KYSELY VANHEMMILLE

huh huh,kun alkaa muistelemaan.
nukuin 5pv aikana vain 4tuntia.
oikeestaan mikään ei silloin auttanut.
vauvahieronnasta ei ollut neuvolassa mitään puhetta.
ensimmäisen kokonaisen yön poika nukkui 1,5vuotiaana.
unikoulu:en ole kuullutkaan.taitaa olla sitä nykyaikaa.
hänellä oli maitoallergia noin 10vuotiaaksi,sitten se vain itsestään loppui.
kipuherkkyyttä ei ole koskaan ollut.
tänä päivänä poika on 18v ja kaikki on hyvin.

vuohen maidosta on kuulemma apua.meille se tieto tuli vaan liian myöhään.

Ensimmäisen lapseni koliikko alkoi noin kaksi viikkoa syntymän jälkeen. Merkit olivat selvät, kun itkeminen alkoi tasan kello viisi illalla ja päättyi yhdeksältä. Sen jälkeen poika nukkui muutaman tunnin rauhassa kunnes taas yöllä heräili vähän välein.

Yritimme ensin sinnitellä omin voimin. Neuvolasta ei tullut mitään apua; tuskin taisin kunnolla valittaa, kun halusin pärjätä yksin. Luin kaksin käsin kaikki vauvalehdet, joissa oli juttua koliikista. Yritin vauvahierontaa, mutta poika oli niin kaarella kivusta, että siitä ei tullut mitään. Iltakylpeminen auttoi hieman. Oli kyllä kuuma kesäkin; poika kun syntyi kesäkuussa.

Jostain lehdestä luin vyöhyketerapiasta ja saman tien otin esille puhelinluettelon keltaiset sivut ja etsin lähimmän vyöhyketerapeutin puhelinnumeron. Nyt jälkeen päin tuntuu, että oli vähän tyhmää etten ottanut asiasta enempää selvää, mutta toisaalta terapeutti oli kyllä sairaanhoitaja pohjakoulutukseltaan.

Kävimme terapiassa viisi kertaa noin kolmen viikon aikana ja hoidon tehon huomasi jo toisen kerran jälkeen: itkuaika lyheni huomattavasti. Viidennen kerran jälkeen itkukohtauksia ei enää tullut. "Jälkiseurauksena" poika nukkui yöllä huonosti; heräili parin tunnin välein. Ajattelin että se menee ohi, kun yösyöttö loppui, vaan eipäs mennyt.

Myös toinen lapseni nukkui syntymästään alkaen huonosti - lapsilla on ikäeroa vain reilu vuosi. Hänellä ei varsinaisia koliikkioireita ollut, oli hän kyllä iltaisin levoton ja syli oli ainoa viihtyisä paikka, mutta öisin hän heräili muutaman tunnin välein. Samoin siis isoveli heräili öisin monen monta kertaa.

Kun lapset olivat yksi- ja kaksivuotiaita, olin ihan loppu. Heräilyyn koitettiin löytää syytä maidosta ja ruuasta, mutta selvää syytä ei löytynyt. Yritin saada tosissaan apua ja yritin mm. päästä unikouluun. Soitin paikalliseen ensi- ja turvakotiin, jossa meidät kolme olisi otettu avosylin vastaan. Esteeksi muodostui kuitenkin tulorajat eli emme saaneet maksusitoumusta unikouluuun, kun miehelläni, joka teki muuten reissuhommia, oli liian suure tulot!!! Ei auttanut kuin jaksaa. Silloin päätin, että tästä on selvittävä yksin. Nukuin päivisin lasten päiväunien aikaan ja tein vain kaikkein välttämättömimmät kotityöt. Itku oli itsellä herkässä ja tunsin itseni välillä tosi huonoksi äidiksi, mutta ei vaan voimat aina riittäneet.

Siitä vain selvittiin! Lapset alkoivat nukkua kokonaisia öitä kolme- ja neljävuotiaina. Pienemmällä lapsella auttoi muutaman kuukauden omatoiminen maidoton kuuri noin parin vuoden ikäisenä. Harmitti etten kokeillut samaa vanhemmalla pojalla. Jälkikäteen tuntuu hullulta ettei asiaa otettu oikein vakavasti, kun yritin hakea apua. Paras oli yhden vanhemman lastenlääkärin ehdotus nuoremman pojan heräilylle: vie sairaalaan lastenosastolle huudatettavaksi tai toinen vaihtoehto on antaa lapselle muutamana iltana diapamia. Äiti kai sitä diapamia olisi jossain vaiheessa tarvinnut... Ehdotus oli järkyttävä.

Yöheräilyt eivät näy nyt jo koulunsa aloittaneessa ja eskarilaisessa. Minussa äidissä ne jäljet on. En uskalla haluta lisää lapsia, vaikka olen nyt vasta keskimääräisen ensisynnyttäjän iässä. Olen melko katkera erityisesti miehelleni, joka ei voinut työnsä takia osallistua "yöhoitamiseen". Kovan koulun tunnen itse käyneeni, mutta toisaalta olen ylpeä siitä, että selvisin hengissä enkä menettänyt hermoja vaikka olin lujilla.

Tyttäreni olikolmen viikon kun alkoi saamaan käsittämättömiä itkukohtauksia.. alkoi viideltäja loppui yöllä kahdeltatoista.. Kokeilin cuplatonia ja EI MITÄÄN APUA! Kävimme vyöhyketerapiassa ja vauvahieronnassa EI MITÄÄN APUA.. Sitten varasin lääkäriin ajan lastenlääkäri ehdotti että kokeilin Gefiluksen maitohappobakteereja (saa apteekista) Kapselin sisältö sekoitetaan tilkkaan maitoa ennen syöttöä.. Ajattelin et ei se ota jos ei annakkaan ja marssin apteekkiin ja annoin seuraavalla syötöllä maitohappobakteerit.. ja sen jälkeen meillä on olut ILOINEN TYTTÖ.. tyttö alkoi nukkumaan illalla kymmeneltä ja heräsi syömään aamulla kuudelta.. nykyisin nukkuu kymmenen tunnin unet ilman heräämisiä ja ikää on vajaa 6kk.