Hihnakäyttäytyminen murrosikäisellä.

Kiitos hyvästä neuvosta, mutta ikävä todeta että se ei toimi halutulla tavalla. Koira vetää (jos on siis pakotettuna täysin vierellä palkatta) niin paljon, että alkaa hengitys vaikeutumaan. Se yrittää kieli pitkällä päästä ohitseni, mutta ei luovuta. Toki voisinhan kuristaa tuota koko tunnin ajan, mutta sitten kun toiselta lähtee taju niin on paha alkaa selittämään ohikulkijoille että yritin vain kouluttaa..

rakseo kirjoitti:

Kiitos hyvästä neuvosta, mutta ikävä todeta että se ei toimi halutulla tavalla. Koira vetää (jos on siis pakotettuna täysin vierellä palkatta) niin paljon, että alkaa hengitys vaikeutumaan. Se yrittää kieli pitkällä päästä ohitseni, mutta ei luovuta. Toki voisinhan kuristaa tuota koko tunnin ajan, mutta sitten kun toiselta lähtee taju niin on paha alkaa selittämään ohikulkijoille että yritin vain kouluttaa..

Lue lisää

jatkuva kehotus olla ja kulkea rauhallisesti. Äänellä ja erityisesti sen sävyllä voi olla uskomaton merkitys. Vaihtele sitä kunnes löydät sopivan äänensävyn ja oikean käskysanan jonka koira oppii yhdistämään tilanteeseen. Opettaessa kannattaa varmaan muutenkin puhua koko ajan. Muistelen itse ainakin että tuossa tilanteessa käytin sanaa sivu - pysy sivulla. Ja kun koira malttoi pysyä hetkenkin remmi löysänä niin hyvä, hienoa - jatka vaan - todella hienoa. Ensinmainitulla sanaparilla oli kolme eri sävyä, pyyntö, kehotus ja perkeleellä tehostettu käsky. Jälkimmäisellä sanakolmikolla taas erilainen, rauhallinen mutta kannustava sävy.
Ja sitten kun koira oli kulkenut hetken matkaa siististi sivulla ilmoitin että nyt muista että vastuu tuo vapautta - ole sen arvoinen ja vapautin pari kierrosta remmiä käden ympäriltä. Ja kun jatkui niin vapautta tuli lisää taas jos ei niin palautus lähtöruutuun eli sivulle.

Eli älä väheksy koirallesi puhumisen merkitystä, kuten monet tekevät, sillä ne ymmärtävät paljon enemmän kuin luullaan. Ja kun niille puhuu sitä enemmän oppivat ymmärtämään omistajansa toiveita. Ja koira, kuten ihminenkin, ärsyyntyy pelkästä käskyttämisestä ja siksi lyö hanttiin minkä pystyy eli jättää huomiotta. Kun oikea sävy löytyy niin se on kuin yhteistä säveltä soittaisitte. Sinä soolo-osuuden ja koira kertosäkeen.

Sori että yritin vähän yksinkertaistaa liikaa tuota edellistä selostustani. Mutta ehkä tämä lisäys auttaa asiaa. Kyse ei siis ole muusta kuin tahtojen taistelusta ja niiden yhteensovittamisesta yhteisen hyvän aikaansaamiseksi.

Ja muuten, uloslähtö kannattaa ajoittaa kun koira on herännyt kauneusuniltaan. Se on silloin rauhallisimmillaan.

Kävimme tänään muutaman kilometrin lenkillä, johon meni aikaa huomattavasti kauemmin kuin yleensä. Kävelin erittäin rauhallisesti ja pidin koiraa kokoajan ihan vieressäni. Muutaman kerran kun remmi löystyi, niin kehuin. Toki veti koko matkan minkä jaksoi ja käteni on ihan maitohapoilla paikoillaan jännittämisestä mutta lenkistä jäi parempi mieli kuin normaalisti. Koira ei näyttänyt nyt ruopivalta jänikseltä koska vauhti oli liian hidas raviin ja kukaan ei kiinnittänyt meihin huomiota. Se oli ihana tunne. Puhuminen itseasiassa yllytti vauhtia, kehuin lähes kuiskaamalla niin kierrokset eivät nousseet. Normaalisti kotona juoksee vielä matot rullalle, nyt jäi se järjetön hepulikin pois. Ehkä se rauhoittuminen voisi olla meidän taikasanamme ja keskitymme energianpurkamiseen koirakavereiden parissa eikä remmin päässä.

