Siitä on melkein vuosi, kun veit jalat altani. Kerroin sinulle, et vastannut oikein mitään, mutta tiedän että tunsit jotakin, hakeuduit lähelleni enemmän. Mutta ahdistin sinut pois. Hyökkäsin tunnustuksieni kanssa liikaa. Ahdistuit, pelästyit. Vetäydyit kauemmas.
Nyt jälleen ajoittain kun kohtaamme, annat pieniä eleitä, vihjeiä siitä etten ehkä kaikkea tulkinnutkaan väärin. Kuljet ohitseni niin läheltä, että käsivartemme koskettavat. Haet katsettani jotta saat tervehtiä ja puhut samettisen pehmeästi. Voi kun tietäisin, oletko saanut nyt tarpeeksi tilaa? Oletko saanut itsellesi asioita selväksi? Joko uskallat myöntää? Olen ollut niin kylmä kuin olen osannut sinua kohtaan, epäröitkö siksi? Vai olenko todella niin väärässä?
Rakastan sinua ikuisesti. Vaikken koskaan saisi sinua, olen silti onnellinen siitä, että nyt tiedän tällaista rakkautta olevan olemassa. Iltaisin unelmoin, että saisin nukahtaa viereesi. En odota enkä unelmoi. Mutta aina tulen toivomaan jonakin päivänä sinun olevan minun.
Nyt jälleen ajoittain kun kohtaamme, annat pieniä eleitä, vihjeiä siitä etten ehkä kaikkea tulkinnutkaan väärin. Kuljet ohitseni niin läheltä, että käsivartemme koskettavat. Haet katsettani jotta saat tervehtiä ja puhut samettisen pehmeästi. Voi kun tietäisin, oletko saanut nyt tarpeeksi tilaa? Oletko saanut itsellesi asioita selväksi? Joko uskallat myöntää? Olen ollut niin kylmä kuin olen osannut sinua kohtaan, epäröitkö siksi? Vai olenko todella niin väärässä?
Rakastan sinua ikuisesti. Vaikken koskaan saisi sinua, olen silti onnellinen siitä, että nyt tiedän tällaista rakkautta olevan olemassa. Iltaisin unelmoin, että saisin nukahtaa viereesi. En odota enkä unelmoi. Mutta aina tulen toivomaan jonakin päivänä sinun olevan minun.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.