Virkeänä vanhuksena (eiks 65 ole vanhuuseläkkeen raja?) koen edelleen olevani aivan sama ihminen kuin ennenkin. Tiedän sukuni minua vanhemmista, että vielä jopa 30 vuotta on edessäni aikaa, jolloin seuraan aikaani.
Ette varmaan ihmettele, etten laita vakinikkiäni tähän!
Täällähän ei saa mitään hyvää itsestään sanoa, ei myöskään suvustaan.
Ette varmaan ihmettele, etten laita vakinikkiäni tähän!
Täällähän ei saa mitään hyvää itsestään sanoa, ei myöskään suvustaan.
Vastaukset 40
Vanhimmat
En ole sitä mieltä, että 60 olisi vanhus. Olen 64.
Mutta asiaan.
Seuraan aikaani mutta erilailla kuin nuorena. Ei-mitään-uutta-auringon-alla-tyyliin. En hermostu vähästä. Luotan elämän kantavan.
Sisältä miekin olen temperamentiltani ja virkeydeltäni ja innostuvuudeltani se sama kuin nuorena lisättynä avoimuudella ja uskalluksella esiintymiseen ja omana itsenäni olemiseen ja ujoutta poistettu.
Minä tiedän vanhemmistani ja isovanhemmistani, että olivat henkisesti pirteitä loppuun saakka. Tosin elivät vain 66-85-vuotiaiksi ja keski-ikä jää jonnekin 70 vuoden tienoille mutta jospa terveelliset elämäntavat pitävät minut kauemmin elossa - etenkin toivon suht terveitä elonpäiviä ja kotoni asumista.
Lisäänpä viel, että nyt ihan viime aikoina olen erityisesti alkanut muistaa ja tykätä samanikäisistä. Entiset omanikäiset tuttavat ovat myös alkaneet ottaa yhteyttä. On luokkakokouksia vuosien tauon jälkeen järjestetty.
Nyt iän karttuessa yli 60:een kohtaa ikärasismiakin entistä enemmän. Vaikka itse suhtautuisi nuorempiin tasa-arvoisen kaverillisesti kuin täysjärkisiin, niin sieltä suunnasta tulee lunta tupaan usein. Se kylmentää tunteita nuorempia kohtaan ja taas lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta omanikäisiin, varsinkin jo nuoruudesta tuttuihin.
Elämän ruuhkavuodet menivät perheen ja työn parissa ja silloin puoliso ja oma jälkikasvu olivat ne tärkeimmät ihmiset.
Viel lisää :)
Realismia on, että ihminen on eläin. Kaikki toimintamme on itsekästä ja tähtää lopulta vain itsemme parhaaksi.
Lapsemmekin ovat niin suloisia ja tykkäävät meistä vanhemmistaan niin kauan kuin olemme tuiki tarpeellisia heille.
Sitten, kun pääsevät omiin leipiin, niin perinnön jättäminen olisi paras vanhusvanhemman ominaisuus.
Ikävä asenne sinulla vai onko ihan kokemusta lasten omiin leipiin pääsemisestä ja sen jälkeen perinnön kyttäämisestä. Virkeänä vanhuksena koet olevasi vieläkin se sama kuin ennekin...mmm.. kukapa ei olisi se sama kuin ennekin.
Sinulla ei sitten ollut mitään omaa sanottavaa aloituksen aiheesta :O
juuri sinulla itselläsi (virkeä vanhus), ainoa koko ketjussa sellainen negatiivinen
ja PAHA.
Taidat olla vähän yksinkertainen?
Silmiini ei ole koskaan osunut sellaista tekstiä, jossa sanottaisiin että täällä ei saa mitään hyvää itsestään sanoa, ei myöskään suvustaan?
Mikä esti nytkään sanomasta, jos kerran juuri sitä varten jätit tuon vakinikkisi laittamatta? Kerro nyt ihmeessä jotain hyvää itsestäsi ja suvustasi!
Vai mistä sinä toivot keskusteltavan?
Taidat olla yhtä ilkeä kuin korppis ;)))
No jaa, ainakaan en ole niin ilkeä, että pitäisin vanhuutta sairautena tai muuten epätoivottavana tilana OIREINEEN.
