Mä olen bi. Olen ollut sitä niin kauan, kuin muistan. Kaapista tulin ulos vasta parikymppisenä. Viihdyin naisten kanssa pitkään, mutta sitten tapasin miehen. Miehen, jonka kanssa olen ollut kohta kahdeksan vuotta ja meillä on kaksi ihanaa yhteistä lasta. Mutta mä kärsin. Mä kaipaan naista aivan helvetisti. Mä en tiedä mitä mun pitäisi tehdä, kun on ne kaksi lasta, asuntolaina ja kaikki se, mitä "keskiverto ihmisellä" on. Mä ajattelen mun lapsia eniten ratkaisuja miettiessäni, toisaalta mä ajattelen, että mä olen leikkiin ryhtynyt, niin se on kestettävä, mutta mua ahdistaa. Mä kaipaan sitä naista niin paljon, että halkean. Mä en välttämättä kaipaa suhdetta, mä kaipaan naisen koskettamista ja naisen kosketusta. Okei, tiedän, miten moni ajattelee tästä, että leikin ihmisten tunteilla. En, mä en halua leikkiä kenenkään tunteilla. Mä en vain tiedä, miten päin mun pitää olla.
Mun mies tietää mun seksuaalisesta suuntautumisesta ja olen kertonut kaipaavani naista. Meillä ei mieheni kanssa ole seksuaalista elämää, koska en koe sitä ns. tarpeellisena. Kaikkein vaikeimmaksi on tässä kohtaa muodostunut se, että meillä on ne kaksi lasta (joita en toki ikimaailmassa halua pois), jotka kaipaa molempia vanhempiaan. Nuorempi on sen verran pieni vielä, etten haluaisi sen päätyvän heittopussiksi sen takia, että sen äiti on bi-seksuaali! Mutta, siitäkin huolimatta kaipaan naista.
Mulla on päässä kaikenlaisia kikkoja, mitä teen. En kuitenkaan halua olla, enkä laittaa ketään siihen asemaan, jossa olen itsekin ollut; kolmas nainen. Sekä naisten että miesten kesken. Mä olen ollut poissa "piireistä" melko pitkään, ehkä pitääkseni tän puolen itsestäni piilossa. Nyt se puskee musta ulos, kun en ole enää maitobaari ja täysin sidottu johonkin tarpeiden tyydyttäjänä. Tarkoitan tällä lapsiani. Mulla on ollut enemmän tilaa hengittää itsenäni, muttei toimia itsenäni. Siksi tää toinen puoli nostaa päätään.
Mä en tiedä, mitä ihmiset ajattelee bi-seksuaaleista, mutta voin sanoa sen olevan helvetin vaikeaa. Mä toivoin aikoinani, että olisin joko hetero tai lesbo. Selkeästi. Ei tarttis miettiä sitä, miten päin olla. Kaikki bi-seksuaalit tuntuu ajattelevat ns. avoimesti, että rakastuu ihmiseen sukupuoleen katsomatta. Mulla se ei taas mene niin, mä en ole mikään sukupuoleton rakastuja, vaan kaipaan ihmisestä tiettyjä ominaisuuksia. Ja tällä hetkellä (ja myös jo aiemminkin) kaipaan naista enemmän, ja naisessa olevia ominaisuuksia. Mies on mies, ja nainen on kuitenkin nainen.
Mä en tiedä, mitä mä tällä haen, että kirjoitan tänne. Mä en ole voinut puhua näistä tunteistä KENELLEKÄÄN! Siksi mä varmaan kirjoitan. Ois kiva, jos joku asiallinen ajattelija vastaisi tähän...
Mun mies tietää mun seksuaalisesta suuntautumisesta ja olen kertonut kaipaavani naista. Meillä ei mieheni kanssa ole seksuaalista elämää, koska en koe sitä ns. tarpeellisena. Kaikkein vaikeimmaksi on tässä kohtaa muodostunut se, että meillä on ne kaksi lasta (joita en toki ikimaailmassa halua pois), jotka kaipaa molempia vanhempiaan. Nuorempi on sen verran pieni vielä, etten haluaisi sen päätyvän heittopussiksi sen takia, että sen äiti on bi-seksuaali! Mutta, siitäkin huolimatta kaipaan naista.
