Täällä on paljon hyvin kirjoitettuja juttuja monestikkin varsin samansuuntaisista ongelmista.
Nuorilla koirilla luoksetulo-ongelmia vaikeissa ja haastavissa tilanteissa, agressio-ongelmia epävarmoilla koirilla.
Kannatta itsekkin lukaista omia kysymyksiään läpi, sillä niissä voi jo olla se ratkaisun avain.
Niitä ongelmia kannattaa lähteä purkamaan helpoimmista tilanteista, onnistumisien kautta, mikä tarkoittaa sitä että tehdään lisää ja paljon niitä onnistumisia, siinä paranee suhde koiraan, siinä paranee koiran itseluottamus, siinä paranee kouluttajan itseluottamus ja fiilis koirakolla kokonaisuudessaan pääsee paranemaan.
Onnistuminen tuo iloa ja hyvää mieltä. Onnistumista ei kannata heti lähteä hakemaan siinä ongelmallisessa ja kaikkein haastavimmassa tilanteessa.
Ja kannattaa muistaa, että myös eläimet tekee virheitä. Vaikka kuinka hyvin sujuisi, emme ole koneita ja virheitä tulee, sekä ohjaajalle että lemmikille.
Eläin tarvitsee saada riittävästi opetusta oppiakseen sen mitä ihminen siltä haluaa. Ihmisenkin pitää opetella, ja vaikka ollaankin älykäs nisäkän, niin siltikin meillä menee vuosia opetella eri asioita. Ei kuusitoistavuotiasta lasta voi laittaa yliopiston pääsykokeisiin ja ruveta rankaisemaan kaikesta mitä hän ei osaa, kuusivuotiaalla tuollaisen vaatiminen olisi ihan päätöntä. Toki joku kuusitoistavuotias selviäisi yliopistossa ja pärjäisikin, mutta ei se tarkoita että me kaikki oltaisiin samanlaisia.
Kun aloittaa koiransa kanssa ongelmien ratkomisen kieltojen ja rangaistuksien kautta, samalla voisi itse aloittaa uuden kielen opettelemisen ja rankaista itseään kunnes osaa suhteessa yhtä täydellisesti kuin koiransa. Vai voisiko koiraa eläimenä kohdella vähän lempeämmin kuin älykkäämpää ihmistä.
Nuorilla koirilla luoksetulo-ongelmia vaikeissa ja haastavissa tilanteissa, agressio-ongelmia epävarmoilla koirilla.
Kannatta itsekkin lukaista omia kysymyksiään läpi, sillä niissä voi jo olla se ratkaisun avain.
Niitä ongelmia kannattaa lähteä purkamaan helpoimmista tilanteista, onnistumisien kautta, mikä tarkoittaa sitä että tehdään lisää ja paljon niitä onnistumisia, siinä paranee suhde koiraan, siinä paranee koiran itseluottamus, siinä paranee kouluttajan itseluottamus ja fiilis koirakolla kokonaisuudessaan pääsee paranemaan.
Onnistuminen tuo iloa ja hyvää mieltä. Onnistumista ei kannata heti lähteä hakemaan siinä ongelmallisessa ja kaikkein haastavimmassa tilanteessa.
Ja kannattaa muistaa, että myös eläimet tekee virheitä. Vaikka kuinka hyvin sujuisi, emme ole koneita ja virheitä tulee, sekä ohjaajalle että lemmikille.
Eläin tarvitsee saada riittävästi opetusta oppiakseen sen mitä ihminen siltä haluaa. Ihmisenkin pitää opetella, ja vaikka ollaankin älykäs nisäkän, niin siltikin meillä menee vuosia opetella eri asioita. Ei kuusitoistavuotiasta lasta voi laittaa yliopiston pääsykokeisiin ja ruveta rankaisemaan kaikesta mitä hän ei osaa, kuusivuotiaalla tuollaisen vaatiminen olisi ihan päätöntä. Toki joku kuusitoistavuotias selviäisi yliopistossa ja pärjäisikin, mutta ei se tarkoita että me kaikki oltaisiin samanlaisia.
Kun aloittaa koiransa kanssa ongelmien ratkomisen kieltojen ja rangaistuksien kautta, samalla voisi itse aloittaa uuden kielen opettelemisen ja rankaista itseään kunnes osaa suhteessa yhtä täydellisesti kuin koiransa. Vai voisiko koiraa eläimenä kohdella vähän lempeämmin kuin älykkäämpää ihmistä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.