Hei Sinä! Osa 1.

Oon aina ollut järisyttävän huono keskustelun avaaja, iskulauseista puhumattakaan. Tyyppi kertoo esittelytekstissään, että arvostaa omaperäisyyttä, eikä voi sietää ihmisiä joilla ei ole omia mielipiteitä ja jotka ovat suoraansanoen massaa. No just, taas joku helvetin hipsteri. Suurimaksi ongelmaksi mun mielikuvitukselle osoittautuu nyt se, et miten mä erotun joukosta. Miks mä edes haluan erottua joukosta? Okei, kuvien perusteella se on söpö, mut esittelytekstin perusteella jokseenkin ärsyttävä ja ehkä hivenen naivi. Jokin siinä silti kiehtoo. ” Moi, mitä sä haluaisit häälahjaksi? :)”. Sinne meni.

Ei mennyt aikaakaan kun tää ’Matiasmargarita’ otti ja vastasi. En edes tiedä miksi mua jännitti avata se viesti, ei mulla ollut sen suurempia luuloja taikka toiveita ton tyypin suhteen. ” Moi, mä haluaisin koalan. Santulta muuten terveisiä :b”. Että mitä tuota?! Tiesin kyllä heti kenestä puhuttiin, mutta miksi se lähettää mun kaverilta Santulta terveisiä.

Pikapuhelu Santulle, olihan se pakko udella et mikä tää tyyppi on ja miksi se on siellä. Keskustelun edetessä kävi ilmi, että meillä oli muutamia yhteisiä kavereita, muunmuassa mun kotiseudulla ja Matias oli viettämässä koulun syyslomaa heidän luonaan. Mikä yhteensattuma!

Kuluva viikko läheteltiin viestejä puolin ja toisin, viikonloppuna tää Matias oli tulossa Helsinkiin Santun kämppis Anton mukanaan, joka oli myös mun ystävä. Matias ja Anton olivat tulossa kaupunkiin juhlimaan kaveriporukkaan kuuluvan pojan synttäreitä ja sovittiinkin, että Anton tulisi meille yöksi lauantaina. Matias jatkaisi maakuntakierrostaan Tampereelle. Sääli, olisihan se meillekkin voinut tulla.

Oltiin lähetelty viestejä koko viikko, vielä perjantai iltanakin. Pojat olivat juhlissa ja minä kotona nukkumassa, koska suuntasin aamulla töihin tekemään hieman ekstraa. Ainahan rahalle on käyttöä. En tiedä mistä Matias oli saanut puhelinnumeroni, mutta aamulla herätessäni oli puhelimessani yksi vastaamaton puhelu ja vastaajassani yksi viesti. Hirveästi en tuosta viestistä saanut selvää, mutta kylmästä kullista siellä oli puhetta. Lähetin tuon numeron finderiin ja kappas Matiashan se sielä.

Laitoin tuolle känniääliölle viestin tyyliltään ” Tais olla melko kosteet bileet eilen, onko darra? ;) ” Vastausviestissään Matias kertoi olevansa Kampissa odottelemassa linja-autoa Tampereelle. Darra ei kuulemma ollut paha, mutta lemmehtynyt pepsi maistui uhkaavasti viskille. Raukka ei ollut ehtinyt edes suihkuun, koska hotellihuone oli pitänyt luovuttaa kahdeltatoista. Kuka kulkee bussilla pitkää matkaa nykypäivänä?

Mikä ihmeen pikkuporvari toi juippi on? Tiesin ettei Antonilla ainakaan ole rahaa mihinkään hotelliin, joten Matiaksen on täytynyt maksaaa molempien yöpyminen. Itse tienaan ihan mukavasti, mutten kuitenkaan sen vertaa, että säästöön jäisi. Siksi en saata ymmärtää, että työtön opiskelija kiertää maakuntia lomalla ja majoittuu hotelliin. Lintsarikin vielä, oli aloittanut lomansa omin lupineen ennen muita.

Matias vietti seuraavan viikon Pirkanmaalla, viestittelymme jatkui ja tutustuimme paremmin. Jossain vaiheessa Matias otti puheeksi, että olisi kiva vaikkapa tavata, kun hän viikonlopun jälkeen tulee Helsinkiin ja jatkaa siitä takaisin kotiin, loma kun lähenteli loppuaan. Olin haltioissani. Tuo elämää suloisempi nappisilmä tahtoi tavata, olikohan sillä päässä vikaa? Itsehän en siis ole mikään kedon kaunein kukka, en järjin urheilullinen ja sixpackin tilalla on sexpack. Tottakai halusin!
Viikonloppu oli yhtä odottamisen tuskaa. Olisi jo maanantai, taas se poika lintsaa koulusta. Oli ilmoittanut olevansa sairaana. Ei sillä että se mua haittaisi, kivahan oli saada tämä Matias käymään. Maanantaipäivä töissä oli melko muurahaispitoinen, tuntui että pöksyissä kutisi niin paljon, jotta oli vaikea olla aloillaan. Lähdin jopa aikaisemmin töistä, että ehtisin pikaisesti siivota ennen Matiaksen saapumista. Kämppikseni kun on melkoinen sottapytty, niin ajattelin pikasiivouksen olevan paikallaan.

Illan suunnitelmissa olisi ruoanlaittoa asetelmalla minä kokkaan ja Matias neuvoo vierestä. Minä tunari keittiössä ja hän kokki ensimäiseltä ammatiltaan. Mitenniin paineita? Ruoan jälkeen ohjelmassa olisi leffaa ja sen jälkeen olin lupautunut heittämään Matiaksen illan viimeiseen bussiin, jotta hän olisi huomenaamuna koulussa.

Kohtaamispaikaksi oli sovittu Kampin kauppakeskuksen pääovi, epäonnekseni unohduin jynssäämään asumustamme hieman liian tarkkaan ja ei aikaakaan, kun huomasin kellon olevan niin paljon, että myöhästyisin varmasti. Laitoin Matiakselle viesin ja pahoittelin myöhästymistäni, lupasin tulla mahdollisimman pikaisesti. Bussikaistakruisailua siis luvassa.

Ikuisuudelta tuntuneen ajomatkan päätteeksi sain autoni parkkiin Tennispalatsin taakse ja päätin soittaa Matiakselle, että oliko tämä asemissa. Matiaksen vastatessa puhelimeen tunsin jalkojeni muuttuvan spagetiksi ja puheeni puuroutuvan, kuinka komealta tuo ilmestys kuulostikin.



Tässä olisi ensimäinen osa, kannattaako jatkaa? :)

Kannattaa jatkaa ehdottomasti! :)

Ehdottomasti!

Hyvä meno - jatka ihmeesä-

Joku voisi väittää, ettei tämä johdu listasta, mutta kuin ihmeen kaupalla tänne on lyhyen ajan sisällä eksynyt uusia, hyviä ja lupaavia kirjoittajia... Mahtavaa!

tässä osa1 ;)