Mikä ero?

Mikä ero on siinä, että ihminen yrittää korjata tekemiään virheitä ja välttää niiden toistamista....

Toinen vaihtoehto on sitten se, että katuu syntejänsä ja yrittää välttää syntiä.

Toisessa ei ole Jumala mukana ja toiseen on sotkettu Jumala mukaan. Toisessa ei ole rangaistuksena Hlvetti, mutta toisessa on. Mikä tekee sen eron, että toisessa on oikeutettu ikuinen kiduttaminen?

Arvopohjaa ei voi pitää siinä ratkaisevana. Pelkästään tällä palstalla näkee sen, että uskosta huolimatta jokaisella kristityllä on omanlaisensa arvopohja ja täten omat syntinsä.

Syntien katuminen, joita ei edes tiedä tehneensä? Sekö on siinä ratkaisevaa. Toinen ei tiedä tekevänsä edes syntiä, eikä osaa sitä myöskään vältellä. Kuhan nyt katuu, niin silloin välttää ikuisen kiduttamisen?

Miten tuohon oikein istuu se Lutheria ylistävä ARMO? Molemmat tapaukset elävät elämänsä virheitä vältellen ja kuolevat. Heidän elämänsä oli samanlainen. Tuomion aika tulee, niin kiduttamisen määrittelee sanamuoto. Toinen katuu huonoja tekojaan ja toinen katuu syntejään...HII UP. Toinen kidutukseen ja toinen Taivaan karkeloihin nauttimaan mannaan ja nannaa.

Missä kohtaa näkyy se oikeudenmukaisuus?...ja rakastaminen...armo..Missä? Mikä tuossa on se punainen lanka, että ihmisen eläminen sisältö oikeuttaa ikuiseen kiduttamiseen.

Olisi kiva tietää tuo, niin sitten hlvetissä ymmärtäisi sijoituksen olevankin vain rakastamista...vai armoa..vai mitä se nyt onkaan?