Kiusaaminen

Mua kiusattiin koko ala-aste ja yläaste henkisesti. Sitä kiusaamista johti parin tytön jengi. Omituisinta siinä oli se, et sai kestää sitä ikuista nälvimistä ja naureskelua päivät pitkät, mutta sit koulun loputtua toinen kiusaaja halus aina välil mennä mun kans yhtämatkaa kotiin ja leikki tosi kaveria. Ja musta se oli vielä pahin niistä kiusaajista. En oikei ikinä ymmärtänyt sitä. Mut aattelin, et jos se muuttuu ajan kans, mut no way..

Ja kaikesta huolimatta jouduin vielä samalle yläasteelle ja samalle luokalle sen kans. Itkin monet illat itteni uneen ja kerroin äidille kuinka paskaa mun elämä on tän tytön vuoks, mut se totes aina, et sä ylireagoit kaikkeen. Just. Siinä sit meni oikeastaan välit äitiini (omalta puoleltani), kun se ei puuttunut tähän.

En tiedä mikä mussa oli vikana, en pukeutunu mitenkää erilaisesti enkä kerjännyt huomiota muilta. Aina mut jätettiin yksin ja välteltiin, melkeinpä aina tän yhen tytön mielipiteiden vuoks.

Lukioon päästyäni olin silti sen kans samalla luokalla, mut en enää jaksanu välittää paskaakaan sen kommenteista ja vittuiluista.

Muutaman kerran olen nyt lukion jälkeen törmännyt tähän tyttöön/nuoreen naiseen, moikata voin, mutta en halua olla tekemisissä yhtään enempää.

Toivottavasti lapseni eivät tule koskaan kärsimään samanlaista kohtaloa, tai jos tulevat, niin aion puuttua asiaan. Kiitokset vain kiusaajalleni, peruskoulu jäi kyllä liian hyvin muistoihini ansiostasi.