Mulla on päässä kaikenlaisia kikkoja, mitä teen. En kuitenkaan halua olla, enkä laittaa ketään siihen asemaan, jossa olen itsekin ollut; kolmas nainen. Sekä naisten että miesten kesken. Mä olen ollut poissa "piireistä" melko pitkään, ehkä pitääkseni tän puolen itsestäni piilossa. Nyt se puskee musta ulos, kun en ole enää maitobaari ja täysin sidottu johonkin tarpeiden tyydyttäjänä. Tarkoitan tällä lapsiani. Mulla on ollut enemmän tilaa hengittää itsenäni, muttei toimia itsenäni. Siksi tää toinen puoli nostaa päätään.
Mä en tiedä, mitä ihmiset ajattelee bi-seksuaaleista, mutta voin sanoa sen olevan helvetin vaikeaa. Mä toivoin aikoinani, että olisin joko hetero tai lesbo. Selkeästi. Ei tarttis miettiä sitä, miten päin olla. Kaikki bi-seksuaalit tuntuu ajattelevat ns. avoimesti, että rakastuu ihmiseen sukupuoleen katsomatta. Mulla se ei taas mene niin, mä en ole mikään sukupuoleton rakastuja, vaan kaipaan ihmisestä tiettyjä ominaisuuksia. Ja tällä hetkellä (ja myös jo aiemminkin) kaipaan naista enemmän, ja naisessa olevia ominaisuuksia. Mies on mies, ja nainen on kuitenkin nainen.
Mä en tiedä, mitä mä tällä haen, että kirjoitan tänne. Mä en ole voinut puhua näistä tunteistä KENELLEKÄÄN! Siksi mä varmaan kirjoitan. Ois kiva, jos joku asiallinen ajattelija vastaisi tähän...
Vastaukset 24
Vanhimmat
En osaa neuvoa sinua, sillä minulla ei ole lapsia ja olen vielä aika nuori.
Mutta jos olisin sinä niin miettisin pitkää ja hartaasti haluanko yhdenillan juttuja naisen kanssa vai suhteen. Toisaalta kerrot, että haluat vain sitä kosketusta, etkä kunnon suhdetta, joten se asia on jo mietitty.
Mitä mieltä miehesi muuten on tilanteesta? Kerroit että miehesi tietää asiasta, muttet siitä mitä mieltä hän on asiasta.
Jos miehellesi on ok, että olet silleen naisten kanssa, niin mielestäni sitten sinun kannattaa kokeilla. Tiedän, se kuulostaa pahalta. Sanoithan, ettet halua leikkiä muitten tunteilla ja sitä että joku nainen on se kolmas osapuoli. Toisaalta, jos haluat vain sitä kosketusta ja hellimistä naiselta olisi suotavaa, jos tapaisit naisen ja reilusti kertoisit että haluat vain seksiä, etkä mitään muuta. Ja jos nainen on ok sen kanssa, niin kaikki on hyvin.
Ikinä asiat eivät ole niin yksinkertasia, se toinen nainenhan voi ihastua sinuun tai sinä voit ihastua häneen. Haluaisitko ottaa sen riskin?
Kuten alussa sanoin, minun on vaikea neuvoa sinua, sillä en ole ollut tuollaisessa tilanteessa. Mielestäni olisi viisasta jäädä miettimään ja punnitsemaan eri vaihtojen hyviä ja huonoja puolia ja sitä kautta kaikki varmasti selviää, toivottavasti.
Kiitos 17. vastauksestasi.
Mä en poissulje sitä ajatusta, että ihastuisin. Tässä suhteessa rakkaus on väljähtynyt siihen malliin, etten voi sanoa olevani rakastunut tai ihastunut, enkä voi kieltää sitä, ettenkö sitä kaipaisi. Tulen varmasti aina rakastamaan miestäni lasteni isänä ja sellaisena vastuullisena ja kilttinä miehenä, mutta... siihen se sitten jääkin.
Kaipaan kyllä sitä naisen kosketusta ja kosketetuksi tulemista :) Mä en ole puhunut miehelleni, että onko se sille ihan ok, jos hyppäisin naisissa. Ja tosiaan, vaarana (enkä tiedä oisko se niin vaarallista), että ihastuisin. Mutta mitäs sitten?!?! Sun kysymykseen vastaten, ehkä mä haluaisin ottaa sen riskin.
