Koiran ottamista ollaan tässä pari vuotta mietitty ja nyt ois sitte sopiva aika alkaa sellasta ettimään. Koira tulisi 14-15v tytön ensimmäiseksi "omaksi" koiraksi. Kotona on äidin luona parivuotias belgi, joka on tavallaan siskon koira. Joten koirista löytyy kokemusta.
Koiran tulisi olla..
• Keskikokoinen / Iso
• Terve rotu
• Helposti oppiva ja kuunteleva
• Ystävällinen muille koirille sekä ihmisille
• Jaksettava pitkiä lenkkejä (1-2h reippaasti) mutta pärjättävä satunnaisesti vähemmällä
• Ei mielellään trimmattava/nypittävä (kuten villakoirat, useimmat terrierit), eniten miellyttää puolipitkäturkki.
• Mielellään vapaana ollessaan omistajan lähellä pysyvä
Paljon kriteerejä, eikä sellaista koiraa taida ollakaan joka nämä kaikki kriteerit omaisi. Moniin rotuihin ollaan tutustuttu, mutta haluaisin nyt kysyä teiltä omia mielipiteitä.
Kaikki víttuilut voi suosiolla jättää pois, kiitos. Vastaan kysymyksiin parhaani mukaan.
Koiran tulisi olla..
• Keskikokoinen / Iso
• Terve rotu
• Helposti oppiva ja kuunteleva
• Ystävällinen muille koirille sekä ihmisille
• Jaksettava pitkiä lenkkejä (1-2h reippaasti) mutta pärjättävä satunnaisesti vähemmällä
• Ei mielellään trimmattava/nypittävä (kuten villakoirat, useimmat terrierit), eniten miellyttää puolipitkäturkki.
• Mielellään vapaana ollessaan omistajan lähellä pysyvä
Paljon kriteerejä, eikä sellaista koiraa taida ollakaan joka nämä kaikki kriteerit omaisi. Moniin rotuihin ollaan tutustuttu, mutta haluaisin nyt kysyä teiltä omia mielipiteitä.
Kaikki víttuilut voi suosiolla jättää pois, kiitos. Vastaan kysymyksiin parhaani mukaan.
Vastaukset 27
Vanhimmat
No miten olisi staby tai pontademeur tai vanha tanskan kanakoira? Ei ihan tyypillisiä mutta vanhoja rotuja. Ystävällisiä ja tottelevaisia.
Tuo Stabyhoun rotuna sellainen, johon voisin paremminkin tutustua. Kiitos tästä ehdotuksesta!
Tässä on vielä sivusto
http://www.stabyhoun.fi/vuh/
picardienspanielikin tuli vielä mieleen.
Stabeihin tutustuin näyttelyissä ja todella mukavan oloisia koiria jotka soveltuu seura ja harrastuskoiriksi. Picardienspanieliin ja hieno suht rauhallinen mukava rotu ja mukavat omistajatkin :) Mutta niitä ei montaa suomessa ja saanti voi olla vaikeaa.
Mikä tahansa koira pysyy vapaana omistansa lähellä jos se on hyvin koulutettu..
Omaan sekä paimenkoiran että metsästyskoiran ja molemmat menee vapaana mutta paimenkoira ei vaadi työtä laisinkaan sen suhteen kun metsästyskoira vaatii tarkkuutta ja todella jämptiyttä koulutuksessa.
tuon metsästyskoiran osalta. Se VOI pysyä lähellä vapaana JOS omistajan silmät koko ajan vahtii. Vaan käännäpäs hetkeksi selkäsi, niin johan ei näy kuin hännäpää jossain kuusikon kätköissä vilahtamassa silloin tällöin. Että eipä juuri kannata, vaan parempi suosista pitää langanpäässä ettei rekku pääse hengestään ennen aikojaan. Vaaroja kun vaanii enemmän kuin ennen, on autoja ja on susia ja puolihulluja metsästäjiä jotka ampuu mikä vain pusikossa vähän liikahtaa sekä koiria pelkääviä/vihaavia ihmisiä hillumassa puukkojensa kanssa.
