kuljen pitkin joenrantaa
kengät hiertää
jalat väsyy
pitkä on matka satamaan
missä laiva jo lähestyy
tunnistan sinut
muiden joukosta
kun laiva lipuu
satamaan
sininen puvuntakki
valkoinen paita
solmiokin kaulassa
minä mustiinpukeutunut noitanainen
mustat hiukset
musta meikki
epävarmoin askelin
kasvot jännityksestä kalpeina
mietin
käännynkö takaisin
vai horjuvin askelin
juoksisisin sylisiisi
me kaksi erilaista
jostain syvältä sisiltämme silti samanlaista
olemmeko luotu
toisillemme
kengät hiertää
jalat väsyy
pitkä on matka satamaan
missä laiva jo lähestyy
tunnistan sinut
muiden joukosta
kun laiva lipuu
satamaan
sininen puvuntakki
valkoinen paita
solmiokin kaulassa
minä mustiinpukeutunut noitanainen
mustat hiukset
musta meikki
epävarmoin askelin
kasvot jännityksestä kalpeina
mietin
käännynkö takaisin
vai horjuvin askelin
juoksisisin sylisiisi
me kaksi erilaista
jostain syvältä sisiltämme silti samanlaista
olemmeko luotu
toisillemme
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tämän runon kertomuksellinen rakenne muodostaa miellyttävän ja tunnelmallisen lukunautinnon.
Runo kuljettaa lukijaansa matkassaan, luoden mielikuvaa lähestymässä olevasta tapaamisesta. Tapaaminen jää vielä salaperäisyyden verhoamaksi ja kuvaus sopii tunnelmaan , kuin viimeinen pala palapeliin.
Kuvaus on laadittu taidokkasti ja toteutettu runomaailmaan sopivalla pehmeällä ja hienovaraisella näkemyksellä.
Tunnelma runossa kuvastaa jälleen sitä Lionamaista luovuutta ja herkän kaunista toteutustapaa, josta olemme jo monesti saaneet nauttia.
Kuinka tunnelma luodaan, on arvoitus. Sinulla ovat sen arvoituksen avaimet.
Ei mulla ole ässää hiassa kunhan vain kirjottelen mitä mieleen tulee.
Sinä Ceero näet kaunista luovuutta mikä itselleni on vierasta. Kirjoitan useimmitten sen enempää miettimättä, noviisi vain olen runomittaa kirjoittamaan (ja kaiken lisäksi impulsiivinen joka tässäkin runossa voi lukea.)
Kiitos silti aina niin positiivisestä palauteettasi!
Runon loppuosa oli kaunis ja jätti sopivasti arvoitusta auki. Runo oli hyvä osoitus siitä, miten kahden ihmisen välisestä kohtaamisesta saa aikaa pienen jännitteen käyttämättä kuitenkaan liikaa symboliikkaa.
Tavallaan hyvin arkinen tarina, mikä voisi toteutua missä tahansa milloin tahansa saa arvoisensa kertomuksen.
Olen joskus itse katsonut vanhoja valokuvia (siis isoisän/isoäidin ajalta) ja miettinyt, millainen tarina voisi kuvaan kätkeytyä. Tässä runossa on jotain samaa kun katsoisi vanhaa valokuvaa, siinä on jotain tuttua ja turvallista, mutta myös jotain sellaista, että haluaisi tietää valokuvan (ja tässä tapauksessa runon) koko tarinan.
hyvä että jätti lukijan arvoitukseksi. Itse olen kirjoittanut runon vanhoista valokuvista (joka on yksi harrastuskistani)
Kuvaan mielelläni mustavalkoisia, niissä on sitä vanhaa mystiikkaa.
Kiitos sanosistasi Darkkis!
Noitanainen, Lionainen, erilainen kirjoitat sä mistä vaan
et vastausta vaille jää.
No ei niitä vastauksia satamalla tule. Muutama vastaus samoilta lukijoilta joita arvostan suuresti.
Kiitos käynnistäsi!
Ei se kuori, vaan se sisin...vain sillä on merkitystä.
Hienoa Liona!
Totta, ei ulkonäöllä väliä ja sanotaanhan että vastapuolet täydentävät toisiaan.
Kiitos Ich bin... sinullekkin!
Maalasit runollasi kauniin kuvan
satama, laivat, mies ja nainen
erilainen
KIITOS Liona
Ylimyöhäinen kiitos Margitta ( olen istunut koneen äärellä saadaksesni aikaan jotain järjellististä huomiseen estitykseen työpaikallani)
Olenkin jo ehtinyt kaivata runojasi ja kommenteja. Mutta ole ehkät kuten monet
entiset "tutuiksi tulleet" siirtynyt johonkin muuhun palstaan.
Vielä kerran lämmin kiitos pitkän poissaolon jälkeen.
Hieno! Tuli tunnelma eniskohtaamisesta, kun kaikki on vähän epämukavaa, kengätkin hiertää. Muistaako enää sen sielujen sinfonian kun kohtaa toisen erilaisuuden... Pelkoa ja kaipausta.
Olit saanut tästä yhtä herkän, kuin se tilannekin on :)
Jos ei koskaan ole nähnyt ihmistä voi yllättyä positiivisesti tai negatiivisesti. tämä
oli pelkkää mielikuvituksen aikaan saamaa mutta onhan "kolikollakin"" kaksi puolta.hyvät ja vähemmät huonot.
Jos saan väärän tuloksen, ei sillä väliä meissä kaikissa ihmiseesä on hyvät js vähemmät hyvät puolensa. Kiva kun vastasit siitä lämmin kiitos sulle!
/Liona
Se on varmaan niin, että kaksi toisilleen täysin vierasta tavatessaan aina jollan tapaa hämmentyy. Runosi on eläväinen, kuin filmiä katselisi ja kokisi siten kaiken.
Olet tunnelmien luoja erityisesti tällä runollasi, toki muissakin mutta tässä on vaan jokin erilainen tunnelma johon olet meidän totuttanut.
Voit olla ylpeä, oikeasti äläkä taas ala aliarvioimaan omia taitojasi !
Kehitys niin kielellisesti kuin runollisestikin sen kun vain paranee,
uller oli aivan ihana saada kommmenttisi, ja vielä näin positiivinen
joka kohottaa huonoa egoani.
Sinä ja Ceero olette hyviä kommentoimaan ja uskallan epäillä
että kirjoitattekin myös, ehkä jollain muilla nikillä tai sitten toisilla palstoilla.
Valitettavasti en saa lukea tuotannojanne.
Lämmin kiitos uller!