Mä olen seurustellut naisten kanssa ja mulla on ollut naisten kanssa niitä hyvinkin lyhyitä suhteita l. yhden illan juttuja. Toisaalta olet 17. oikeassa siinä, että jos se on toiselle ok, että olen naimisissa, niin mikäs siinä, mutta se ei taida mennä ihan niin... vai mitä mieltä olet 17., olisitko itse valmis tapaamaan "jossain" merkeissä naista, joka on vastaavassa tilanteessa?
Mä olen kait sellaisessa umpikujassa, jossa en ole aiemmin ollutkaan, joten tässä sitä pähkäillään. Eniten sitä, että minkä kustannuksella...
Sen enempää ottamatta kantaa tilanteeseesi niin mun mielestä on pilivin pimein niitä varattuja bi-naisia jotka haluaa naisen kosketusta samassa tilanteessa olevilta, eivätkä missään nimessä mitään seurustelusuhdetta. Eli jos kuvio on miehellesi ok niin asiahan on ratkaistu, etsinnät vaan alkamaan :)
Ehkä sun kannattaisi joskus vaikka vähän vitsillä kysyä mieheltäsi, että mitä mieltä hän olisi jos olisit naisen kanssa kerran tai pari. Kertoisit avoimesti kaipaavasi sitä. Itse olen sinua reilusti nuorempi, vasta 18, mutta parisuhteessa kuitenkin ja haluaisin saada kokea naisen kosketuksen ja itsekin tuottaa naiselle nautintoa. Kerroin miehelleni haaveestani, ja hän otti asian erittäin hyvin vastaan.
Haluaisin päästä toteuttamaan haaveeni, sillä ajatus siitä kiihottaa niin mielettömästi. Onneksi miehenikin haluaa minun nautintoa, eikä osaa olla mustasukkainen naisista:p varattuna vain tuntuu hieman vaikealta löytää naista, kenen kanssa saisin kokea sen ihanuuden.. Kannustaisin sinuakin kysymään,ei siinä mitään menetä:)
" olisitko itse valmis tapaamaan "jossain" merkeissä naista, joka on vastaavassa tilanteessa? "
Ehkä en, sillä olen varma, että alkaisin pitämään siitä naisesta ja haluaisin hänet itselleni:) Todennäköisesti särkisin sydämeni.
Pakko myöntää, että olet umpikujassa, mutta kannattaa muistaa, että jokainen ongelma on tehty ratkaistavaksi.
Kirjoitat, että teillä ei ole miehen kanssa mitään seksuaalista elämää, täh? Mitä sun mies tästä ajattelee? Eikö sinua kiinnosta yhtään mitä sinun miehesi ajattelee, että teillä ei ole seksuaalista elämää? Siis miehesi tietää, että olet naisiin pain ja sinä et koe, että sinun ja miehesi välinen seksuaalinen yhteys olisi mitenkään tärkeää, mutta tiedätkö tai kiinnostaako sinua edes tietää, mitä miehesi ajattelee teidän seksuaalittomasta suhteestanne? Hyppääkö hänkin vieraissa vai onko hänelle ok, että ei ole mitään seksiä laisinkaan? Olisiko se sinulle ok, että miehesi hyppelisi vieraissa, koska teillä ei ole seksuaalista elämää?
17. sepä se, enkä haluaisi omaanikaan särkeä, enkä toki kenenkään muun. nt18, toi vitsillä kyseleminen vois olla ihan hyväkin idea... Mutta, kyllä asia tuntuu niin vaikealta. Ja tämä tuntuu niin paljon vaikeammalta, kuin se, kun tulin ikinä kaapista ulos. Tuntuu ns. revanssilta.
