Moi.
Oon 15v heinäkuussa 16v täyttävä tyttö, jolla on kaksi veljeä 12v ja 14v.
Isä on juonu viinaa ja kaljaa päänsä täyteen viimeset 10 vuotta (alkoi kai työ stressistä?). Iskä alkoi lihoa ja vanhempie rakkaus toisiaan kohtaa kaikkos kokonaan. Nää vuodet ne on asunu saman katon alla vähän niinku kämppikset. Äiti petti pari vuot sitten isää, mut se tais olla 'vaan' se yks kerta. Muistan sen illan ku äiti lähti kaveriporukalla baariin. En koskaan tykänny siitä. Itkin aina, ja ovi laitettiin tiukasti lukkoon koska muuten oisin lähteny perään. Mun elämän pahin aamu oli se kun iskä tuli viinalle haisten herättämään mut kuudelta silmät verestäen ja HUUSI MULLE että "äiti ei tullut tänä yönä kotiin!". Mä soittelin äidille ja sadannen kerran ku yritin soittaa se vastas. Seuraava ilta oli ihan kauhee. Iskä huusi äidille ja äiti itki, iskä haukkus äitii ja äiti itki, iskä löi äitii ja äiti itki, minä.. itkin kokoajan, itkin koko yön. Pidin "vahtia" ettei iskä enää lyö. Pidin saksia ja puukkoa tyynyn alla et pystyn mennä pelastamaan...
Äidin ja iskän piti erota. Eivät eronneet. Asiasta huudettiin kilpaa ensimmäinen viikko ja sitten tehtiin äänetön lupaus. "Unohdettiin".
Äiti ja iskä alko molemmat juomaan. Iskä viinaa, äiti kaljaa. Riideltiin, huudettiin, kaaduttiin, ajettiin kännipäissään hakemaan lisää kaljaa. Semmosta tähän vuoteen asti.
Nyt iskä lupas itelleen että laihtuu ainakin 30 kiloa ja vähentää juomista. Sillälaillahan se tekIKIN nyt on 10 kiloa pudonnut ja viina vaihtunut viiniin ( harvemmin). Äitikin alkoi "kävelemään".
Mutta tänään sain kuulla että äidin joka päiväset kävelyt on ollukkin kyläilyä vieraissa.
Eilen olin kaverin luona yötä ja pikkuveljet kotona. Tietenkin sillon napsahti. Äiti ja iskä molemmat kaatokännissä. Just sillon kun mä en ollu mun pikkuveljien tukena ja turvana.. Mulla oli kivaa sillä aikaa ku mun pikkuveljet piteli korviaan omassa huoneessaan.. Mun ois pitäny olla siellä! Se on mun homma olla niitten turvana ku mun vanhemmat ei siihen pysty! Jos mun pikku veljiä ei olis, oisin aikoja sitten muuttanu pois kotoota, hakenu apua tai tappanu itteni. En enää jaksa.
!Ei niitten kaa voi edes puhua kun ne on aamusta asti kännissä.!
Mua pelottaa hakea apua.. Jos joudutaan veljien kaa erilleen ja kumminkin välitän niistä raittiista vanhemmista mitkä mulla on... Olisi tosi vaikeeta mennä puhumaan opettajalle tai terveydenhoitajalle tästä. Oon harkinnu et menen hakemaan apua mannerheimin lastensuojeluliitosta tai jostain semmosesta, mut en tiiä onko tää niin "tärkeä" juttu, semmonen mihin puututaan...
Mua oikeesti pelottaa etten ite enää yksinkertasesti jaksa ja luovutan kokonaan, se piste ei oo meinaan kaukana...
Auttakaa jooko.. Mitä mun pitäis tehdä..?
Oon 15v heinäkuussa 16v täyttävä tyttö, jolla on kaksi veljeä 12v ja 14v.
Isä on juonu viinaa ja kaljaa päänsä täyteen viimeset 10 vuotta (alkoi kai työ stressistä?). Iskä alkoi lihoa ja vanhempie rakkaus toisiaan kohtaa kaikkos kokonaan. Nää vuodet ne on asunu saman katon alla vähän niinku kämppikset. Äiti petti pari vuot sitten isää, mut se tais olla 'vaan' se yks kerta. Muistan sen illan ku äiti lähti kaveriporukalla baariin. En koskaan tykänny siitä. Itkin aina, ja ovi laitettiin tiukasti lukkoon koska muuten oisin lähteny perään. Mun elämän pahin aamu oli se kun iskä tuli viinalle haisten herättämään mut kuudelta silmät verestäen ja HUUSI MULLE että "äiti ei tullut tänä yönä kotiin!". Mä soittelin äidille ja sadannen kerran ku yritin soittaa se vastas. Seuraava ilta oli ihan kauhee. Iskä huusi äidille ja äiti itki, iskä haukkus äitii ja äiti itki, iskä löi äitii ja äiti itki, minä.. itkin kokoajan, itkin koko yön. Pidin "vahtia" ettei iskä enää lyö. Pidin saksia ja puukkoa tyynyn alla et pystyn mennä pelastamaan...
