,sit meil o pumpuli ja rinkeplumma kukkassi tuplien välis,ei men höyry vaik keittäs pyykki hellal.
Toi lippiä kivi on vaa kive al nykysi.
nykyään ihmiset on niin laiskoja ettei tee mitään mitä ei ole pakko, monikaan.
Voi olla noinkin mut mä tykkään et tyä pitä elämä syrjäs kiine.
Ilkassa oli tänään hyvä kirjoitus alajärveläisen rouvan pelapuu-harrastuksesta.
Pelakuut on nyt pantava juurtumaan. Konsteja on yhtä monta kun on homman tekijääkin. Pikkupoikana muistan kun Mummo käski hakemaan pelakoille multaa, puolet kusiaispesästä ja puolet katajapensaan alta. Ei silloin mummot tienneet Typen ja Fosforin suhteita kasvuntekijöissä, mutta homma pelasi ja pelakat kukki.
Nyt on sitten viimeisiä hetkiä pistää Tomaatin siemenet ja Paprikan siemenet itämään, päivänvalolampun alle, jos aikoo saada satoakin kesällä.
Noista yrteistä en tiedä, kun en sellaisia ole viljellyt koskaan.
Tomaattia olen viljellyt joskus pariakin tuhatta tainta. Mielenkiintoista, mutta työlästä hommaa. Työ kuitenkin tekijäänsä kiittää.
Tuliko muurahaisia sekaan?
Niitä kusiaisia pyöri aina nurkissa. Ei niitä osannut erotella, oliko mullan mukana vai ei. Oli isoa ja pientä murkkua, isopäistä ja pienipäistä, punapersustaisia ja kellertäviä. Otapa niistä selvää.
Se oli aitoa maalaiselämää, missä ei murkku tuottanut hälytystä Poliisille, Palokunnalle, eikä Kylän Kätilölle.
Muurahaispesän pohjamultaa sieltä kaavittiin. Ravintorikasta tuo oli.
Meillä ainakin piti kaktuksille hakea multaa vanhasta muurahaispesästä jonka muurahaiset olivat jo hyljänneet ja ruukun pohjalle laitettiin ensin hieman soraa, sen jälkeen havunneulasia ja siihen sekoitettua muurahaispesää. Hyvin kukki mummoni kaktukset.
Pelakuiden multaa otettiin haasta missä olivat lehmät oottaneet navettaan pääsyä ja siihen sekoitettiin tavalliste peltomultaa joukkoon.
Multaa lämmitettiin leivinuunissa että liiat ötökät kuolisivat ja vasta sen jälkeen se oli valmista kukille.
Mummollani oli monenlaisia kauniisti kukkivia kukkasia jokapuolella pirtissään.
Meilläpäin kutsuttiin pelakuuksi. Itselläni ei ole yhtään, ei edes kesällä. Mieleen tuli lapsuus, kun naiset kyläilivät toistensa luona ja vaihtoivat pistokkaita. Muuten en muista, missä pelakuut säilytettiin talven yli.
Ne ovat muodissa taas! Useimmat eivät viitsi säilytellä pelargonioita talven yli, kun ne ovat niin halpoja. Nykyään on tarjolla erikoispelargonioita, mm. tuoksupelargonioita. Eteerisiä öljyjä harrastavat tuntevat pelargonian myös siitä saatavan tehokkaan ihonhoitoöljyn kautta.
Pelakuiden tuoksu käy henkeen allergisille.
Aina oppii. En ikupäivänä ollut kuullut pelapuusta, luulin että siinä on kirjoitusvirhe vaikka tietysti sen hoksasi että pelakuusta oli kyse.
Nytpä tiedän tuonkin. Niinkuin senkin mistä multa otetaan: vanhasta kusiaispesästä ja katajan alta kaktuksille ja lehmihaasta pelakuihin. ;-D ei olleet meidän mummot tyhmiä ! Sen tiedänkin vanhastaan että pelargonia tarvitsee paljon lannoitusta kukkiakseen. Ruunankakka on kova sana...
Luitteko juuri Ilkka-lehdestä Pelapuu-ohjeita, miten laitetaan kasvamaan.
Hyvin kasvoivat sillä puutarhurilla