Miksi Suomessa on yksinäisten niin vaikea löytää seuraa ? Ja en nyt tarkota mitään "mee tanssikurssille sielt saat kavereit" juttuja vaan nimenomaan just sitä että molemmat tietäs että ollaan yksinäisiä ja istutaan vaikka kahvilla juttelemassa niitä näitä. Esim. muualla Euroopassa monet opiskelijajärjestöt järjestää leffoiltoja joihin kuka vaan voi tulla...vaikka tapahtumat ei kuljekkaan "seuraa yksinäisille" -nimellä niin lähinnähän noissa käy opiskelijoita jotka on yksinäisiä.
Ainoo mahollisuus näyttää olevan löytää netistä muitakin yksinäisiä jotka haluis tavata. Kellään vinkkejä mistä kannattais alkaa etsimään ? Suomi24 on trolliparatiisi, tää nyt ei ainakaan kuulosta parhaalta paikalta.
Ainoo mahollisuus näyttää olevan löytää netistä muitakin yksinäisiä jotka haluis tavata. Kellään vinkkejä mistä kannattais alkaa etsimään ? Suomi24 on trolliparatiisi, tää nyt ei ainakaan kuulosta parhaalta paikalta.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Oletko nainen? Oletko kaunis ja hoikka? Haluatko seksiä?
Tässä sitä taas ollaan! Seksiähän sitä haetaan eikä ystävyyttä tai juttuseuraa???? Niinkö?
Minun ei ainakaan ole vaikeaa ymmärtää miksi Suomessa on yksinäisen vaikeaa löytää seuraa, jos aina ja automaattisesti seksin on kuuluttava kuvioon. (Muista maista en tiedä.)
Turha kuvitellakaan, että tämä kansa oppisi käymään vaikkapa vaan kahvilla tuntematomienkin kanssa ja juttelis vaan niitä näitä, ilman että samalla muka sitoutuisi seksiin tai parisuhteeseen tai olisi sitä muka vonkaamassa.
Miesten (ja naistenkin), jotka eivät erota suhdetta ja ystävyyttä, puhumattakaan ettei keskustelu ole välttämättä kumpaakaan, toisistaan kannattaisi kasvaa aikuisiksi ja sitten vasta voivottaa yksinäisyyttään.
Ei mistään kun naiste ei halua tavata ketään jos mies ei ole komea.
Eikö sinulle kelpaa ystäväksi tai juttukaveriksi samaa sukupuolta oleva ihminen???
Kyllä naiset ainakin ne jotka asuvat kaupungissa katsovat Ulko näköä eivät arvosta jos mies on hyvä käytöksi en ja toista arvostava
Nykyään kaikki vain näppäilevät tietokonetta ja elävät vain sille -virtuoosomaailmaa jossa kaikki on niin kivaa,kaunista ja helppoa...ja niin kaukana todellisuudesta.
Ei ihme että ahdistaa ja pelottaa kohdata ulkomaailma jossa oikeata,eläviä iihmisiä tulisi tavata.
Säälittävää..
http://www.kava.fi/
http://eurosinkut.net/showTapahtumat.do
http://www.menovinkki.fi/menot/
Netin kautta en osaa ehdottaa. Yksi uusi ystäväni otti yhteyttä Facebookissa luettuaan blogiani, koska meillä on yhteinen harrastus ja hän asuu tässä lähellä. FB:n kautta on tullut muitakin uusia tuttavia; periaatteessa en ota ystäväksi ketään ketä en ole tavannut myös livenä mutta kun kirjoittelee samojen ihmisten kanssa tiettyihin ketjuihin niin jonkinlaisia tuttuja niistäkin tulee, joten sitten kun tavataan livenä jossain tilaisuudessa niin melkein tunnetaan jo toisemme.
Eipä tuo seuraa ole vaikea löytää kuin miesten. Ite esimerkiksi parivuotta ettiny seuraa ilmoituksilla monestaki eri sivustolta, ja yhteensä noin 1 vastaus vuodessa tullut, eikä yhtään kiinnostunutta ihmistä silti. Kun taas vertailun vuoksi kirjoitin yhden samanlaisen ilmoituksen jossa nainen etsii miehistä seuraa, niin vastauksia tuli 50kpl ensimmäisen 24 tunnin sisällä. Että sillä lailla. Ja sama ilmiö myös noilla deittisivstoilla.
Hei!