Myöskään en näe tätä palstaa (muita kirjoittajia) niin epäilyttävänä ettei tänne kannata vakinikillä kirjoittaa omia ajatuksiaan.
Höpsistä. Lunta tulee tupaan usein ja paljon. Jotkut ei sitä halua, sinä taidat vaan innostua? Mukavaa kun saa heitellä takaisin, vai mitä? On se nähty. Enkä jatka.
Ei minulle ole tullut lunta tupaan, tuulikaapin ovi ei repsota ja on vielä sisäeteinenkin.
Toisin kuin ilmeisesti sinulle, minulle tämä ei ole lumi- eikä mikään muukaan sotatanner, vain YHTEINEN keskustelupalsta. Onko tapanasi yleensäkin laittaa kiviä lumipallojesi sisälle, vaiko vain minua kohti heittämääsi laitoit? Miksi?
Ymmärrän hyvin, että ilmoitat ettet halua jatkaa. Taisit huomata olevasi hyvin heikolla jäällä?
Joo. Olen joo joo mies. Minä siis. Ei kukaan muu. Siis minä tässä. Paras. Itse.
Senkus olet, mutta oliko sinulla muuta kerrottavaa? En ole kiinnostunut siitä millainen sinä olet, mutta mielipiteesi johonkin asiaan kiinnostaisi?
Mitenkäs olisi joku aloituksesta johdettu aihe? Suhtautuminen vanhuksiin? 60 palstalaisille sopiva, ikään liittyvä määrittely? (Sen tarpeellisuus?!) Suhtautumisesi vakinikin käyttämiseen? Entä tunnetko itsesi vapaaksi täällä kirjoittaessasi, vai tuntuuko että joku sanoo mitä saat tehdä? Suhtautumisesi toisiin palstalla kirjoittaviin ja tietosi heidän suvaitsevaisuudestaan yms.? Entä oletko seurannut aikaasi, ja jos olet niin oletko jo päässyt vuoden 2005 alkuun?
Se on myönnettävä, että kommenttisi oli räväkkä vastaisku aloituksen viimeiselle väittämälle, hyvä sinä!
Pyynnöstänne nöyrryn puoleenne vastaamaan housut tyhjentävästi kyselyn muotoon puristettuun aiheeseen.
- Suhtautuminen vanhuksiin lähtee toki siitä kuinka vanhus suhtautuu minuun. Nyt en puhu tietenkään tästä palstasta vaan 80 - 100 vuotiaista. Toki sallin että täällä itse kukin mainostaa olevansa vanha. Jos se helpottaa, annan anteeksi.
- Määrittele 60 ikään liittyvä...määrittely??? Eläkkeen ja elatusavun välissä varmaan. Eli tarpeellistahan ne on pitää hengissä ettei ne kuole.
- Mikä on nikki? Jokainen käyttää jotain nimimerkkiä. Eikö se ole suotavaa. Ehkä yksi miljoonasta käyttää omaa nimeään.
- Minä olen aina vapaa. Minua ei määrätä palstoilla ei palstan ulkopuolella. Siis ei ihan totta, jos ahdistaa eikö ole tuolla jotain latvalaho palstoja? Purkautuu sinne.
- Minä kun en tunne mitään palstalaisia. Kiukkuista porukkaa täällä on ja nälvintää, sen nyt huomaa ensimmäisistä lauseista. Joku saattaa olla normaali.
- Elän jo vuotta 2013 ja siitä eteenpäin. 2000 vuosikymmen missä lie aikakapselissa menossa taaksepäin.
bessie*
Ihmettelin aloitusta, että täältäkö pitää lupa kysyä ollakseen virkeä vanhus? Olettikohan kysyjä, että täältä tulee ryöppynä hänelle "kiitosta ja kunniaa" ja lisäksi valituksia tyyliin, että en minä, enhän minä seuraa aikaani.
Kirjoitit hyvin, siis minun mielestäni, mutta et näköjään toisten. Tekisi mieli mennä ne nuijimaan, mutta en viitsi edes kirjoitella eriäviä mielipiteitäni, koska voihan se olla, että en muka seuraa aikaani??