Äidin ja iskän piti erota. Eivät eronneet. Asiasta huudettiin kilpaa ensimmäinen viikko ja sitten tehtiin äänetön lupaus. "Unohdettiin".
Äiti ja iskä alko molemmat juomaan. Iskä viinaa, äiti kaljaa. Riideltiin, huudettiin, kaaduttiin, ajettiin kännipäissään hakemaan lisää kaljaa. Semmosta tähän vuoteen asti.
Nyt iskä lupas itelleen että laihtuu ainakin 30 kiloa ja vähentää juomista. Sillälaillahan se tekIKIN nyt on 10 kiloa pudonnut ja viina vaihtunut viiniin ( harvemmin). Äitikin alkoi "kävelemään".
Mutta tänään sain kuulla että äidin joka päiväset kävelyt on ollukkin kyläilyä vieraissa.
Eilen olin kaverin luona yötä ja pikkuveljet kotona. Tietenkin sillon napsahti. Äiti ja iskä molemmat kaatokännissä. Just sillon kun mä en ollu mun pikkuveljien tukena ja turvana.. Mulla oli kivaa sillä aikaa ku mun pikkuveljet piteli korviaan omassa huoneessaan.. Mun ois pitäny olla siellä! Se on mun homma olla niitten turvana ku mun vanhemmat ei siihen pysty! Jos mun pikku veljiä ei olis, oisin aikoja sitten muuttanu pois kotoota, hakenu apua tai tappanu itteni. En enää jaksa.
!Ei niitten kaa voi edes puhua kun ne on aamusta asti kännissä.!
Mua pelottaa hakea apua.. Jos joudutaan veljien kaa erilleen ja kumminkin välitän niistä raittiista vanhemmista mitkä mulla on... Olisi tosi vaikeeta mennä puhumaan opettajalle tai terveydenhoitajalle tästä. Oon harkinnu et menen hakemaan apua mannerheimin lastensuojeluliitosta tai jostain semmosesta, mut en tiiä onko tää niin "tärkeä" juttu, semmonen mihin puututaan...
Mua oikeesti pelottaa etten ite enää yksinkertasesti jaksa ja luovutan kokonaan, se piste ei oo meinaan kaukana...
Auttakaa jooko.. Mitä mun pitäis tehdä..?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ekana et todellakaan enään harkitse edes tota itsemurhaa!! Kannattaa puhuuvaikka sille terveydenhoitajalle niinse ainakin auttaa sua etenemään tossa asiassa. Hyvä että olet jaksanu olla sun veljien tukena :) Toivottavasti oli jotain apua tästä mun kommentista. Todella paljon jaksamisia sulle ja haleja koita jaksaa vaikka se vaikeelta tuntuukin!!
Voi teitä nykyajankin nuoret, mitä te joudutte kokemaan. ei ole ollut helppoa saoa-ajan lapsilla, mutta ei monella tänäänkään. Kyllä ongelmanne on tosi tärkeä juttu selvitellä ja te lapset tarvitsisitte kaikki apua. Jos ei tarkkari voi auttaa niin soita sosiaalitoimeen tai vaikka mannerhimiin ...Kannattaa nyt alkaa hoitamaan asiaa, jos vielä sinnittelet niin viimeistään nuorena aikuisen sairastut. Voin vain vähän aavistaa, mitä pieni avuoton lapsi sisimmässään kokee kun jää yksin ja äiti ja isä jätää, hylkää ... huuto kaikuu tyhjille seinille.
Olet joutunut vastuuseen ja tehtävään joka ei lapselle missään nimessä kuuluis ja olis voimmien mukainen: olet ollut perheen henkivartija ja jopa huoltaja. Oma lapsuus on jäänyt kesken ja leikit leikkimättä.
Ihan oikein että rakastat vanhempas. eivät he ole ihmisinä pahoja ja huonoja, mutta heillä ei ole ollut voimavarjoa ja reusseja keskittyä teitä kasvattamaan. kuka tietää, miten rikkinäiseti heikin ovat elämänsä aloittaneet. Hyvä todella kun voit asennoitua näin vaikka tokkai kai saa olla ihan rehelliseti vihainen tuolle elämän raadollisuudella ja mentetylle lapuudelle.
Jos päädytte ratkaisuun, että asutte kodin ulkopuolella niin vaatikaa että saatte sisaruksina olla yhdessä. Tokkai sinua pelottaa ja varmaan hävettääkin, mutta elämä on sellaista. Varmaa elämä on ollut äidilles kestämisen äärirajoilla ja siksi hän on lähtenyt toisen luo ja alkanut itsekkin juomaan. Sinä et voi kantaa mitenkään vastuuta venhempien valinnoista ja parantaa heitä. Kuitenkin heitä voi silti rakstaa ja kunnoittaa vanhempinaan.
kun olet noin paljon saanut kokea niin kannattaa käsitellä asiota ihan ammatilaisten kanssa. Kirjoittaminen auttaa. Lue hyvää kirjallisuutta myös eheytymisetä. Eheytymien pitää alkaa pieinn harppauskin,: ei saa kiirehtiä. Elä myös tavallista nuoren elämää ja pidä yhteyttä kavereihin. Mihinkään alamaailman juttuihin ja päihtesiin ei kannata turvauta. Et niin varmasti teekkään, koska olet järkevä nuori.
