Taas täyttymys
tuli ja meni.
Nopeasti roihusi
syttykkeenään höpötys.
Minä, hapekas naaras.
Missä ämpäri, jäähyväiset tulossa...
Ja siinä meni seljankat,
muistotilaisuustarjoilut.
Seppeleen heitän veteen
saatanalliseen koskeen
kiville ruhjoutumaan.
Kuolluthan se oli jo valmiiksi,
kuihtuvista rääpäleistä
kyhätty.
Kalat syököön,
Kukahan ahmii keiton.
Runo vain puuttui.
tuli ja meni.
Nopeasti roihusi
syttykkeenään höpötys.
Minä, hapekas naaras.
Missä ämpäri, jäähyväiset tulossa...
Ja siinä meni seljankat,
muistotilaisuustarjoilut.
Seppeleen heitän veteen
saatanalliseen koskeen
kiville ruhjoutumaan.
Kuolluthan se oli jo valmiiksi,
kuihtuvista rääpäleistä
kyhätty.
Kalat syököön,
Kukahan ahmii keiton.
Runo vain puuttui.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Runoa lukiessani koin kertojan äänen muotoutuvan vähitellen yhä raapivammaksi ja runsaammaksi. Lopulta, kuihtuviin rääpäleisiin tultaessa, kuulin korvissani ihmisen äänen, hieman käheän ja vähän vihaisen, kuin runon minä olisi seissyt takanani lukemassa ääneen.
Kirjoituksessasi on ytyä.
vihaista, todellakin. Vanha tekele, joka sattui silmiin sopivalla hetkellä. Kun heitin tämän, heitin seljankan ja seppeleen kuin olisin heittänyt pois jotain pilaantumassa olevaa, ja tuntui niiiiin hyvältä. JES.
Niitä on läjäpäin, käheitä, kähiseviä. Salaisia aarteitani ovat. Hyvää syksyä!