Onneksi tunnistan, että paljon olen muuttunut sitten nuoruus vuosieni, mutta mielestäni parempaan suuntaan ja sanoisin, että Luojan kiitos! Senkin olen oppinut, että toisilta (näiltä palstoilta) ei kannata kysellä neuvoja, kuinka olla ja elellä, mutta myös senkin olen oppinut, että minun neuvoni on yhtä turhan p***aa toisille. Elelköön kaikki, kuten haluavat, kunhan ei minun reviirilleni tule ja se on oma kotini.
Minäkin olen kahdesta pitkäikäisestä suvusta. Omasta tahdostani olen lapseton, mutta olen elänyt aikuisuuteni vakaassa parisuhteessa. Minulla on ollut aikaa harrastaa ja kehittää itseäni, ja siitä on tullut itsestään selvä tapa elää tätä omaa elämääni. Serkkuni aloitti uuden kielen opiskelemisen noin 75-vuotiaana. Itsekin innostun jatkuvasti jostain uudesta, ehkä vielä 9kymppisenäkin.
Jokainen saa itse päättää, ottaako elämänsä lunkisti vai elääkö aktiivisesti ajan hermolla. Itse kunkin vapaaehtoisesti valittu tapa viettää omaa elämäänsä on tietenkin oikein, eikä muilla ole siihen nokan koputtamista. Itsensä vanhaksi kokemisessa ei ole mitään väärää, kuten ei myöskään ole itsensä elinvoimaiseksi kokemisessakaan. Toisten painostamisessa omaan elämäntyyliin ei ole mitään järkeä, eikä kenelläkään ole siihen mitään oikeuttakaan. Mehän olemme kaikki omanlaisiamme yksilöitä omine valintoinemme.
Minä olen kuolleesta suvusta. Ja mistään suvusta en tiedä kenenkään jääneen henkiin.
Mikä on PITKÄIKÄINEN suku??? Karmeaa itsepetosta.
Yksi vittusen hailea, elääkö 60 - 91 vuotiaaksi, se väli on tosi lyhyt kusaisu ja kun totuutta katsoo, kun ihminen täyttää 60 niin sama kuoleeko huomenna vai 30 vuoden kuluttua. Sillä hän huomaa 30 vuoden kuluttua, ettei ole saanu aikaan mitään järjevää. Kuvittelee vaan.
Milloin viimeksi kuka teistä on elänyt itselleen ja tuntee itsensä?
Mikäs sinua noin kovasti ahistaa??
Katsos tuon pitkäikäisyyden on havaittu esiintyvän suvuttain. Sekä isäni, että äitini puolella on eletty selvästi keskimääräistä vanhemmiksi. (Ai mitä keskimääräistä, no sanotaan vaikka kansallista keskiarvoa) No, ehkä on epätieteellistä puhua pitkäikäisistä suvuista, mutta ymmärrät aivan hyvin, mitä se tarkoittaa. Eliniän odotteessa on myös eroja eri kansallisuuksien ja Suomen heimojenkin välillä. Ne geenit; syntymässä saaduilla korteilla pelataan.
"Milloin viimeksi kuka teistä on elänyt itselleen ja tuntee itsensä?"
Teititteletkö, vai kohdistitko kysymyksesi useammalle henkilölle. Vastata voin vain omasta puolestani: Aika hyvin olen elänyt itselleni, varsinkin viimeiset vuosikymmenet. Joskus vähän hävettää tää mun itselle pyhittäytyminen, kun monella ihmisellä on niin jaloja missioita ja kantavat ihailtavasti monenmoisia vastuita. Ja kyl mä aika hyvin itseänikin tunnen, ihan noita heikkouksiakin myöten. Sinä kumminkaan et tunne minua lainkaan, niin että kuvailla voit vain omaa itseäsi ja ajatusmaailmaasi.
"Sillä hän huomaa 30 vuoden kuluttua, ettei ole saanu aikaan mitään järjevää. Kuvittelee vaan."
