Ekaluokka ja ongelmat

Kyllä koulu alkaa sujumaan ihan varmasti ,kunhan pääsee tästä alusta eteenpäin, onhan kaikki vielä uutta pienelle miehelle.Oma poikani aloitti myös eppuluokan ja itse yritän nyt pitää tietystä rytmistä kiinni.Illalla ajoissa nukkumaan,aamuherätys silti kamala unisuutta löytyy.Ne vähäiset läksyt heti kun tullaan koulusta,jos ei ole niin katsellaan kirjaa yhdessa ja yritetään lukea rivi parikin,jotta myöhemmin läksyjen teko olisi kivaa tehdä heti kotiin tultaessa.Ruoka ja iltatoimet suurinpiirtein samoihin aikoihin,kyllä se siitä lähtee sujumaan,kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa,minkä ala-asteella oppii sen ylä-asteella taitaa.Hyvää syksyä sinulle ja pojallesi menestystä kouluun. P.S kerro myönteisiä asioita koulusta mm.saa uusia kavereita,oppii lukemaan,kirjoittamaan ja tietysti ne parhaat kaveri viikonloppuna vaikka yö-kylään leikkimään.

Kouluahan on ollut vasta viikon! Meilläkin on tavarat jääneet sinne sun tänne ja yhdetkin tehtävät tehtiin aamulla 5 minuutissa ennen lähtöä.

Jos penali tai muut tavarat jää kotiin, se on kyllä vanhempien syytä näin alussa. Voi kai sitä yhdessä tarkistaa sen repun sisällön jo illalla valmiiksi?

Jos taas läksyistä ei ole tietoa, kirjoita reissuvihkoon opelle viestiä, että käskee pojan merkkaamaan läksyt kirjaan, että sinäkin tiedät. Tehkää ne sitten yhdessä.

Ehkäpä se muisti josain vaiheessa paranee, minä en ainakaan vielä huolestu oman lapseni kohdalla. Yritän vain auttaa parhaan taitoni mukaan. Se on ainoastaan tärkeää, että pysyy terveenä ja hengissä. Mitäpä tavaroista, vaikka hukkuisivat kaikki. Ei ne kynät ja lippikset nyt niin paljoa maksa.

Koulun alku on muutenkin niin suuri elämänmuutos, että ei varmaan auta, jos äitikin vielä hermostuu lapselle tuollaisista pikkuasioista.

Meillä poika meni kolmannelle ja edelleen unohtaa penaalin kouluun jne.

Kyllä tuo unohtelu vähenee ajan kanssa. Ei siitä kannata numero tehdä. Lapset muistavat parhaiten sen mitä itse pitävät tärkeimpänä, kuten juuri kavereiden nimet ja harrastukset, ei koulujuttuja muuten. Koulussa olo on eka ja tokaluokkalaisillakin vielä pitkälti leikkiä vaan. Välitunniton kivoimpia jne..

Odottele vaan ja älä hermostu

Hyvänen aika, eihän kaikkea voi kerralla vaatia, niin suuri muutos se on lapselle.
Olen enemmänkin huolissanii siitä, että ajattelet lapsesi selviävän ja muistavan kaikki heti ja nyt ilman apuasi. Yhdessä kanssasi hän varmaan pikkuhiljaa oppii, muistathan, että mitä enemmän hänelle unohtamisista sanot, sitä varmemmin viesti ei mene perille.
Aikoinaan meilläkin oli takki aina lattialla, mutta kerran vahingossa poika olikin ripustanut sen paikalleen, joten kiitin häntä siitä, että oli laittanut sen takin sinne minne kuului. Ei ole sen jälkeen tarvinnut muistutella. Joten positiivisuus näissäkin asioissa kannattaa ja antaa toivotun lopputuloksen!

Oletkin jo valmiiksi sitä mieltä, että kun on tuollainen isä, niin kai sitten poikakin.
Yritä listata kymmenen hyvää puolta pojassa ja isässä, saatat yllättyä!

Vanhimmalla tytöllä tuli aamulla kauhe parku, jos huomasi että joku läksy on jäänyt tekemättä. Hän on todella tunnollinen ja murehtii ihan liikaa koluasioita

Nuomempi unohtele välillä repun kotiin ja välillä kouluun, läksyt muistettaan usein vasta aamulla ja illallakin aloitettut ovat voineet unohtua pulitiehen. Eikä hän ole yhtään hermostonut näistä laiminlyönneistä.