No minulla oli jo toinen käyttölinjainen terrieri ja ei koskaan jättänyt minua ei edes ukkosen pelon takia..mutta etäisyys on luontaisesti 50m päässä omistajasta ja kauemmaksi ei saanut päästää jos halusi pitää näkyvillä.
Toki ei silloinkaan jättänyt minua mutta saattoi mennä nopeasti tutkimaan jotain ja tulla sitten takaisin. Luotti omaan kykyynsä löytää minut jos katoan. Paitsi kerran jäin polulta syrjään ja koira tuli hakemaan minua sieltä missä viimeksi olin ollut ja kun ei nähnyt minua niin iski paniikki ja silloin seilasi ympäri metsää minua hakien kunnes paljastin olinpaikkani ;)
Treenasin vapaanaoloa ekan kerran kun koiruus oli 5kk niin eikös jättänyt minut kuin nallin kalliolle oottelin aikani ja lähin sitten ehtimään josko pennun löytäisin niin eikös tuo katala välkkypää tullut minun perässäni jalan jäljissäni. ;)
Eli voi pitää vapaana mutta on oltava tosiaan ajatuksen edellä koiraa ja tokoilu on hyväksi.
Paimenkoiraamme ei opetettu laisinkaan koska sille luontaista pysyä kintereillä ja metsässä unohtaa täysin että koiran kanssa on edes liikkeessä kun on niin huomaamaton.
Lintukoirat on puolestaan puolivälistä näitä ja suht mukavia vapaanpidettäviä.
Metsästysviettinen koira ei muuten varmasti pysy, vaikka olisikin miten hyvin koulutettu tahansa. Se kun näkee jonkun pikkuelikon joka lähtee juoksemaan pakoon suden vaistot iskevät ja koira ampuu "saaliin" perään ja silloin siitä tulee aivan kuuro. Turhaan yrität täällä isotella ja esittää olevasi suurikin koiran kouluttaja (ainakin niin mahtailevasti puhut että yrität antaa itsestäsi sellaista kuvaa).
Tosin metsästyskoiratkin voi opettaa hallittuun metsästykseen. Siis osan, ei tietenkääna ajavia, joiden on tarkoituskin juosta riistan perässä. Ajaviahan ei aloittajalle ole ehdotettukaan, vaan kanakoiria.
Eli omasta noutajasta esimerkkinä. Sitä kätyettiin metsällä, eli se sai luonnollista hommaansa tehdä ja koska sitä käytettiin metsällä se oli opetettu metsästyskäyttäytymiseen, eli ei suorittanut paukkulähtöjä, pysähtyi käskystä paikoilleen vaikka riista livisti karkuun nenän edessä jne. Huomasin, että enemmän ongelmia oli ystävilläni joilla oli noutajia, joita ei metsällä käytetty, nehän säntäili ja uiskentelivat ihan hallitsemattomasti luotaisen riistansa perässä, kun meidän taas odotti sitä kehotusta lähteä noutoon ennenkuin syöksyi eteenpäin.
(Noutajamme tosin jahtasi kissoja täysin holtittomasti, mutta ei varmasti missään riistamoodissa, vaan ihan vain siitä oli hauska harrastus, oli saanut mukavan kokemuksen kissojen säikyttelystä.)
Ja samaa olen nyt nykyisen seisojan kohdalla ajatellut käytettäväksi. Nykyiselläänhän se säntäilee kaiken liikkuvan perään holtittomasti, mutta uskon, että ensi syksynä jo se oppii sen kuinka toimitaan käytännön työssä. "Saalistaminen" ei siis ole holtitonta riistan perässä sinkoilua vireen ajamana, vaan se on hallittua työskentelyä.
Niillä metsästyskoirilla joilla ei ole mahdollisuutta metsälle, käytöksen hallituksi saaminen on varmasti mahdotonta, koska silloin vain se vietti vie. Ja aivan taatusti se vietti on näillä koirilla kuitenkin se voimakkain, eli siinä ei paljon laumavietti tai ruuansaamisvietti tai pallohulluus mitään paina...