No minä ainakin ajattelin seuraavat vuosikymmenet tehdä jotain kauniita värikkäitä käsitöitä, ihan vaan omaksi ilokseni. Vai pitäiskö saada aikaseksi jotain prameampaa, että eletyllä elämällä olisi merkitystä. Eiks sellanen just ole aika pinnallista. Minun kohdalla mielekäs elämä ja oma minuus löytyvät jostain muusta, kuin näyttävistä aikaansaannoksista. Ettet vaan itse olisi pinnallinen, vihainen nyt ainakin. Sellasen tunteen varjostamana vuosikymmenet viuhahtavat kankkulan kaivoon niin, ettei huomaakaan. Varo vaan.
Tunneikäni vaihtelee notkeasti, ihan kuin tunnen olevani henkisestikin.
Toivottavasti en juutu mihinkään, enkä muutu ilkeäksi ja aggressiiviseksi ketään kohtaan.
Vanhuudenhan sanotaan korostavan ihmisen perusluonnetta.
Minulla ei ole kehumista sukuperinteitteni ikätaulukoista. Muutama lähisukulainen on elänyt jopa yli 80-vuotiaaksi, moni kuollut jo paljon nuorempana.
Onhan siinäkin jotain odottamista.
Tottakai voi puhua hyvää, sävyhän sen sanoo, millä mielellä juttelee.
Kunhan muistaa antaa edes vähän arvoa muillekin, kuin vain itselleen.
Vielä uupuu vuosia määritelmästäsi joten palataan asiaan kun niillä vuosilla olen
.
Mitähän järkevää sanoisi ettei joku heti lyttäis kasaan.Tunnen mieleltäni olevani ihan samoin ajatteleva kuin nuorempanakin,kroppa vain alkaa ilmoitella ettet olekaan niin nuori,ketteryys muuttuu kankeudeksi,huomasin sen suksilla ollessani.
Monesti saa itselleen nauraa ja se on terveellistä.Sitä vaan ihmettelen että minne kaikki entiset tutut ja "ystävät"häviää,menee päiviä ettei kukaan soita,suvustani olen aina pitänyt huolta,on vain niin ettei sieltäkään päin välitetä,jos joskus uskaltaa kysyä kuulumisia,se luokitellaan uteluksi ja asioihin sekaantumiseksi.
Ei ole vaikeaa arvata millainen on loppuelämä,vaikka olen vähän yli 60 nyt,se on yksinäinen vanhuus siellä jossain,kukaan ei ole huolehtimassa ja välitä.
En sitä sure,pikkuhiljaa elämä vaan lipuu siihen suuntaan,yksin kun elelee ja lapsiakaan ei ole,erostakin muutama vuosi.
Miten sitä oli ennen niin tarpeellinen ja säpinää ympärillä,nyt ei mitään.
Voimattomuutta väistämättömän edessä. Kenellä se ilmenee mitenkin.
Ensimmäinen varoitus tuli sydärin tapaisen muodossa ollessani 5-kymppinen.
Liikun pari vuotta nitrot taskussa. Sitten ne katosivat.
Joskus tuon vaiheen jälkeen totesin inhotuksekseni autonkäppänäni jäävän aina vaaksan verran vinoon pysäköidessäni peruuttaen.
Totuin aikanaan siihen, että aina pitää päästä liikkeelle etuperin.
Veivinkäytön tai hinauksen varalta.
Vajaan kahden vuoden takaiset makuukuukauteni tuhosivat jäljellä olevan, vähäisenkin motoriikan ja kehon hallinnan.
Vaimo väittää kolinasta kuulevansa missä päin liikun.
Fyysisestä rapistumisesta on täällä turha puhuakaan. Alamäkeä menen hidasteluyrityksistä huolimatta.
Onneksi ensimmäistä leikkausta edeltävä säteilytysjakso oli, lekurin määrityksen mukaan mitoitettu elehvantille ( hoitsun ilmaisu) perustuen lekurin käsitykseen kovasta kunnostani.
Totta puhuen, inhoan näitä ikääntymisen merkkejä mutta eihän niitä voi estääkään.
Kummankin vanhempani isukit kuolivat hyvin nuorina.
Oma isäni poistui muonavahvuudesta pitkän sairastelun jälkeen 62-vuotisena.