Mitä mieltä:lle haluan kommentoida, että tiedän, mitä mieheni ajattelee seksittömästä liitosta, ja kyllä minua kiinnostaa tietää, mitä mieheni tästä ajattelee. Asiat eivät vain ole aina niin yksinkertaisia, ei minulle eikä hänelle. Olen kyllä pahoitellut sitä, että on tässä tilanteessa kanssani ja tietää minun rakastavan itseään, muttei valitettavasti sillä tavalla, missä virkeässä parisuhteessa rakastetaan. Ja voi veljet, terapiassakin ollaan istuttu, mietitty, miten tätä taivalta olisi yhdessä hyvä kulkea, kun on ne kaksi rakasta lasta. Molemmat olemme todenneet, että tiet veisi eri suuntiin, jos niitä lapsia ei olisi. Mutta, onneksi ne on, mulle maailman tärkeimmät olennot ja juuri siksi, olen tässä pattitilanteessa. Pattitilanteessa, koska pyrin ajattelemaan lasteni etua. Molemmat meistä rakastaa lapsia ja lapset vanhempiaan. Toivottavasti tein asiaani ymmärrettävämmäksi. Niin, ja vielä. Meistä ei kumpikaan (ainakaan tietääkseni) ole hypännyt vieraissa :) Mutta, hyvän kysymyksen esitit kysymällä, että onko ok, jos hän kävisi "toteuttamassa" itseään. Sitä jään pohtimaan. Niin, ja sitä kait en missään vaiheessa avannut, koenko meidän seksielämän tärkeänä vai en. Seksi ei kuitenkaan ole vain seksiä, kait siinä on odotuksia, jos on parisuhteessa. Ainakin mun mielestä. :)
Yksi kommentti liittyen seksiin. Olen samassa tilanteesa kuin ap. sain kokea seksiä naisen kanssa. Bissejä joo, mutta seksi työlästä, hyvin suorittamista. Ei puhettakaan mistään tunteista tai kosketuksista. kaipasin liukkaria, ja asennetta enenmmän kuin kerran suorituksen aikana. Puheet : täysin ulkoa opittua... Mä en halua huutaa seksin aikana, se tunne tulee tunteesta. Toinen vaan menee oman tunteensa mukaan, ja jotta tilanne ei täysin jäädy, on pakko olla tilanteen vaatimalla tavalla!
Mieheni kanssa: Täydellistä! Ja tarkoitan tätä.Ihan todella pitkän liiton salaisuus on siis hyvä seksi. Itsetuntemus lisääntyy iän myötä. koskeutus, hengityksen rytmi ja suudelmat...niistä on hyvä seksi tehty! Se korvaa monta muuta asiaa
Ja miten ihanaa on seksin jälkeen. Kiireettömyys, suukot ja raukea olo! Mieheni muna on ihana, suonikas, sykkivä ja syttyvä minulle! Ja tämä on totuus!
Rakastan hänen tapaansa suudella rintojani, rakastan sitä, kuinka hän nauttii vartalostani, rakastan sitä kuinka hän syttyy minusta.
Ja rakastani tätä estottomuutta.
Seksi, mikä ihana syy elää!
OOTTE TE BIIT OUTOJA, miten voitte elää jos että tiedä kenestä tykkäätte? miesnainenmiesnainenmiesmiesmiesnainenJA LOPULTA SE MIES
En ymmärrä mitä teet täällä. Lesboille on se oma palsta! Jos ei halua ymmärtää, niin ei sitä tuu ikinä ymmärtämään, joten eihän sun edes tarvitse tuhlata aikaasi kommentoimalla tänne.
Luen näitä teidän bisse höpinöitä sen takia koska suurin osa naisista/tytöistä on biseksuaaleja, kokeilunhaluisia, leikkivät toisten heteroiden ja lesbojen/homojen tunteilla, minua kiinnostaa ihmisen käyttäytyminen ja se on syy miksi luen, ainoa asia josta te biit osaatte puhua on että tykkäänkö miehistä vai naisista, olenko nyt miehen kanssa vai naisen, hankitte lapsia sikin sokin hetken himosta ja sitten asutaan yksinhuoltajana kun se mies ei ollut se juttu, sitten etsitään naista ja sekään ei tunnu hyvältä, lopulta päädytään takaisin mieheen. Huom. puhuin nyt naisesta joka on bi, joka ei olekaan siis se bi vaan hetero!
Täysin femmenä lesbona sanon miehille heti ei, enkä anna kellekään yhtään kiinnostuksen aihetta jos hän ei tosiaan ole nainen, baarissa kerran näin parin miehen ja naisen, nainen oli tuijotellut minua, mies tanssi naisen takana ja otti kiinni naisen vyötäröltä, meni todella lähelle, nainen työnsi miehen hellästi pois ja jatkoi katseitaan minuun päin, mitä tämä oikeasti on? Ollaan miehen kanssa mutta silti halutaan muuta?