(vaan nimenomaan just sitä että molemmat tietäs että ollaan yksinäisiä ja istutaan vaikka kahvilla juttelemassa niitä näitä. Esim. muualla Euroopassa monet opiskelijajärjestöt järjestää leffoiltoja joihin kuka vaan voi tulla...vaikka tapahtumat ei kuljekkaan "seuraa yksinäisille" -nimellä niin lähinnähän noissa käy opiskelijoita jotka on yksinäisiä.)
Osuit aika lailla asian ytimeen. Minun mielestäni suomalainen on juro ja ahdasmielinen yleispiirteeltään, mutta ehkä me suomalaiset emme selviäisikään täällä pohjolan perukoilla ilman tätä luonteenpiirrettä. Asia on kumminkin erittäin mielenkiintoinen.
Haluaisin löytää 50 naisen seuraa olen itse 60 lyhytmies 166cm mutta muuten asiat aikalailla ok yksinäisyys piinaa.
No jos olet 60 ja haluat seuraa naisesta 50, niin ei ihme jos ei vastauksia tule. Tässäpä tämä useiden miesten suurin ongelma.
No olen 60 mies eikö tämän ikäinen enää löydä seuraa ja mikä on se suuri ongelma??.
Jaaha, kyllä kelpaa 55 nainenkin. niin missä se ongelma on?.
Ainakin se on nyt just ongelmana, ettei tämä palsta ole deittipalsta.
Eipä ole muita vinkkejä kuin just se mainitsemasi "mee tanssikurssille sielt saat kavereit" tai jokin muu harrastus tai vapaaehtoistyö. Täällä katsotaan kieroon jos yrität juuri tapaamasi henkilön kanssa jonnekin kahville olla menossa. Me ollaan epäluuloisia ja kahvittelukaverin tausta pitää tietää ekaksi.
Aivan! Sen lisäksi että tietäis jotain toisen taustasta pitäisi olla varma, ettei saa uudesta tuttavastaan ikuista vainoajaa tai seksin vonkaajaa tms.. Sivistynyttä seuraa voi olla pelkällä hakuammunnalla vaikea löytää edes saman sukupuolen edustajista.
Aloittajan mainitsemat opiskelijoiden yhteiset tapaamiset ja leffaillat ovat kuitenkin jo tietynlaisen homogeenisen sakin juttuja. Heillä on jo jokin viitekehys joka yhdistää heitä.
Jostain tuommoisesta olisi mukava aloittaa sosiaalisen piirin laajentaminen. Ensin täytyy vaan olla se sakki. Sen sakin löytää kait parhaiten harrastustoiminnan kautta, jos ei ole esim. työkavereita, naapureita, sukua tms.
Olen 45v mies enkä käytä deitti sivustoja minusta tuo neuvo on hyvä että että esim hyväntekeväisyyttä harrastamaan kiitos kuka oletkin toivottavasti löydät mitä etsit.
Opiskeluaikana olin todella yksinäinen. Ensin oli muutto opiskelukaupunkiin. Sitten oli se varsinainen opiskelu, jossain vaiheessa oli kaksikin työtä jotta sain itseni elätettyä, vuokran maksettua, kirjat ostettua jne... Enpä ehtinyt tai pystynyt yhtään muuhun. Yksinäiseksi ehdin itseni useinkin tuntea.
Miksi harrastustoiminnan kautta et sitten voisi kavereita etsiä? Mikä vika siinä touhussa on, niissä touhuissa on? Ei kait sen pakko ole olla mikään tanssikurssi.
Vaikeaa on yksinäisen löytää sitä toista. Kuten täällä jo mainittiin epäluulot estävät tuollaisen kahvettelu tapaamisen. Itse olen juurikin vaille juttukaveria, ihmisiä on ympärillä, mutta silti olen niin pirun yksinäinen. Juttukaverin etsiminen on outo juttu, olen aina pitänyt vastakkaista sukupuolta parempana seurana, kun miesten jutut on niin peevelin junnaavia ja aiheet samoja, eikä siten pääse oikein syntymään kunnollista vuorovaikutusta. Netistä ei uskalla mistään seuralais sivustoilta etsiä, kun itselle on muodostunut sellainen käsitys, että siellä oltaisiin liikenteessä muut asiat kuin juttuseura mielessä. En toki kiellä sitäkään mahdollisuutta, etteikö kahvettelut voisi johtaa ystävyyteen, ja joissain tapauksissa pidemmällekin, sehän sopii myös ihmisluonnolle, mutta jos on tuntee itsensä yksinäiseksi, niin mistä löydät sen toisen saman moisen?