No omani ovat pysyneet eli terrierit omaa kohtuullisen metsästysvietin, ja kana/noutaja/vesikoirat opetetaan malttamaan ennen noutoa eli suht hyväkoulutteisia, ajavat on eri asia ja saattavat mennä hajun perään ilman korvia ;) tosin on myös hitaasti jäljestävi...ja spanielit pysyy erittäin hyvin vapaana..
Ja kyllä ne paimenkoiratkin saattaa lähteä oravan perään paimennus on saalistamista myös.
Hyskyn omistaja ei taida tuntea metsästyskoiria. ;)
Dalmatiankoira täyttää nuo ehdot mielestäni aika hyvin, paitsi että turkki ei ole puolipitkä.
uyyu, kiitos linkistä!
Tosiaan, kaikki koirat pysyvät jotenkuten vierellä/näkyvissä jos kouluttaa. Poikkeuksia toki löytyy.
Emme ole etsimässä lintu-/ajokoiraa, eikä metsästystä tulla harrastamaan joten näitä ei kannata ehdottaa. Dalmantiankoira on luonteeltaan hieno, mutta väritys ei miellytä osaa perheestä.. Vaikka eihän se ulkonäkö saisi rotua päättää. (;
Ohoh! Olen näköjään unohtanut mainita yhden tärkeänkin asian, eli lisäyksenä että asumme kerrostalossa.
Yllättävän moni rotu soveltuu kaupunkiin :) Kasvattajalta toki kannattaa kysyä lisää mitä on mieltä.
Aktiivinen rotu=aktiivinen isäntä, laiskempi rotu laiskemmalle.
Meillä on ollut niin dalmatialainen kuin terrieritkin kerrostalossa.
Luulen että stabykin menee kerrostalossa kunhan on muuten itse aktiivinen. :)
Tuo dalmis on hieno koira kanssa. :)
Mitä tulee metsästykseen niin moni metsästyskoira soveltuu ihan harrastekoiriksikin..itsellänikin tällä hetkellä käyttölinjainen terrieri, jonka kanssa ei ole aikomustakaan metsästää. Ja lähipiirissä on peräti karjalankarhukoira ja norjan harmaa kotikoirina ja tasapainoisia koiria. Pääasia että on touhua koiralle.
Stabyhoundia on kohtalaisen vaikea saada suomesta ja lisäksi kyseessä on seisova kanakoira. Aloittaja ei sanojensa mukaan ollut metsästäjä, eikä metsästyskoiraa halunnut...
Staby menee vaikkei metsästäkää kasvattajien kanssa keskustellessani ja on nöyrä tottelevainen rotu joka on yleistymässä suomessa vinhaa vauhtia.
http://www.stabyhoun.fi/vuh/
Ja onhan se esim. kultsukin ja cockerit ja springeritkin ja setterit metsästyskoiria mutta erittäin tottelevaisia kotikoiria ilman metsästystä Turhan ennakkoluuloista varsinkin kun ei tunne rotua. .
Hmm.. Nyt tarkoitin metsästyskoirilla juuri näitä rotuja, jotka omaavat yhä vahvan riistavietin yms yms.
Stabyista hieman lukemalla sain sen käsityksen, että ovat jo pitemmän aikaa olleet "pelkkiä seurakoiria".
Mutta aivan, metsästystä ei tulla harrastamaan, joten en tarvitse koiraa jolla olisi hirveä hinku jahdata ja haukkua kaikkea liikkuvaa. (:D)
Lisää ehdotuksia.
staby soveltuu sekä metsälle tai koti jaharrastekoiriksi..on tottelevainen rotu.
Metsästyskoirat niputetaan liikaa samanlaiseksi mutta on hyvin erilaista metsästystä kun puhutaan vaikka ajavista tai noutavista roduista.
Ja nämä noutavat soveltuu myös kotikoiriksi kunhan saa energiaa purkaa, samoin luolasta ajavat terrierit menee kotikoirina mutta tottelevaisuus on sitten enemmän työstöä.
Kannattaa lukea rotyhdistysten kuvauksia ja kokemuksia roduista ennen kuin hylkää. :)
Suomessa on muutama kasvattaja, jotka kasvattavat stabyhuondeja. Koirista taas on kova kysyntä. Eli on myyjän markkinat. Suomesta on siis vaikea saada stabia metsästämättömään kotiin, koska kasvattajat valitsevat kodit harrastekäytön perusteella (koska heillä on mahdollisuus valita kodit).