Hän oli omalla esimerkillään vahdittamassa päätöstäni ennenaikaiseen vetäytymiseeni työelämästä.
Pysyäkseni asiassa, niin minulla on perusteita väittää olevani nyt paremmassa kunnossa kuin 6-kymppisenä.
Mutta se kolina!
Myönteisen toteaminen? Mielestäni olen aika ajoin, enemmän tai vähemmän suoraan hehkuttanut tyytyväisyyttäni elämääni.
Jos siitä joku on vetänyt porot sieraimiinsa niin sehän ei ole minun migreenini.
Suvussani ei ole mitään kehumista!
Ps. Virkeys? Läheiseni huomauttaa joskus vähemmänkin virkeyden riittävän.
avoimesti piirtänyt selkein vedoin kuvan elämäntavoistasi, persoonallisuudestasi, sairauksistasikin,
niin kerro vielä yksi sekä sinun että sukusi miesten ominaisuus rehellisesti: alkoholin käyttösi.
Onko sellä ollut osuutta elämässäsi / sukusi miesten elämässä.
Arveletko sen vaikuttaneen miesten varhaiseen kuolemaan?
Isoisistäni en tiedä mutta ajatellen heidän taustaansa ja elinympäristöään niin en pidä alkoa kovin todennäköisenä.
Oma isäni oli satunnaisjuoppo. Muutaman kerran vuodessa riittävästi ja sitten hulinaksi.
Itselläni ei työelämässä ollessani ollut mitään a-ongelmaa mutta jäätyäni kokoaikaisesti kotiin oli sellainen uhkaavasti kehittymässä.
Olen muussa yhteydessä kuvannut päätösprossessin jonka tuloksena asetin loppuvuosien laadun ja ehkä määränkin, päivittäistä, puolisumeaa elämää paremmaksi.
Kotona ollessani käyn salilla 6krt/viikko ja siihen ei mahdu yhtään, niukkaakaan tissuttelupäivää.
Ps. Sunnuntaina mavesarjat pyramidina 150-kiloon.
Tänään 10:n leuanvetosarjat, 4 sarjaa. H-käännöt, ylätalja, 45min aerobista.
Huomenna pitkät sarjat ojentajille ja olkapäille, 4-eri liikettä sekä vatsa monipuolisesti.
Ja sitä rataa.
Ei minulla ole mitään sairauksia ollut.
Polvi, olkapää, silmät ja suolistosyöpä leikattu mutta ei mitään sairauksia = tautia!
Kyllä minä matkoilla ja loma-asunnollamme maistelen mutta laatu on miedontunut ja määrät vähentyneet.
Jokainen tuntee aloittajan muistaa hänen historiansa. Sukunsa on tullut tutuksi,
laitosvierailut, poliittinen ura, lapset, matkat, miehet jne.
". .. "
"Jokainen tuntee aloittajan"
Huoh! Eikö täällä ole tarkoitus keskustella asioista eikä nikeistä?
Minä en tunne aloittajaa. Enkä sinuakaan - onneksi - enkä halua tutustuakaan.
Ihmeellisiä näkijöitä on täällä palstalla, jotka todellakin tietävät kuka, mitä, häh.
Minä en tiedä, eikä todellakaan edes kiinnosta pätkän vertaa.
Parempaakin mietittävää elämässä.
Minkäs sille mahtaa jos ei älyä kuka pelleilee puskista, onko niin tärkeää sen ikioman viestin lykkääminen palstalle?
Oppia on ikä kaikki.
vanhuuseläkkeen raja ei ole aina 65 v, vaan voi olla vaikka 62v, jos on työttömyysputkessa, muuttu 2005 jo
Lienen omituisten otusten sukua. Oma mummoni seurasi aikaansa loppuun asti, yli 80-vuotiaaksi, kuin tikka.
Oli perillä paremmin maailman tapahtumista, kuin minä siihen aikaan, parikymppinen tytönhuitukka.
Niin oli toki isäni ja pappanikin.
Mitä väliä on nikistä, asia on asiaa, jos sitä on. Hyvää on mukava lukea, jos kirjoittaja osaa kunnioittaa myös muitakin, kuin omaa napaansa.
ja asian puhumisesta.