Parhaimmillaan vanhempi tyttö on itkenyt sitä että nuorempi ei tee kunnolla läksyjään.

No kumpikin pärjää tavallaan ja kolumenestys on erinomaista.

Kuulostipa todellakin tutulta. Olen avustajana eskari ja eskari luokassa. On aivan normaalia että tavarat unohtuvat ja ollaan hajamielisiä. Nyt heidän pitää itse huolehtia tavaroistaan, ei ole enää "äiti" tekemässä sitä heidän puolestaan. Odota vain jouluun asti niin asiat rupeaa muuttumaan. Lapsi tarvitsee aikaa oppiakseen toimimaan itsenäisesti.
Kannustakaa lasta, ei torumalla.

Oma poikani aloitti juuri tokan luokan, mutta ekalla luokalla meillä oli aivan samanlaista.
Ja varsinkin alkuaikoina poika unohteli läksyt, penaali taisi olla koko vuoden koulussa pulpetissa. Mitä se haittaa vaikka se penaali unohtuukin kouluun, meillä oli kotona kynät ja kumit kuitenkin.
Välillä tuntui, että poika pitää koulussa omaa vaatekauppaa, kun takit, lippikset, paidat ja sukat olivat koulussa. Niitä sitten haettiin välillä kokonainen pussillinen kotiin :).
Koko reppukin unohtui kouluun muutaan kerran ekaluokan aikana.
Tunnillakaan ei jaksanut oikein keskittyä ja olinkin huolissani monet kerrat, mutta kannustin ja kannustin poikaa yrittämään ja muistin aina kehua häntä hyvästä matikkapäästä ja lukutaidosta.
Aika rasavilli ja huoleton poika hän on ja kädet ristissä olenkin odottanut tokan luokan alkua, että mitä se tuokaan tullessaan..
Mutta nyt olen aivan ihmeissäni, poika lähtee reippain mielin kouluun, ei ole unohtanut mitään vielä tähän mennessä, muistaa läksyt ja penaalin ja tekee heti koulusta tullessa ihan itse läksyt (mitä ei tapahtunut koskaan ekalla!).
Tuntuu, että hän on oikeasti kasvanut koululaiseksi, onhan se tosi tärkeää, kun on tokaluokkailainen ja isompi kuin ekat :DD
Kyllä se siitä, anna poikasi olla omanlaisensa.
Kaikki on hänelle uutta ja varmasti jännittää uusi suuri asia elämässä. Ei hän varmasti ole ainoa luokallaan, joka unohtelee. Minäkin luulin, että meidän poika on ainoa tohelo luokallaan, mutta kun menin ensimmäiseen vanhempainiltaan, niin huomasin, että eihän hän ole edes pahin tohelo..

"isä ON hajamielinen ja jättelee tavaroitaan sinnetänne ja koulunkäynti ollut aikoinaan juuri luokalta toiselle selviämistä. Aina ollut (ja vieläkin) joukon häirikkö, pelle ja naurattaja, muiden huomiota kerjäävä, sitäkö on pojankin tulevaisuus??!!"

Kahdenkymmenen vuoden opettajakokemuksella olen sitä mieltä, että lapset ovat vanhempiensa lapsia. Geeniperimä on tullut vanhemmilta ja kukin vanhempi kasvattaa tavallaan ja siirtää omat käyttäytymisen mallinsa lapsilleen.

Uuden luokan ensimmäisessä vanhempainillassa on helppo "pongata" lapsien vanhemmat käytöksen perusteella.

Jos miehesi on pärjännyt elämässään, niin sehän on tärkeintä. Eiköhän poikasikin paikkansa löydä, vaikka koulussa olo ei välttämättä suju yhtä juohevasti kuin tyttäresi koulun arvelet sujuvan. Minä en usko noihin hyvää tarkoittaviin lausuntoihin, että "kyllä se siitä". Sitä on niin lukemattomia lapsia, joilla "se ei kyllä siitä etene". Jos kovasti huolestuttaa, niin juttele koulupsykologin kanssa, mutta muista kertoa, että isänsä oli aikoinaan samanlainen.