"kokeilunhaluisia, leikkivät toisten heteroiden ja lesbojen/homojen tunteilla, "
Niimpä, sydänsurut tekevät kaikille ihan yhtä kipeää. Jopa hetero mieheltäkin voi tulla itku.
Elän itse vakaalla pohjalla olevassa parisuhteessa. Seksi toimii ja niin kaikki muukin, mikä täytyy toimia, jotta suhde olisi kestävällä ja pitkäaikaisella pohjalla. MUTTA kaipaan silti naisen läheisyyttä. Olen tiennyt olevani kiinnostunut molemmista sukupuolista jo kauan, ihastun enemmän ihmiseen persoonana kuin sukupuolena... Toivon joskus kohtaavani ihmisen, tässä tilanteessa naisen, jonka kanssa tulen tosi hyvästi toimeen, ystävystyn ja lopulta huomaan haluavani häntä myös seksuaalisesti.... :)
Mutta tässä tilanteessa on tärkeää se, että sinä hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet, seksuaalisessa ja romanttisessa mielessä. Jos kaipaat seksiä ja romantiikkaa, mikset hakisi sitä vaikka jonkun naisen kanssa, häpeämättä itseäsi ja sitä mitä olet? Minun mielestäni perhe voi (ainakin jonkun aikaa) toimia myös niin, että nainen tai sekä mies että nainen kulkevat kumpikin tahollaan hakemassa seksuaalista ja romanttista tyydytyksen tarvettaan siellä missä käyvät... Näin perheenne voisi päästä pikkulapsi vaiheen yli, kasvattaen lapset yhdessä vanhempina. Eikös ole hullu ajatus, että olisi avoin suhde?
Ongelma olisi ehkä se, että avoin suhde saatais myös tomimaan. Minun itseni kohdalla homma toimii niin, että naisten kanssa saan hengailla ja vaikka harrastaa seksiä, mutta en miesten kanssa. Homma toimii kun pelisäännöt on selvät, yritä sinäkin neuvotella miehesi kanssa ja sopia säännöt - mutta pysy myös niissä mitä sovit, näin luottamus on jatkossakin hyvä.
Mutta aivan ensimmäiseksi, mieti mitä todella haluat. Onko se yhden yön suhde, nainen kolmantena pyöränä vai jopa sittenkin ero puolisostasi ja siirtyminen sinkkuelämään?
Olet kuvottava sinulla on mies joka rakastaa sinua sekä tekee varmasti kaiken minkä pystyy sinun ja lastenne hyväksi. Nyt haluat tehdä seksin himosssasi sillä siitä tässä on kyse jotain sellaista joka murtaisi miehesi sydämen. Ei tässä ole kyse suvaitsevaisuudesta tai siitä oletko bissa vai lesbo vaan yksinkertaisesti puolisosi pettämisestä. Sinua halveksivat niin heterot kuin lesbotkin. Eivät miehetr sinulle nyt kovin vastenmielisiä ole kun kerran olette tehneet kaksi lastakin. Ihminen joka kykenee pettämään puolisoaan on tämä sitten mies tai nainen ei taatusti ole mitään unelmien kumppani ainesta sen enempää naisten kuin miestenkään kesken.
Aivan!
"Mun mies tietää mun seksuaalisesta suuntautumisesta ja olen kertonut kaipaavani naista. Meillä ei mieheni kanssa ole seksuaalista elämää, koska en koe sitä ns. tarpeellisena. "
Et harrasta miehesi kanssa seksiä koska haluaisit irstailla naisen kanssa. Seksi on osa parisuhdetta ja tärkeä tapa antaa sekä saada hellyyttä sillä kosketus on ihan yhtä tärkeä kuin seksuaalinen tyydytyskin. Annatko miehesi edes nukkua vieressäsi vai joutuuko hän nukkumaan yksinään?
Moikka.
Ite erehdyin laittamaan tonne lesbo palstalle samankaltaisen keskustelun ja saatiinpahan taa p***aa niskaan niin että tuntu.
