tarvin apua

Itselläkin tuli tuo hylkimisreaktio, kaupan päälle raamatulla lyömistä, elämänvalintojen tuomitsemista yms.

Isän kanssa riitannuttiin todella pahasti, äitini itki keittiössä..
Nyt on "pöly laskeutunut" kuluneen reilun puolen vuoden aikana. Isälle olen ilmaa, äidin oon saanut perehtymään transasioihin, pikkuhiljaa valistamisen myötä.

Minulle sanottiin, etten ole enää heidän lapsi. Vastasin siihen etteivät ole enää vanhempiani. Pidimme puolin ja toisin pari kuukautta mykkäkoulua, jonka jälkeen sekä minun, että heidän osalta ollaan alettu ymmärtämään, ettei riitely ainakaan vie tilannetta parempaan suuntaan.

Voit kysyä vanhemmiltasi, esimerkiksi, onko heillä mitään menetettävää, jos opiskelevat elämään esiintuodun identiteettisi kanssa. Kun kerrot heille vaihtoehdot: ottaako vai jättääkö, pitäisi se avata heidän silmänsä, itsellä ainakin auttoi pääsemään alkuun.

Nyt rakentelen hitaasti, mutta varmasti uutta suhdetta vanhempiini. Veljet ovat ottaneet asian neutraaliin sävyyn.

Jos vanhemmat eivät suostu hyväksymään, eivät he ole silloin sinun arvoisiasi. Olet täysi-ikäinen, teet niin kuin itse haluat. Toivottavasti tämä auttaa.

Ehkä löytyis noista trans tukipisteistä apuu . Keskustelua siellä ja tietoa..
Tai joku aikuinen jonka kansaa jutella asioista. Aika yleensä parantaa ja muuttaa mielipiteitä.
Olet kuitenkin heille rakas lapsi. Anna aikaa heille ja pidä oma linjasi.
Tsemppiä tulevaisuuteen

Hei! Itse olen transmies myös vaikka olen nainen ei sun tarvitsee muuttua oot mitä oot sun pitäsi olla tyytyväinen! Harvaa ihminen ymmärtää mitä se transasiaa oikeesti on. Älä menee kotiin jos sun vanhemmat ei ota sun asiat niin kuin ne ovat. Oot ihan hyvää sellainen kun olet muista se. Tsemppiä sulle ja voimia!

Itsekkin olen seurustellut ja ollut mukana koko prosessin ajan.
Et jotain tietoo on.
Jos kiinnostaa niin voin antaa yhteystiedot

Transboy, sinulla on selvästi todella vaikea elämänvaihe menossa. Kaikesta huolimatta muista, että sinä olet hyvä tyyppi ja että sinun oma tunteesi omasta itsestäsi ja sukupuolikokemuksestasi on oikea.

Jotkut vanhemmat eivät pysty sulattamaan lapsensa sukupuolenkorjusta. Valitettavasti näin on, vaikka he yrittäisivätkin. Se on todella kaudeaa lapselle, aikuisenakin.

Itselläni oli ongelmia vanhempien kanssa, mutta lopulta he ymmärsivät asian. Silti oli ihan sairaan vaikeaa.Sinun tilanteesi on mielestäni sen verran kova paikka, että sinun kannattaa hakea tukea esim. Transtukipisteeltä ja hankkia sitä kautta esim. terapeutti, joka tukee sinua ehdoitta ja jolta saat apua prosessiin, jos aiot siihen lähteä. Avun hakeminen ei ole heikkoutta, vaan rohkeutta kohdata oman elämänsä haasteet.

Tukarin yhteys:
http://www.transtukipiste.fi/yhteystiedot

Olet siitäkin huolimatta, että vanhempasi eivät hyväksy sinun transsukupuolisuutta, hyvä tyyppi. Tiedän, että tuollaisessa tilanteessa, jossa juuri nyt olet, on vaikea nähdä yhtään pidemmälle. Sinun kannattaisi kuitenkin juuri nyt katsoa vähän pidemmälle: vaikka nyt on tosi vaikeaa, jatkossa tilanne helpottaa.

Pahinta, mitä voit tehdä, on se, että jättäydyt yksin. Sen takia kannattaa pitää koko ajan yhteyttä hyviin ystäviin tai luotettaviin sukulaisiin ja kertoa heille kaikki huolet. Ole sellaisten ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät tilannettasi ja joilta saat tukea. Älä ole sellaisten ihmisten kanssa, joilta et ymmärrystä ja tukea saa, olivatpa he sitten olleet aikaisemmin miten hyviä ja läheisiä tahansa.

Hae myös vertaistukea netistä:
http://www.ftm2.info/

Olet tärkeä.

Pidä huolta itsestäsi.

Asiat järjestyvät aikanaan.