Nakkasin kaksvuotta pyörittelemäni sivut bittitaivaan syystuuliin. Onko vinkkejä kunnon peijaisiin? Täytyis tätä nyt jotenki juhlistaa kun viimein sain itseni myöntämään totuuden.
Ainut lohtu kirjoittavalle on ettei ainutkaan lyöty sana ole turha, jokainen ohjaa eteenpäin. Auttaa jäsentämään maailmankuvaa.
Vaikkei tuo estä tuskanhikeä pukkaamasta pintaan kun siirtää ajatukset siihen työmäärään joka edessä odottaa. Nurkasta kiinni ja pureskelemaan sana sanan perään, sivu sivun jälkeen kyllä se sieltä löytyy, todellinen aarre. Edellinen oli huono ja halpa kopio, en halua nimeäni tuhria moiseen keskinkertaisuuteen.
Perästä kuuluu, toivottavasti. Tsemppiä kaikille saman läpikäyneille, vasta roskiin nakatun materiaalin määrästä huomaa jotain tehneensä eikä vain käsiposkella istuneensa.
Ainut lohtu kirjoittavalle on ettei ainutkaan lyöty sana ole turha, jokainen ohjaa eteenpäin. Auttaa jäsentämään maailmankuvaa.
Vaikkei tuo estä tuskanhikeä pukkaamasta pintaan kun siirtää ajatukset siihen työmäärään joka edessä odottaa. Nurkasta kiinni ja pureskelemaan sana sanan perään, sivu sivun jälkeen kyllä se sieltä löytyy, todellinen aarre. Edellinen oli huono ja halpa kopio, en halua nimeäni tuhria moiseen keskinkertaisuuteen.
Perästä kuuluu, toivottavasti. Tsemppiä kaikille saman läpikäyneille, vasta roskiin nakatun materiaalin määrästä huomaa jotain tehneensä eikä vain käsiposkella istuneensa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Siinä "bittitaivaalle nakkaamassasi" teoksessa oli paljon hyvää. Älä kokonaan heitä sitä pois, vaan käytä siitä osia uuteen luomukseesi, tai ainakin kaiva sieltä se kaikki hyvä esiin, mitä siellä runsain mitoin kyllä on.
Tsemppiä ja jaksamista sulle, sitä tässä hommassa tarvitaan.
Tuonne hautasin laatikonpohjalle. On siinä jotain, pyrin jättämään tuon tahkeuden taakseni, raikasta vettä lämmenneen tilalle.
Olen kääntänyt tuon niin monesti yli, nurin ja ympäri, että teen toistaiseksi pesäeron alkuperäiskappaleeseen.
Toimikoon taustalla alitajunnasta, tukena ja pohjana jolta ponnistaa.
Luovuus on myös luopumista. Rupea välillä juomaan ja aloita taas uudelleen. Syö, juo, nai ja lepää aina välillä. Puutteessa ei saa olla!
Katsokaapas nyt kaikki lukiotoukat ja tapettiinraapustajat miten suhtaudutaan asiaan filosofisesti - ja kierähdetään laiskasti toogassamme ympäri nähdäksemme enemmän allamme olevilta pehmeiltä tyynyiltä.
Joonialaisten pylväiden taipumattoman jylhyyden viilentäessä välimeren yltä saapuvaa kuumaa päivätuulta, hän luo katseensa ja mielensä elämän todellisiin arvoihin ja sisäisiin merkityksiin, sen syvimpiin salaisuuksiin ja ytimekkään yksinkertaisiin vastauksiin - ja röyhtäisee vielä kaiken saaneena sen kaiken päälle - ja me, me olemme hiljaa kuin kaukaiset laineet ulapalla ollen mykistyneitä hänen inhimillisyytensä noustessa maasta kuin jumalten tuuli, korkeuksiin meren syvyydestä taivaan taakse, maaksi sanoille ja ihmiselle.
Tuossa yläpuolellani on jonkin minulle tuntemattoman ihmisen antama vastaus elämän suurimpiin kysymyksiin joihin olen etsinyt vastauksia vuosikymmeniä, kahlannut läpi tuhansia niteitä kuudella eri kielellä, valvonut vähäisessä valossa kellertävien sivujen kelmeydessä loputtoman lyhyiltä tuntuneita öitä, matkustanut maailman jokaisen kolkan lävitse, seilannut maailman kaikki meret ja järvet, kääntänyt läpi jokaisen kiven, kiivennyt jokaisen puun latvan, kysynyt tietä papeilta, oppineilta, resuiselta rahvaalta, lapsilta, jumalilta - etsien sitä jotain.
Ab imo pectore.
Olen löytänyt sen. Olen vapaa.