Naisten kanssa keskustelut ovat oikeasti mielenkiintoisia siksi en etsi mies ystäviä en halua kuunnella mitään isottelua tai vastaavaa
Riippuu hieman taustoista mikä on johtanut yksinäisyyteen. Tämä palsta on sijoitettu mielenterveyden alaryhmäksi joten lähestyn asiaa masentuneen näkökulmasta,
Ei välttämättä löydy koska yksinäinen saattaa olla yksinäinen myös toisen seurassa. Kokea ettei kukaan ymmärrä. Se on ei mikään ihme yksi merkittävä syy päiviensä päättämisen taustalla. Keskusteluapua ja ihmisiä olisi mutta kokee ettei kukaan ymmärrä. Asiat menevät täysin väärään suuntaan ja mihinkään ei pysty vaikuttamaan. Tälläisessä tilanteessa moni masentunut yksinäinen on.
Tämä asia kiinnostaa siksi selvitellyt ja tullut tulokseen niin ikävää kuin onkin todeta että, päiviensä päättäminen on lopulta ainoa ratkaisu pois oravanpyörästä.
Näinpä. Yksinäisyyden tunne syntyy myös omasta erilaisuudesta muita kohtaan. Valtaosa yksinäisistä ja syrjäytyneistä on luonteelta introvertteja niin tämä luo jo oman sillan suhteessa enemmistöön eli ekstrovertteihin. Siihen lisäten vielä kaikki muut haasteet mitä kenelläkin on, niin tilanne voi olla heikko, jopa lohduton. Julkisessa syrjäytymiskeskustelussa monesti nostetaan esille vain oppimisvaikeudet ja koulun keskeyttämiset.
Totuus on se minkä kaikki me yksinäiset tietää sisimmissää että jos on yksinäinen niin yksinäisenä tuut kuolemaanki :(
Suomessa tehdään kiihtyvällä tavalla huonoja päätöksiä jotka vaikuttaa kohdennetusti pitkäaikaistyötömien sekä syrjäytyneiden elämään. Ikävä sanoa muuta odotettavaa ei ole kuin että, kuolis pois ei tässä elämässä ole mitään hyvää. Kun sen tiedostaa on helpompi alkaa suunnittelemaan tästä elämästä poistumista. On hieno mahdollisuus päästä täältä pois.
Mitäs päätöksiä ne nyt sitten tekeekään? En jaksa oikein seurata, kun ei enää paljon vittujakaan kiinnostaa töhelöijien viimeistä edelliset sökellykset.
Vetäis planeetan törmäyskurssille, niin olisi hyvä suoritus. Onnistuuko se tältä vitun nykytieteeltä? Jos ei, niin turhaan kehitetty helvetinkone kuitenkin.
Kasvatus tähän on syypää. Ihmiset kasvatetaan itsenäisiksi ja pitämään etäistyyttä muihin ihmisiin. Kaikki järkeistetään, ei voida olla tekemisissä kuin tuttujen kanssa. Ei suomessa ole keskustelukulttuuria. Kukaan ei puhu sinulle esim. bussipysäkillä, paitsi ulkomaalaiset. Itse en ole tyypillinen suomalainen, vaan olen avoin ja puhelias. Puhun mielelläni spontaanisti kenen kanssa tahansaa, mutta harva lähtee juttuun mukaan. En enää yritä etsiä ketään ystäväksi, kun ei niitä ystäviä löydy. Suomalainen kulttuuri on vaikea. Avoin se ei ole.
Sinä" notalkking" puhuit täyttä totta. Suomessa ollaan vaan tuppisuita mulkoillaan kaupassa jne. Mutta kukaan ei juurikaan puhu. Ainoastaan puhutaan tutuille ei tuntemattomille. Multa on moni ulkomaalainen perhe tullut kysymään neuvoa kaupassa ja kiva kun saa sillon englantia puhua. Täällä tuppukylässä paskaa ne osaa kyllä jauhaa toisistajne. Muka tiedetään naapureittenkin asiat. Ei ole kunnioitusta,kohteliaisuutta,eikä halua tutustua uusiin ihmisiin. Se on nähty suomiveikoista jo kauan sitte.
Emmää vaa mittää tier mistä ystävii löytyy.
Minä supersosiaalinen tiedän että ystäviä löytyy tällä ilmoituksella: termikone.ainaväärässä.odotuksiin.nähden.org
Täysin samaa mieltä päätinkin samasta syystä kokeilla nettiä