Lisää vinkkejä saa antaa, jos tulee mieleen!

apnimimerkkiunohtui kirjoitti:

Kävimme tänään muutaman kilometrin lenkillä, johon meni aikaa huomattavasti kauemmin kuin yleensä. Kävelin erittäin rauhallisesti ja pidin koiraa kokoajan ihan vieressäni. Muutaman kerran kun remmi löystyi, niin kehuin. Toki veti koko matkan minkä jaksoi ja käteni on ihan maitohapoilla paikoillaan jännittämisestä mutta lenkistä jäi parempi mieli kuin normaalisti. Koira ei näyttänyt nyt ruopivalta jänikseltä koska vauhti oli liian hidas raviin ja kukaan ei kiinnittänyt meihin huomiota. Se oli ihana tunne. Puhuminen itseasiassa yllytti vauhtia, kehuin lähes kuiskaamalla niin kierrokset eivät nousseet. Normaalisti kotona juoksee vielä matot rullalle, nyt jäi se järjetön hepulikin pois. Ehkä se rauhoittuminen voisi olla meidän taikasanamme ja keskitymme energianpurkamiseen koirakavereiden parissa eikä remmin päässä.

Lisää vinkkejä saa antaa, jos tulee mieleen!

Lue lisää

Tuo on tosi rasittavaa, tosi tuttu tarina ja onneksi tuntuu siltä, että omani kanssa alan olla päässyt nyt pahimman yli.

Ensimmäinen apu oli se, että ryhdyin tekemään lenkkejä suuntaan, jossa "ei ole mitään mielenkiintoista" sen alueen sijaan, jossa oli paljon koiraa kiinnostavia haju- ja näköärsykkeitä. Kun ärsykkeet ovat minimissään, treenaamisella on edes joku mahdollisuus onnistua.

Toinen tärkeä havainto oli, että pysähtely, nykäisy, suunnan vaihtaminen jne. ei tosiaan koiraan tehonnut, vaan pysähtymiseen piti yhdistää se, että keskeyttäessäni tempomisen "kelasin" koiran hihnasta rauhallisesti takaisin viereeni ja toistin tätä kärsivällisesti niin monta kertaa, kun se ponkaisi siitä taas hihnan päähän. Se olikin melkoista tahtojen taistelua. Koiran piti käydä läpi protestointivaihe, jossa se haukkui, vinkui ja tempoi turhautumistaan, ennen kuin luovutti.

Jonkin ajan päästä koira tajusi, että pääsee helpommalla, kun lähtee vastaan vetämisen sijaan itse tulemaan takaisin siinä vaiheessa, kun takaisinkelaus alkaa, vaikka protestoikin vinkumalla joutumistaan palaamaan. Kun tämä oivallus kuitenkin oli syntynyt, yhdistin tapahtumaan käskyn "takaisin".
Sitten aloin tekemään niin, että stoppasin ja sanoin "takaisin" ja jos koira ei lähtenyt oma-aloitteisesti tulemaan, autoin sitä taas kelaamalla alkuun.
Ensin useammin, sitten kun aloin olla varma siitä, että se tietää mitä siltä halutaan, jäin vain odottamaan suullisen ohjeen noudattamista. Ja lopulta se alkoikin vähän nikoteltuaan palata, kun totesi, ettei tilanteesta muuten pääse eteenpäin.

Yhä edelleen koira aina välillä yrittää ruveta vetämään sännätä minne nyt milloinkin mieli tekee, mutta tajuaa jo pysähtymistäni seuraavan takaisin-käskyn merkityksen. Välillä tulee turhautunutta vinkuilua, ja koira katsoo onko ihan pakko totella, kun pysähdyn ja käsken takaisin, mutta olennaista on, että se kuitenkin sitten tulee...

Koira ei myöskään vielä useinkaan malta kulkea nätisti rinnalla, vaan menee helposti sen verran edelle mitä hihna sallii, ymmärtäen kuitenkin useimmiten varoa vetoa, ettei joudu palaamaan takaisin. Vähintään puoli vuotta tämänkin osaamistason hiomisen kanssa on nyt jo mennyt, varmaan koiran kypsyminen on vähintään yhtä paljon auttanut asiaa kuin omat toimenpiteeni.