Tilanne on teillä mennyt jo siihen pisteeseen että vanhempasi eivät pysty enää tilannetta korjaamaan. ikävä kyllä joudun sinua astumaan liian suuriin saappaisiin, mutta sinun on kuitenkin otettava aikuisen rooli vaikka se pelottaa. tee se edes sisatustesi puolesta. Totta on, että kenenkään ei kuuluisi kokemaan tuollaista, mutta selvästi vanhempasi ovat väsyneet ja heidän omista ongelmistaan on tullut ylivoimaisia. Siis nyt yhetyttä sosiaaliviranomaisiin tai sinne Mannerheimiin. kyllä tuo on sellainen asia etteivät he voi sitä sivumennen ohittaa. Jos vaan pystyt yritä ottaa videolle/ääninauhalle otteita vanhempiesi riidasta niin hekään eivät voi kieltää tilannetta. Tilanne on vaikea ja raskas teille lapsille, mutta ette te voi tuollaisessa ympäristössä enää elää. Uskon että rakastatte vanhempianne, mutta muista miettiä nuorempien sisarusten hyvinvointia. Tuo ei ole paikka lapselle elää.
Moi. Oon 13-vuotias tyttö ja mun vanhemmilla on alkoholi ongelma..ei yhtä paha, kun sun vanhemmilla...mut haluisitko jutella? söpöö voi laittaa osoitteeseen: [email protected]
mummuille ja papoille, vanhemmistasi ei varmasti ole mukavaa, kun oma äiti (tai isä) tulee saarnaamaan, eiköhän he ota teidät tarvittaessa haltuunsa?
Kiitos kaikille kommenteista! Katon nyt mihin suuntaan tää tilanne menee ja keräilen rokeutta ottaa yhteyttä johonkuhun/jonnekkin. Kiitos vielä kerran, antoivat ihan superisti kauan kaivattuja voimavaroja!
Musta toi on ihan hirveetä. Toi melkeen kyyneleet silmiin lukee tota, mutta onneks sä ja sun veljet ootte tosi vahvoja ihmisiä. Jos tilanne ei mee tästä eteenpäin suositttelisin ihan veljiesi hyvinvoinnin takia ottamaan yhteyttä johonkin luotettavaan henkilöön. Kenenkään ei tarvitse kärsiä tuollaista. :(
Voimia ja jatkoka sinulle:)
Ette välttämättä joudu erikseen te lapset mutta vanhempasi pitää saada tajuamaan että he eivät voi näin jatkaa ja olen varma että jos heille tulee se herätys pelotus että voivat ehkä menettää lapsensa jos eivät ryhdistäydy ja ala käyttäytymään vanhempina niin he parantavat tapansa. Joskus täytyy ulkopuolelta tulla muistutus
että mikä on oikein mikä ei. Sä olet todella hienosti ollut sun pikkuveljille ja niin pitääkin vaikka sun ei kyllä pitäisi olla siinä tilanteessa ollenkaan. Älä luule että olet ainoa suomessa koska tämä on aika yleistä tässä maassa ja muuallakin. Nopeammin kun etsit apua niin parempi mahdollisuus sun vanhemmillasi on parantaa tapojaan. Iso voima hali sulle ja pikkuveljilles ja on hyviä ihmisiä jotka haluaa auttaa.
Hakekaa ihmeessä apua. Vanhempiesi täytyy ymmärtää ettei tuollainen käy päinsä, varsinkaan kun on lapsia kasvatettavana. Tsemppiä ja pärjäilkää ! :-) älä edes ajattele itsemurhaa, silloin jäisivät veljesi yksin ja entistä turvattomammiksi.
Pyydän anteeks milla. Mikset sä puhunut tästä, ihan tarkalleen ja avoimesti kuin tässä? Sä tiedät et muhun voi luottaa, tai ainakin pystyi silloin, niinkuin mäkin luotin suhun. Samaa mieltä kuin noi jotkut, soita sinne mannerheimin suojelujuttuun, tai minne ikinä, mä tuun vaiks sun tueks. Oo se ihana ja sama milla mikä puol vuotta sitten, tänään illalla mä ainakin tein kaikkeni, mut ette ollu iha oikeen mun kanssa samoilla linjoilla. Miksette sanonu jo 2,5 vuotta sitte, millaselt teist tuntu ja miten mä muka teitä kohtelin? Miks teette tästä puolest vuodesta yhtä helvettiä? Enää 2 kk, ja teiän ei tarvii mua enä nähdä, jos ette halua. Kiitän ja kumarran ja vähän ohi aiheen menin, tajuat kyllä ketä oon, kiitos ja anteeksi.
Loppuun vielä, oot oikeesti ollut mulle tosi tärkeä, ja nii tuut aina olemaankin. Tää yks sotku on meiän kaikkien kolmen vika, ei yhden. Oot rakas tärkeä, ja voimia sulle