Eli mulla samantyyppinen tilanne. Vähän taustoja:
olen 27 täyttävä, aina selvästi tyttöihin päin ollut, ensimmäinen kunnon ihastuminen tuli ihan lapsena ja pakithan sillon tuli;D mutta tosiaan en koskaan ole seurustellut naisen kanssa. paljon kokemuksia naisten kanssa, mutten koskaan ole päässyt seksiä harrastamaan, koska todennäköisesti naiset kenen kanssa olen touhunnut ovat olleet "liian heteroita". Tulin kaapista noin 6vuotta sitten, kerroin sukulaiset ja kaverit läpi että olen lesbo, mutta jotain kävi, tapasin nykyisen mieheni, rakastuin ja mentiin naimisiin. Meillä on 4 ihanaa lasta ja arki sujuu mukavasti. Seksielämä meillä on ollut hiukan heikonlaista, mutta hoidan miehen tarpeet muulla tavalla. Tämän 5 vuoden aikana kokoajan vietti vetää takaisin naisiin päin. Ollaan juteltu asiasta paljon ja kokoajan edetää siinä. Mieheni tiesi suuntautumisesta jo ennen kun alettiin seurustelemaan. Ja tukee minua nyt kun olen tilanteessa että olen ihastunut/ rakastumassa naiseen. Ollaan käyty kaikenlaisia vaihtoehtoja läpi, josko lasten takia asuttaisiin yhdessä ainakin jonkun aikaa että lapset kasvaa ja oltais erossa ja saataisiin pitää suhteita muihin. Se on kuitenkin vasta juttelu tasolla, tällä hetkellä ollaan tilanteessa että minä saan vapaasti selvittää ajatuksiani, eikä lähdetä sen isommin toteuttamaan mitään.
Oli meillä tossa vaihe kun mieskin mietti onko hän miehiin päin jollain tasolla, käytiin homobaarissa muutaman kerran yhdessä ja se sai muutaman yhden illan kokemuksen ja totesi ettei se ole hänen juttu.
Haluaisin tietää oletko jo saanut selvyyttä asioihin ja miten edistyy identiteetinhaku. Tsemppiä!
-J-
Jep, mä vähän ounastelinkin, että joku täällä saa kiksejä siitä, että nyt taas joku bisse täällä pohtii ollako vaiko ei... Kuten jo aiemmin mainitsin, toivoin jo yli 10 v sitten, että olisin mielummin joko tai. Mutta, kun olen molempia. Noh, joku aina haluaa muiluttaa tietämättä taustoja, ja ottamatta huomioon sitä todellista ahdinkoa, jonka kanssa elän. Toisaalta, siitä viis. Ne ihmiset pohtikoon niitä joko täällä tai sitten jossain muualla. Arvostan näitä asiaa empaattisesti miettiviä kommentteja, sen enempää itseäni surkuttelematta, mutta hyvältä se tuntuu, kiitos.
Myös vielä se, että todellisuudessa ei kukaan voi tietää sitä, millaisessa elämäntilanteessa elän ja miten miestäni huomioin. Olen antanut ison asian tänne keskusteltavaksi, mutten koko elämääni tai arvojani. Joten voin heittää vesilinnuille ne kommentit, jotka ei mua palvele.
Asia ei ole edennyt kovinkaan paljon. Olen miettinyt sitä, mitä haluan. Haluan erota, ja olemmekin puhuneet siitä. Mutta, meillä on edelleen ne rakkaat lapset, jotka menevät kaiken edelle. Jopa tämän vuohotuksen edelle. Kaipaan rakkautta, rakastumista ja rakastamista. Miten se sitten ilmenee, en tiedä. Tiedän kyllä, että kaipaan naista.
Mä en ole koskaan kokeillut naisia tai miehiä. Mä olen jotenkin saanut järkevöityä sen niin, että silloin, kun seurustelin naisen kanssa, koin olevani lesbo. Silloin, kun olen miehen kanssa, koen olevani hetero. Noin. Mä en kuvittele olevan hetero, joka dikkaa kokeilla naisia. En, mä olen ihan oikeasti bi. Jo ollessani lesbosuhteissa ja sain todella tuntea muilta "tosilesboilta" nahoissani sen, että olen bi. Se on todella raadollista, ja naiset todella osaa sen.