Seurakoiraksi siis voinee kysäistä kasvattajalta ja päässee varmasti jonon jatkoksi jonottamaan pentua, mutta jonossa kiilaa aina ohi metsästävät kodit.
Aiemmin tämä stabeista kovasti tykkäävä sanoi minulle, että ei pidä olla ennakkoluuloinen tuntematta rotua. Rodun edustajia tunnen. Ja stabyhoun on aivan loistava koira ja hyvä metsästyskoiraksi, mutta seurakoiraksi se on liian sulkeutunut. Verrattuna settereihin, spaneleihin ja noutajiin, jotka myös ovat metsästyskoiria, mutta paljon vain seurakoiria, stabi ei ole yhtä hyvä seurakoira, koska se on tosi helposti arka ja siltä puuttuu seurakoirilta vaadittu avoimuus kaikkea kohtaan.
Noutaja, setteri ja spanieli ovat metsästyskoiria mutta myös seurakoiria, koska ne rakastavat kaikkia ja kaikkea täydestä sydämestään ja näyttävät sen kyllä, eli ne ovat hyvää seuraa. Stabi taas ei välitä ja se on jopa sopeutumaton, tykkää varmasti kaikesta omasta ja tutustaan, mutta jos esim vieras ihminen tulee vastaan, se ei osoita minkäänlaista viliptöntä lempeään tälle välittömästi, kuten nuo muut edellä mainitut.
Hollanninpaimenkoira tai hovawart? :)
Myös berninpaimenkoira ja kultainennoutaja vois olla hyviä vaihtoehtoja teille mutta näillä esiintyy jo sen verran lonkkavikoja että saa olla tarkka keneltä/mistä yhdistelmästä pennun ottaa!
Hollantilainen luultavasti hieman liian energinen, ainakin sen käsityksen olen saanut. Hovawarttia ollaan myös mietitty, mutta ei vaan tunnu oikealta. Kultsut vois olla yks vaihtoehto. (:
Lisää, lisää.
Niitä on vaikka kuinka monta kun katsot kirjasta..vaikea kaikkia alkaa luettelemaan..
Katso paimenkoira ja lintukoiraosiosta..eli vaikka belggari tai setteri ..ne on tottelevaisia.
Lyhytkarvainen collie?
Mikä rotu sopisi miulle?
- koira olisi iso tai keskikokoinen
- ei trimmattavaa turkkia tai mitään semmosta. helppohoitoinen turkki siis :D turkkiin ei tule takkuja eli aika lyhyt karvainen
- oppii helposti ja kuuntelee
- tulee toimeen muiden ihmisten ja koirien kanssa
- tykkää olla ulkona, mutta kestää myös vartin lenkit
- todella söpö
Jonkunlainen koira mikä täyttäsi nuo "ehdot".
Hmm.. Mietitääs... Mites olis pehmolelu? Sen vaativampaa en ainakaan suosittelisi...
Lyhytkarvaista collieta ollaan myös mietitty, mutta siinäkin tuo ulkonäkö on miinusta.. Kauhean pinnallinen olen. D:
Loppuivatko teiltä tosiaan kaikki ehdotukset jo nyt?
Kriteereitä olen jonkin verran miettinyt, ja luulenpa että keskikokoinen sen koiran tulisi olla. Mikä tarkoittaa 45-55cm. Myös lyhytkarvaisia voi ehdottaa, tuo puolipitkäturkki on vain miellyttävin, ehkä.
Mitäs sanoisit lapinkoirasta? Turkki on melko helppo, sopii kaikkiin harrastuksiin, narttu ainakin tulee muiden koirien kamssa toimeen, jaksaa ja tykkää liikkua, eikä varmasti parin tunnin lenkillä väsy. Ei kuitenkaan hypi seinille jos ei jonain päivänä tapahdukaan kovin paljoa. Haukkuminen ei ole ongelma, kunhan yksinoloon totuttaa kunnolla ja muutenkin puuttuu haukkumiseen jo pentuna.