Varjot kasvoillaan vaihtavat muotoaan
kun jatkaa yksinäinen kulkuaan,
läpi aikojen,
tuhansien tuntien,
käy hitaasti päivän matkan kerrallaan.
Takanansa tuo peto kammottava,
eessä tyhjyys, ahdistava.
Välillä nähdessään kauneutta hetken,
pysäyttää retken;
kylpee valossa hehkuvan kevään.
Kunnes vainoojansa taas herää...
Niin palaa kulkija ruotuun
ja vaikka askel huojuu -
kantaa reppunsa raskaan,
itkee salassa ainoastaan.
kun jatkaa yksinäinen kulkuaan,
läpi aikojen,
tuhansien tuntien,
käy hitaasti päivän matkan kerrallaan.
Takanansa tuo peto kammottava,
eessä tyhjyys, ahdistava.
Välillä nähdessään kauneutta hetken,
pysäyttää retken;
kylpee valossa hehkuvan kevään.
Kunnes vainoojansa taas herää...
Niin palaa kulkija ruotuun
ja vaikka askel huojuu -
kantaa reppunsa raskaan,
itkee salassa ainoastaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.