66 tänään en ole vanha.
Huomenna on.
Niin ja tuntuu nivelissä.....
romun ja kräsän lisääntyminen
ympäristössämme koko ajan,
kaatopaikat kasvavat aina vain suuremmiksi,
leluja, pelejä, matkapuhelimia, tietokoneita, pesukoneita, sähköhelloja , mikroaaltouuneja, pölynimureita, autoja, tratoreita ym maatalouskoneita...
Tehtaiden pomojen tilit ovat mittaamattoman suuret, bonukset ja optiot ja rahojen vienti verotuksen ulottumattomiin...
Romu täyttää maailman. Luonnonvarat hupenevat.
Tehtaat tekevät 3-vuorossa uutta romua...
Pääministeri puhuu bkt:n kasvusta, kasvua on saatava lisää, jotta hyvinvointipalvelut saadaan taattua!
Vientiä on saatava lisää! Meidän on annettava miljardeja Etelä-Eurooppaan EU:n kautta, jotta niillä olisi rahaa ostaa meiltä tehtaidemme tuotteita.
Luonnonvarat kaivetaan maasta, öljy palaa miljardeissa autoissa nousten saasteena ylöspäin, auton romut, lentokoneiden romut täyttävät romuttamot---
Uusia autoja kaupataan, mainokset putoavat miljardeista postiluukuista...
Tavara kodeissa lisääntyy, kaikki hyllyt ovat täynnä kauniita maljakoita, elämä kuluu niiden kirkastamisessa, seinät ovat täynnä taidetta ja "taidetta" , vaatekomerokin alkaa hiljattaisen UFF:iin tyhjäämisen jäljiltä olla täynnä...
Maalla autotallitkin pullistelevat tavaraa...
Kestävästä kehityksestä puhuttaessa tulee mieleen, että kaikki tehtaat, jotka valmistavat erilaisia muovikuppeja taikka kosmetiikkaa tai leluja, tulisi lopettaa ja purkaa.
Nämä asiat ovat kirkastuneet minulle jo vuosikymmeniä sitten, mutta sama kehitys vain jatkuu. - Mihin päätynee?
- You tell me!
Pariin lauseeseen, ei jaksa romaaneja lukea.
EUn talouskomissaari Olli Rehn käskee myllykirjeessään unohtamaan tieteeliisen tutkimustiedon.
"Kirje" paljastui – "Mitä pitäisi ajatella?"
>– Mitä pitäisi ajatella silloin, kun keskeinen päättäjä vaatii tutkimustiedon unohtamista?
Tätä kysymystä pohtii tuoreessa blogimerkinnässään Aalto-yliopiston taloustieteen laitoksen johtaja Pertti Haaparanta.
Kansantaloustieteen professorin mukaan Euroopan unionin (EU) komissio ja sen talouskomissaari Olli Rehn ovat vaatineet tiedeyhteisöä ja poliitikkoja lopettamaan keskustelun tuoreista tutkimustuloksista.
Haaparannan mukaan tuoreet tutkimustulokset eivät tue säästöpolitiikkaa, jota komissio on noudattanut euroalueen kriisimaiden rahoitusjärjestelyissä.
– Syyllisiä mahdollisiin ongelmiin ovat siis tutkijat, eivät politiikan tekijät, Haaparanta tuskailee kirjoituksessaan.
Haaparanta perustaa väitteensä Rehnin paimenkirjeeseen (pdf), jonka toi julkisuuteen englantilaisen National Institute of Economic and Social Researchin johtaja Jonathan Portes.
Euroopan valtiovarainministereille suunnatussa kirjeessä Rehn vaatii, että "tutkimustieto finanssipolitiikan vaikutusten kerroinvaikutuksista tulee unohtaa", Haaparanta kirjoittaa.<
...
"Haaparannan mukaan tuoreet tutkimustulokset EIVÄT tue säästöpolitiikkaa, jota komissio on noudattanut euroalueen kriisimaiden rahoitusjärjestelyissä. "
Jokohan ne Haaparannat ja Rehnit ovat 80vuotis päivänsä viettäneet ?
Ketähän lienevät he??