Eli, mä en halua olla tässä suhteessa enää. Ongelma on se, että olen identifioitunut heterona kaikille, kaikessa ns. uudessa elämässä. Lapset on siitäkin huolimatta pieniä, vaikka olisin hevonen, en voisi välttyä siltä ikävältä sotkulta heidän päässään, kun päätämme erota. Mun pitää TAAS tulla kaapista ulos. Ja mä en sitä jaksais. Mä muistan kyllä, millainen prosessi se oli. Tai sitten en vaan tule. Annan vaan ihmisten yllättyä.
En mä tiedä. Tää on vaan niin vit*n vaikeaa. Ja anteeksi.
Voih.. Ihanaa ja kuitenkin niin surullista lukea tilanteestasi. Ymmärrän liian hyvin mistä puhut. Mulla täysin sama tilanne, paitsi että lapsia on kolme. Maailmani kolme tärkeintä asiaa, joiden takia en ole voinut edes harkita puhuvani miehelleni naisiin kohdistuvista ajatuksistani. En ole koskaan ollut naisen kanssa, mutta nyttemmin ajatus vaikka vain yhdestä tapaamisesta kiinnostaisi kovasti. En halua mitään likaista ja railakkaa, vaan hellää, kaunista ja pehmeää kosketusta, suudelmia, lämpöä... kaikkea sitä mitä en miehen kanssa voi kokea. En tiedä olenko bi, vai vaan utelias hetero, eikä silä ole minulle merkitystäkään.
Olisi mukava vaihtaa ajatuksia, ehkä tavatakin... :) Missä päin asustelet? Itse olen pääkaupunkiseudulta.
Vaihdetaan ajatuksia! Miten se onnistuu, kun kivempaa se olisi privaatisti? Muutenhan juttua voi jatkaa tässäkin...
Voit kirjoittaa minulle; fantasia3 @ suomi24.fi . Tai sitten jatketaan täällä :)
Mulla on se tilanne, että olen parisuhteessa, rakastan miestäni, seksiä on, mutta; ihastun naisiin.
Ei ole kovin kiva tuntea romatiisia mielikuvia naisystäviä kohtaan kun tiedän heidän olevan heteroita, toiselta voisi vaikka nyrkistä tulla jos saisi tietää ajatukseni.
Kuitenkin olen ajatellut että parempi ystävänä. Seksiä en voisi kenentahansa naisen kanssa harrastaa, tunnetta täytyisi olla mukana, mutta menisi liian monimutkaiseksi ja voisi satuttaa muitakin kuin vain minua.
Mieheltäni olen saanut luvan harrastaa seksiä naisen kanssa, ei koe sitä uhkaavana, mutta en tiedä, niinkuin sanoin, voisin harrastaa seksiä vain itselleni läheiseksi tunteman ihmisen kanssa, ja mitä jos hän ihastuisi minuun?? Muuttaisi kolmanneksi pyöräksi meille vai??
Olen miettinyt myös onko seksuaalisuuteni jotain ns. äitihahmon hakemista, koska ihastun pääsääntöiseen itseäni runsaasti vanhempiin naisiin, joita nyt on sattunut tulemaan elämääni ystäviksi. Kaipaan naisen lämpöä, mutta en haluaisi rikkoa parisuhdetta. Mieheni tietää myös nämä tunnepuolen asiat ja on sanonut ymmärtävänsä minua. Itseäni vain välillä hävettää ajatukseni.
Kerronpa minäkin oman stoorini...eli hyvin pitkälti sama tilanne kuin teillä muillakin: avioliitto,mies, ihanat lapset ja sitten se naisen kaipuu...Minulla paine kävi niin kovaksi että oli pakko jutella miehen kanssa. Hän antoi luvan kokeilla seksiä naisen kanssa ja se oli juuri niin ihanaa kuin olin sen kuvitellutkin olevan. Muutama tällainen yhden illan juttu oli kunnes löysin netistä toisen kaltaiseni naisen eli naisen joka oli samassa elämäntilanteessa ja tunsi samoin. Kirjoittelimme, tapasimme, ihastuimme, rakastuimme...ja nyt tätä on kestänyt muutaman vuoden. Tapaamme säännöllisin väliajoin, vietämme yhdessä vkonlopun ja teemme kaikkea sitä mistä olemme haaveilleet. Ja sitten palaamme kotiin..miehet tietävät kuvion täysin ja kaikilla on hyvä olla :)